Pienikokoinen eskaripoika, miten pärjää koulussa?

[Eskarikaverit kaikki ovat 15-20 cm pidempiä. ap

Sekä tytöt että pojat. Oma lapsi näyttää siellä seassa lähinnä päiväkotimuksulta. Joulujuhlan lauluesityksen rivistä sen oikein näki miten yksi oli eriparia ja päätä lyhempi muita

t. tuon yhden samankokoisen äiti

117cm eskaripojan ryhmässä sekä kahdessa rinnakkaisryhmässä paljonkin alle 120cm poikia eikä todellakaan montaa 20cm pidempää. Mun poika nyt siis 117cm pitkä ja ennuste aikuisena on jotain 175-180cm välillä että melkoisia metriheikkejä teillä päin sitten kasvamassa!

Meidän poika (110 cm) on todella huomattavasti valtaosaa pienempi. En usko että luokalta (22 opp.) löytyy montaa alle 120 cm pitkää. Sanoisin että yksi tyttö ja poika (ja heistäkin toinen on adoptiolapsi ja näin geeneiltään pieni).

Pituusennuste pojallamme on 165 cm, eli lyhyempi kuin minä tai isänsä.

t. 15

..joka on viime aikoina valtavasti alkanut miettimään ja suremaan asiaa. Toiset huomauttelee hänen koostaan ja poika ottaa sen raskaasti. Epäilen, että jätti yhden harrastuksenkin sen vuoksi kesken kun koki itsensä siellä niin pieneksi (tosin oli myös nuorin). Saan lähes joka päivä puhua asiasta hänen kanssaan, mutta ei tunnu helpottavan. Ihan suosittu poika on kuitenkin ollut koulussa ja eskarissa.

Oma sukuni on pientä ja muistan lapsuudesta miten kurjaa asia oli. Pojilla asia varmaan vieläkin herkempi. En varmaan ole tarpeeksi osannut vahvistaa lapsen itsetuntoa...:(

Lapset ovat raakoja toisilleen. Kaiken huippu on, että jotkut aikuisetkin huomauttelevat pojan koosta! Todella ajattelematonta ja typerää!

Surettaa tämä tasapäistäminen. Surettaa niiiin paljon oman pojan puolesta, ja samalla joutuu tavallaan käymään niitä omiakin "traumoja" uudelleen läpi!

Pitäisköhän perustaa joku "pienten mutta pippuristen" yhdistys!? ;)

Mun 10v tytön luokalla on poika, joka on tosi lyhyt, mutta niin valloittava persoona, että on kaikkien suht. samanikäisten tyttöjen suosikki, samoin kuin 2 vuotta vanhempi veljensä. Kumpikin pelaa myös jääkiekkoa hyvällä menestyksellä.

kestämään ja ymmärtämään kanssaihmisten ajattelemattomia kommentteja. Olemme opettaneet pojallemme, että lapset voivat välillä olla ajattelemattomia ja sanoa asioita, joita eivät tarkoita. Mutta miten ihmeessä hänelle saa järkevästi selitettyä sen, että aikuisetkin syyllistyvät samaan...



Onneksi koulussa on nyt mennyt hyvin eikä mitään nimittelyä tms. ole ollut. Poikamme koulu on mukana KiVa-koulu projektissa ja yhdellä KiVa-tunnilla poikamme oli valittu luokan toimesta kaveriksi, joka on "kiva ja ystävällinen kaikille". Tuli hyvä mieli pojan puolesta, koska juuri tällainen hän onkin - hienoa, että sen ovat luokkatoveritkin huomanneet. Eli vaikka on pieni, niin silti voi kaikinpuolin pärjätä hyvin, kun on oikea asenne.



t. 12