Inhoan lähes koko perhettäni :(((
Epäilen mieheni olevan narsisti tai ainakin hänellä on paljon narsistisia luonteenpiirteitä. Muiden läsnäollessa mieheni on hauska seuramies, naistennaurattaja ja työpaikallaan arvostettu pikkupomo. Muut eivät näe, miten julma mieheni on sanallisesti minua kohtaan. Nytkin kun olen kotiäitinä, hän ei esim. vaihda vauvan vaippaa, koska "hän ei saa siitä palkkaa". Kaikki vauvan syöttöhommat hoidan yksin.
Hiihtolomareissulla kylpylässä (jonka mies maksoi) jouduin olemaan vauvan kanssa lähes koko ajan, koska reissu ei ollut minulle lomaa, vaan hänelle ja vanhimmille lapsille, minähän olis diellä "työssä" hoitamassa vauvaa. Jo alkuaikoina ihmettelin, miksi hän on mustasukkainen ystävilleni ja jopa omille vanhemmilleni, ketään en olisi saanut tavata. Vuosien varrella olen alistunut siihen, että minulla ei juurikaan ole muuta elämää (pakollisten työmatkojen ja -rientojen lisäksi, jotka aiheuttavat aina kamalan kriisin). Meillä on 3 lasta, joista 2 vanhimman (12 ja 8) kanssa minulla on tulehtuneet välit johtuen siitä, että mieheni ei osallistu juuri lainkaan lasten kasvatukseen ja väsyneenä huusdan vanhimmille lapsilleni. Nuorin lapsemme on kohta 1v ja häntä rakastan. En tiedä rakastanko miestäni, kaikki rumat sanat (häe ei ole fyysisesti väkivaltainen, mutta henkisesti sitäkin enemmän) ja ala-arvoinen kohtelu muuten ovat tappaneet kaikki tunteeni häntä kohtaan. Olemalla ylikiva kaveri-isä vanhimmille lapsille, hän on heidän silmissään jumala, äiti on se paska, joka komentaa ja vaatii tekemään läksyt yms yms. Suurimman osan ajasta tuntuu, etten rakasta 2 vanhinta lastani, jotka ovat kääntyneet minua vastaan (kiitos isänsä).
En tiedä kuinka kauan jaksan tätä perhehelvettiä, tekisi mieli lähteä nuorimman lapsen kanssa pois.
Tuntuu, että tämän paskemmaksi elämä ei voi muuttua.
Kommentit (38)
kun ei ole itse kokemassa tuollaista.
Monen pitäisi muistaa että vaikka suhteessa ja kumppanissa on pajon huonoja puolia, on yleensä myös hyviä, joidenka vuoksi haluaa jatkaa ja yrittää. Kunnes lopulta huomaa että se on ollut kaiketi turhaa ja toinen on polkenut ihan maanrakoon.
Kukaan meistäkään ei tiedä aivan koko tarinaa viimeisen 12 vuoden ajalta, älkää siis viitsikö esittää asioita kaikkitietävästi, aliarvioiden ja sättien vielä lisää.
Asuntolainan vuoksi sinulla on huonommat mahdollisuudet lähteä, se on totta.
Itsekin pyrkisin vauvan kanssa jonnekin pois kuukaudeksi, pariksi, jos silmät aukeaisivat miehellä ja vanhemmilla lapsilla. Jos ei, niin eri suuntiin sitä olisi pakko lähteä..
Älä huoli, vanhemmat lapset huomaavat kyllä aikanaan mistä kiikastaa ja kuka on ollut se hyvää tarkoittava!! Ymmärrän että katkeruus kohdistuu nyt myös vanhempiin lapsiin koska he ovat lahjottuja ja sinisilmäisiä vielä isäänsä kohtaan, vaikka itsellesi asia on päivänselvä.
Toivon sinulle jaksamista ja toivon asian jollain tavalla selviävän mahdollisimman pian!
Mene juttelemaan miehesi kanssa perhe tai parisuhdeterapeutille. Täytyyhän nuo matkat ja muut saada sovittua.
Kyllä elämä voi muuttua paskemmaksikin.
Yleensä näissä riidoissa unohtuu että se toisen läsnäolo ja vähäinenkin apu on kuitenkin parempi tilanne siihen verrattuna että joutuisi tekemään kaiken yksin. Niitäkin äitejä on jotka joutuvat...
Sillä nuo vanhemmat lapset joutuivat pahoihin vaikeuksiin murkkuiässä. Sitten kaduin todella paljon ja syytin itseäni.
Älä ap. anna teidän asioiden mennä samaan suuntaan enää päivääkään.
Mielestäni sinun pitää erota miehestä ja asua lastesi kanssa. Saatte välit kuntoon kyllä, kun sinun ei tarvitse purkaa pahaa oloasi enää lapsiisi.
En kyllä ymmärrä, miten tuo asuntolaina lähtemistä haittaa....
lapset kääntyvät äitiä vastaan, kun huomaavat, että äiti ei heitä rakasta. Aivan ymmärrettävää käytöstä lapselta.
tavalla haluat oikeasti parannusta tilanteeseen, niin eroat etkä ala puolustelemaan itsesi kustannuksella miestäsi. Lapsesi oppivat siitäkin, että eroat, ainakin sen, että ihmistä ei kohdella ihan miten tahansa!!!
Miehesi on tosiaan sairas narsisti. Sinun pitää hakea apua, yksin et jaksa! Haet tukea ja neuvoja siihen, että miten saat erottua miehestä. Ja apua käytännön asioihin ja tsemppaamiseen.
mitä isommat lapset siitä ajattelisivat? Että äiti lähti ja otti vain nuorimmaisen mukaansa????
Ensin rakennat välejä vanhempien lastesi kanssa, ja sitten lähdette koko porukka ja narsisti saa jäädä itsekseen.
Sinun kannalta kyllä vielä parempi olisi jos miehesi lähtisi uuden naisen matkaan (ja tottahan hänelle sellainen jostain saadaan kun on ulospäin niin hurmaava). Hän ei varmasti lapsia mukaansa halua, etkä sinä joudu tappelemaan eroa kun hän itse sen haluaa.
että narsistin kanssa ei ihan helposti erota, pahvit!
Mies voi tehdä lähtemisen todella vaikeaksi, ei suostu myymään, kiristää, uhkailee, hyvittelee ja tekee taas paskasti.
Äly hoi!
Niin, ette todellakaan tiedä mitä 14 yhteiseen vuoteen on sisältynyt.
Näin monta vuotta olen yrittänyt ja välillä on mennyt "hyvin", kunhan olen myötäillyt miestäni ja unohtanut itseni ja ollut koko perheen piika.
ap
ap on ihan itse vapaaehtoisesti myötäillyt miestään ja tehnyt itsestään koko perheen piian.
Se että ap syyttää kahta vanhempaa lastaan siitä että ovat menneet "isän puolelle äitiä vastaan" osoittaa sen, miten henkisesti kyvytön ap on tajuamaan omien lastensa äidin rakkauden tarvetta. Rakkaus on rajoja ja kurinpitoa ja välittämistä siinä missä hauskanpitoakin.
Ymmärrän hyvin, että luksuselämällä on puolensa, kivempaa se on kärsiä varakkaassa perheessä kuin rutiköyhässä. mutta minkä on hinta lapsille?
Voi ei mikä tilanne sulla! Ymmärrän sua niin täysin, itse seurustelin narsistin kanssa kunnes tapasin ystäväni jonka olin edellisen kerran tavannut ennen seurustelua ja hän huudahti minun olevan kuin haamu entisestä , niin epävarma ja maan rakoon taottu. Kestin sitä kaksi vuotta ja sain joukon sukupuolitauteja jotka hän onnistui kääntämään minun syykseni, uskomaton paskapää! Mutta itsetunnon tollanen henkilö ihmiseltä vie, se on vaan niin totta..
Ja tuntuu varmasti kamalalle elää elämää kun lapset ja mies on "vastapuolella":( ja todellakin tuollainen mies on MAAILMAN TAITAVIN MANIPULOIJA, lapset kyllä tosiaan sen huomaa joskus mutta nyt se ei varmaan oikein sun tilannetta auta..
Jos vaan pystyt niin luo tukiverkkoa, puhu ystävillesi, vanhemmillesi. Ota yhteyttä narsistien tuki ry: seen tai käy niiden sivuilla. Pidä huolta itsestäsi, syö hyvin ja liiku. Sit jos vaan pysyt niin ota se nuorimmainen ja lähde, se mies ei saa hajottaa sua, mieti tää on sun elämä. Etkä saa elää tätä enää uudestaan. Uskon että miehesi ei pysty huolehtimaan vanhemmista lapsista ja saat heidät itsellesi, ainakin jossain vaiheessa.
Tsemppiä ja voimia niin paljon!
narsistin kanssa eläessä, siinähän käy vaan niin että narsisti teeskentelee ja kääntää myös terapeutin uhria vastaan. Ota ap yhteyttä Narsistien uhrien tukeen aluksi tai soita vaikka kriisipalveluun. Pyri jo etsimään asuntoa ja järjestelemään asioita, todennäköisesti myös sukusi on sinua vastaan kun ihmettelevät miksi jätät "hyvän" miehen. Mutta älä välitä siitä. Kyse on elämästäsi, se on helvettiä, TOIMI NYT!
Olet jo elänyt miehesi kanssa niin kauan, että tiedät varmaan, ettei hän muutu. Ei hän ole niitä miehiä, jotka ottavat vaimon tehdäkseen vaimon onnelliseksi. Vaimo on alamainen, jolla pönkitetään itseä ja johon kiukut puretaan. Hän ei nauti onnellisesta vaimosta, vaan kiusaamisesta. Jos jäät nykyiseen asemaasi, loppu on tätä samaa. Lopulta hän manipuloi kuopuksenkin omalle "puolelleen". Asiassa on monta vaikeaa tekijää, kun mukana on lapsia. Pääpointti on kuitenkin se, ettet rakasta häntä enää eikä hän sinua. Turha urheus ei kannata, ota ero ja löydä uusi, rakastava mies, jonka kanssa elämä on onnellista.
Niin, ette todellakaan tiedä mitä 14 yhteiseen vuoteen on sisältynyt.
Näin monta vuotta olen yrittänyt ja välillä on mennyt "hyvin", kunhan olen myötäillyt miestäni ja unohtanut itseni ja ollut koko perheen piika.
ap
Jos talonne tai omaisuutenne yhteensä on lähellekään sen. Sinä lähdet ja otat kuopuksesi mukaan, otat myös kaksi vanhempaa, ja jos niiden huoltajuudesta joudutte tapella niin pidät kynsin ja hampain niistäkin kiinni. Ne menevät täysin pilalle tuollaisen miehen seurassa. Toivottavasti lapsesi eivät ole poikia ja opi tuollaista miehen mallia isältään!
Lähde pois, älä alistu tuollaiseen. Hoitakaa omaisuudenjako vaikka niin että mies jää taloon ja ottaa lainat nimiinsä tai sitten myytte talon. Mieti nyt järkevästi! Vaikka varmasti toivottomalta tuntuu, voit vielä elää onnellista elämää, mutta et tuollaisen miehen kanssa joka ei arvosta vaan halveksii!!! EIHÄN KOIRAAKAAN KOHDELLA NOIN!!!!!!!!!!!!!!
Mä oon 13 vuotias tyttö ja haulan muuttaa omaan kotiin yksin. Mulla on suuria unelmia ja ne on ainakin osa mahdollisia. En sillein inhoa perhettäni, mutta ne on liian huolehtivaisia ja tylsiä. Kyllä reissuilla kivaa on ja silleen, mutta se oma tila puuttuu. Haluan olla yksin ja sitten kun vaan äiti päästää niin lähden heti omaan kotiin ja en aio saada puolisoa tai lapsia koska en voisi olla vapaa. No tuo on tämän hetkinen mielipiteeni ja 5 vuoden päästä se on varmaan muuttunut aika paljon...
Ymmärrän tilanteesi ja haluan olla yksin jos itse et halua olla yksin muuta pois. En tarkoita pahalla! Tee se mitä sinä haluat!!!
Alistettuna tarvitset ekana tilan, jossa et olet alistettu ja sen jälkeen rakennat suhteen vanhinpiin lapsiisi.
Välttämättä sun miehesi ei haluakkaan lapsia itselleen, kun joutuu olemaan yksin arjessa lastensa kanssa.
T.21