Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Jos olisit 45 v ja enää avioliitossa kaveruus jäljellä

Vierailija
25.02.2011 |

niin jäisitkö loppuelämäksesi miehen kanssa asumaan yhdessä. Jos kuitenkin olisi yhteinen menneisyys puolen elämän ajalta. Ja ei olisi enää mitään yhteistä, ei yhteisiä menoja, läheisyyttä jne vain se yhdistäisi, että ollaan puolet elämästä eletty yhdessä ja kavereina kaikki menee ok.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä suosittelen ehdottomasti!

Vierailija
2/10 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se kaveruus on kuitenkin kaiken perusta. Siis asia joka parisuhteessa on pakko olla kunnossa. Tietysti olisi kiva, jos bonuksena olisi jotain vielä siihen päällekin.



Mutta kysymykseen. Jäisin varmaankin. Voisi siinä sitten yritellä rakentaa vielä jotain tämän kaveruuden päälle. Ja vaikkei onnistuisi, jäisin todennäköisesti siltikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta ei siinä enää mitkään parisuhdeleirit auta, ei vanha keitto lämmittämällä parane..



Olen 45..ja vielä jonkun vuoden tuota miestä puolipakosta kattelen..kunnes lapset vähän isompia..mutta sen aikaa elän elämääni ja nautin salarakkaastani..

Vierailija
4/10 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En jaksaisi henkisesti. Hyppisin seinille muutaman vuoden kuluttua.

Eli vastauksena kysymykseesi: en jäisi vaan lähtisin, oli lapset minkä ikäisiä vaan.

Vierailija
5/10 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhteinen osoite ja yhteiset lapset. Melkein 30 v. yhteistä taivalta takana. Vaikea tästä on kaikesta huolimatta lähteä :(

Vierailija
6/10 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaveruutta ja missään muualla ei ole?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis ole kuin semmoinen kaveruus, että tehdään ruokaa yhdessä, jutellaan lasten asioista, korjataan yhdessä jotain kotona...



Välitetään toisistamme, mutta mitään muuta ei ole jäljellä. Kaikki nököttää illat ominen koneitten äärellä. Nukutaan omissa huoneissa. Läheisyyttä en halua, kun mies on kuitenkin parilla muutaman vuoden takaisella kohelluksella saanut sen aikaan.



Ap

Vierailija
8/10 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joudun työssäni kohtaamaan perheitä, joissa vanhemmat eroavat, "koska heillä ei ole mitään yhteistä". Paitsi siis lapset!! Eikö lapset ole jo pelkästään riittävä syy jatkaa ehjänä perheenä. Kyllä aikuisen ihmisen on osattava kantaa vastuunsa lapsista eikä haikailtava olemattomien asioiden perään. Minusta kaveruus ei ole ollenkaan hullumpi pohaj elinikäiselle liitolle..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis ole kuin semmoinen kaveruus, että tehdään ruokaa yhdessä, jutellaan lasten asioista, korjataan yhdessä jotain kotona... Välitetään toisistamme, mutta mitään muuta ei ole jäljellä. Kaikki nököttää illat ominen koneitten äärellä. Nukutaan omissa huoneissa. Läheisyyttä en halua, kun mies on kuitenkin parilla muutaman vuoden takaisella kohelluksella saanut sen aikaan. Ap

Vierailija
10/10 |
25.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

uutta suhdetta, vaan sitä, että eläisin yksin ja olisin vapaa tekemään asiat niin kuin itse haluan.



Yksi lapsi meillä enää kotona.