Lue keskustelun säännöt.
Inhoan lähes koko perhettäni :(((
25.02.2011 |
Epäilen mieheni olevan narsisti tai ainakin hänellä on paljon narsistisia luonteenpiirteitä. Muiden läsnäollessa mieheni on hauska seuramies, naistennaurattaja ja työpaikallaan arvostettu pikkupomo. Muut eivät näe, miten julma mieheni on sanallisesti minua kohtaan. Nytkin kun olen kotiäitinä, hän ei esim. vaihda vauvan vaippaa, koska "hän ei saa siitä palkkaa". Kaikki vauvan syöttöhommat hoidan yksin.
Hiihtolomareissulla kylpylässä (jonka mies maksoi) jouduin olemaan vauvan kanssa lähes koko ajan, koska reissu ei ollut minulle lomaa, vaan hänelle ja vanhimmille lapsille, minähän olis diellä "työssä" hoitamassa vauvaa. Jo alkuaikoina ihmettelin, miksi hän on mustasukkainen ystävilleni ja jopa omille vanhemmilleni, ketään en olisi saanut tavata. Vuosien varrella olen alistunut siihen, että minulla ei juurikaan ole muuta elämää (pakollisten työmatkojen ja -rientojen lisäksi, jotka aiheuttavat aina kamalan kriisin). Meillä on 3 lasta, joista 2 vanhimman (12 ja 8) kanssa minulla on tulehtuneet välit johtuen siitä, että mieheni ei osallistu juuri lainkaan lasten kasvatukseen ja väsyneenä huusdan vanhimmille lapsilleni. Nuorin lapsemme on kohta 1v ja häntä rakastan. En tiedä rakastanko miestäni, kaikki rumat sanat (häe ei ole fyysisesti väkivaltainen, mutta henkisesti sitäkin enemmän) ja ala-arvoinen kohtelu muuten ovat tappaneet kaikki tunteeni häntä kohtaan. Olemalla ylikiva kaveri-isä vanhimmille lapsille, hän on heidän silmissään jumala, äiti on se paska, joka komentaa ja vaatii tekemään läksyt yms yms. Suurimman osan ajasta tuntuu, etten rakasta 2 vanhinta lastani, jotka ovat kääntyneet minua vastaan (kiitos isänsä).
En tiedä kuinka kauan jaksan tätä perhehelvettiä, tekisi mieli lähteä nuorimman lapsen kanssa pois.
Tuntuu, että tämän paskemmaksi elämä ei voi muuttua.
Kommentit (38)
saa ihmiset tekemään lapsia täysien kusipäiden kanssa? Vai muuttuuko ne mulkuiksi yhdessä yössä? Vaikea uskoa. Jotkut ei vaan tajuu ajoissa.
Harvemmin ne kumppanit parempaan suuntaan muuttuu. Jos on ollut kusipää jo seurustellessa, se on sitä seuraavat 50 vuottakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että itse voit huonosti? On varmaan tulehtuneet välit joo kun huomaavat ettei äidille kukaan muu merkkaa mitään kuin se taapero...ja mitä miehees tulee niin narsistihan se mutta ei se tee sinustakaan parempaa ihmistä kun kohtelet lapsias noin ikävästi.
Ryhtiä nainen! Ensimmäiseksi otat yhteyttä vanhempiisi, kaikkiin vanhoihin kavereihin yms ja alat pitää taas yhteyttä, näin saat tukiverkon ympärillesi. Miehelle eropaperit kouraan ja otat ja lähdet pikkuisen kanssa muualle. Katsotaan kuinka kauan miehesi jaksa pyörittää yksin arkea kahden vanhimman lapsen kanssa ;)
Helppohan mun on sulle neuvoja jaella, mut tiedän et ei ole helppo tilanne sulla. Voimia ja haleja, mitä ikinä päätätkin.
hel vetti mikä mies! En kyllä yhtään ihmettele tuntemuksiasi! Mutta älä lapsia vihaa, he kyllä ajan myötä huomaavat kuka heitä todella rakastaa ja kuka vain lahjoo. Eihän tuo kuvio pelaa ollenkaan teillä nyt eikä se ole lapsillekaan hyväksi, jos isä ei ota mitään kasvatusvastuuta. Minä en varmasti jaksaisi. Voisko joku pariterapia tulla kyseeseen?
Mä en voisi koskaan ees kuvitella sellaista tilannetta että alkaisin omia lapsiani inhota syyttömiöä he ovat aikuisten ongelmiin! Mä säälin sun lapsias en niinkään sua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun äiti inhoaa ja rakastaa vain sitä nuorimmaista...puhumattakaan siitä esiteinistä joka just nyt kaipais tukea ja turvaa. Ja sä kerjäät sääliä itselles vaikka lapses voivat huonosti!
tunnut syyttävän heitä ongelmista ja olet tunnekylmä itsekin. Tulee ihan oma lapsuus mieleen kun isäni oli myös pahimman luokan narsisti ja äitimme ole tunnekylmä ja estynyt, itki vaan omaa kohtaloon ja paskat välitti meistä lapsista. Eipä ole kummatakaan mulla lämpimiä muistoja...aikuisten ongelmat muuten heijastuvat voimakkaasti lapsiin ei niinkään toisin päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla se ilmenee et vanhimmat lapset olis sua vastaan, valotatko vähän? On täällä palstalla taas outoa sakkia, varsinaisia empaattisia tuen jakajia. Ei toimi ainakaan tällä palstalla "hyvä sisar" meininki..hävetkää! Ap purkaa asioitaan tänne ja sit saa läjän paskaa niskaan tyyliin "huono ihminen, huono äiti"
Te, jotka ette ole koskaan eläneet narsistisen kusipään kanssa ette tiedä mitään arjesta sellaisen kanssa!
Elämäsi on todella rankkaa, mutta paskemmaksikin se vielä voi mennä :(
En valitettavasti osaa auttaa sinua, mutta todella toivon sinulle voimia ja parempaa huomista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta minkäs sitä ihminen virheilleen voi. Nyt unohdat miehesi kokonaan ja keskityt myös niihin isompiin lapsiisi etkä priorisoi sitä 1-vuotiasta.
Se on niin helvetin helppo kritisoida, kun ei ole omasta elämästä kyse!!!
Olen aktiivisesti yrittänyt olla miettimättä elämänlaatuani, ts. olen itsekin uskotellut itselleni, ettei asiat ole niin huonosti ja hammasta purren esittänyt että meillä on kaikki hyvin, mutta nyt tuntuu, etten enää jaksa :(
En nyt jaksa alkaa selvittämään ihan kaikkea, mutta peruskuvio on, että mieheni ja 2 vanhempaa lasta ovat yhdessä kääntyneet minua vastaan ja se näkyy kaikessa kodin sisäisessä toiminnassa.
Ulkopuolisten silmissä olemme unelmaperhe, kulissit ovat pystyssä ja puitteet hienot, uusi hieno koti ja auto, luksusta pienessä ja isommassa mittakaavassa. Vie perhettään etelään ja kylpylään yms. Mieheni esim. antaa minulle hienoja joululahjoja, kun sukulaisia on näkemässä mitä saan lahjaksi.
Muiden läsnäollessa mieheni esittää mitä parhainta isää ja aviomiestä, mutta heti kun ei ole yleisöä on tunteeton, empatiakyvytön ja vain omaa etuaan ajatteleva tyranni.
Meillä on 200.000 euroa asuntolainaa yhdessä, miten voin päästä tästä tilanteesta ulos, kertokaa!!!
Oikeasti tuntuu siltä, etten halua, että mieheni myrkyttää kuopuksenkin (hän muuten ehdottomasti halusi vielä 3. lapsen!) minua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne on tosiaan hyvä purkaa mieltään, mutta toki tiesin vanhana av-palstalaisena, että paskaahan sitä suurimmaksi osaksi täältä saa niskaansa.
Nainen on naiselle susi, vaikka akkojenhan pitäisi pitää yhtä... Tää on niin av-palstaa!
Jos itse olet sitä mieltä, että 3. lapsi on ollut pelkästään eduksi perheonnellenne, lähdet silloin ratkaisemaan tilannettasi eri tavalla kuin jos ajattelet, että lapsi hankaloittaa tilannetta. Tämähän on ihan perusasia! Jos lisälapsi lisää teidän muiden hyvinvointia, keskityt siihen lapseen vaan ja jätät muun perheen vähemmälle. Jos taas koet, että muu perhe tarvitsisi enemmän sinun huomiotasi, silloin joudut jättämään pienemmän vähän vähemmälle.
Ei täällä mitään susia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan. Tilanne on vaikea ja ehkä useimmilla täällä av:ssa ei siksi ole fiksumpaa sanottavaa. Mutta sanoisin, että lähde, jos voit. Yksin olet kuitenkin nyt ja ainoa suunta on ylöspäin. Voimia!
Toivottavasti omaisuutenne arvo on isompi kuin lainasumma. Joko myytte omaisuuden ja maksatte sillä lainan pois. Tai sitten toinen lunastaa omaisuuden toiselta ja velka jää sinne.
Ryhtiä nainen! Ensimmäiseksi otat yhteyttä vanhempiisi, kaikkiin vanhoihin kavereihin yms ja alat pitää taas yhteyttä, näin saat tukiverkon ympärillesi. Miehelle eropaperit kouraan ja otat ja lähdet pikkuisen kanssa muualle. Katsotaan kuinka kauan miehesi jaksa pyörittää yksin arkea kahden vanhimman lapsen kanssa ;) Helppohan mun on sulle neuvoja jaella, mut tiedän et ei ole helppo tilanne sulla. Voimia ja haleja, mitä ikinä päätätkin.
Ota ero ja lähde nuorimman lapsen kanssa. Sovi miehesi ja vanhempien lasten kanssa missä vanhemmat lapset asuvat, mutta pidä yhteishuoltajuus. Voi olla että mies ei jaksa arkitaakkaa ja lapsetkin oppivat arvostamaan äitinsä panostusta.
Tosiaan ero ei voi olla huonompi vaihtoehto. Teidän elämänne kuulostaa kamalalta:(
Ja lähde heti pois tilanteesta. Vain siten voit päästä taas tasapainoon.
saavuttaa takaisin läheinen vanhemmuus vanhimpiin lapsiisi. Sitten vaadi miehesi parisuhdekurssille tai mieluummin pariterapiaan. Ehkä hän voi kehittyä?
Kyllä isä voi myrkyttää muut lapset äitiä vastaan ja lisäksi olet masentunut.
Olet alistettu ja et usko edes itse itseesi. Purkaat pahanolosi lapsiisi.
Kyllä asiat lutviutuu, mutta aloita siitä, että lähdet pois kuopuksen kanssa.
kun eivät ansaitse sun rakkauttasi. Syyttömiä he siihen ovat että äiti on luuseri joka elää narsistin kanssa eikä tee asialle mitään! Kurjalta tuntuu lukea tällaista :(