olin tänään lapseni valatilaisuudessa :)
Olen NIIN ylpeä pojastani :)). Silmävamman vuoksi hänen ei olisi tarvinnut ensinnäkään mennä armejaan, mutta omasta halusta ja velvollisuudentunteesta hän haluaa suorittaa asevelvollisuuden...jopa kunnianhimoisesti.
Kommentit (3)
Kokemuksesta voin kertoa, että pojalla on edessä monta upeaa hetkeä. Varmasti välillä ottaa pannuun ja väsyttää, mutta varmasti loppupeleissä jää kokemukset plussan puolelle.
ainut joka epäili pojan pärjäämistä armeijassa,...olin minä,pojan äiti. On sosiaalinen kyllä, välillä vähän liiankin, mutta periaatteelinen myös, niin ja välillä vähän liiankin ;(. On myös aika eläväinen tapaus,huoh. Kaikesta huolimatta,yksisilmäisenä suoritti kultaisen ampuma-merkin:)).
monesta asiasta olen pojastani ylpeä, myös siitä että piti armeijaa välttämättömänä pahana, eikä menisi toista kertaa jos nyt saisi valita.