Oikeesti vituttaa joka saakelin aamu

nättiin kekoon. Eiköhän parin päivän päästä tajuaisi siivota.

meidän yhteisen taipaleen alussa. Aikani sitä kattelin ja siitä huomautin ja korjailin jälkiä mut sit päässä naksahti ja ajattelin että en saatana rupea aikuisen ihmisen tekemisiä vahtimaan. Niinpä sit kerran kun mies tuli iltavuorosta myöhään kotiin ja jätti keittiöön sotkun, keräsin aamulla pussiin koko paskan ja kävin heittämässä makkariin miehen naamalle. Sanoin sille että näin tapahtuu joka helevetin kerta niin kauan kunnes oppii siivoomaan jälkensä.

Sama homma vaatteiden kanssa. Niitä se kylvi pitkin kämpän lattiaa ja imuroidessakin vaan siirteli niitä nurkasta toiseen. Puhtaat ja likaset siis ajelehti pitkin ja poikin. Niinpä mä sit kerran otin ja heitin roskiin kaikki vaatteet jotka oli viikon maannu lattialla ja joita se ei ollu saanu vietyä kaappiin tai pesukoppaan. Sit kun se raivos sanoin että joka ikinen vaatekappale joka on lattialla menee tästä lähtien roskiin.

Enkä ole mikään diktaattori tai siivoushullu vaikka siltä vois vaikuttaa. Mun mielestä on vaan oltava edes alkeelliset siisteyssäännöt, muutenhan koti muuttuu sikolätiksi alta aikayksikön. Eniten vitutti se että mies kylmästi laski sen varaan että mä siivoan. No, en siivoa toisten tahallaan jättämiä sotkua ja sekin piti jutella (lue: riidellä) selväks. Mut hyvä kun kinattiin silloin, ei ole tarvinnut enää vuosikausiin riidellä moisista pikkujutuista.

Mistä näi sottapyttymiehiä oikein sikiää? Myös minun mieheni on nyt kuusi vuotta opetellut kanssani kodinhoitoa, ja vähitellen oppi alkaa mennä perille. Kun aloitimme yhteisen taipaleen, miees ei osannut käydä kaupassa (söi töissä, osti kotiin lähinnä karkkia ja limua), pesi vaatteet miten sattui (aamulla koneeseen ja märkänä päälle yms.), tavarat olivat aina hukassa yms. Olen opettanut, neuvonut, pyytänyt nätisti, raivonnut. Olen opetellut olemaan korjaamatta miehen jälkiä.



Olemme(minun aloitteestani) sopineet tietystä perustyönjaosta kotitöissä. Mies hoitaa tiskit ja tiskipöydän, minä pyykit ja niiden laittamisen kaappiin puhtaina. Toimii suht hyvin. Nyt jo välillä tapahtuu niinkin, että mies imuroi oma-aloitteisesti, kun on tulossa vieraita, ja muistaa viedä roskat kotoa lähtiessään. 4-5 vuotta sitten hänelle oli yllätys, etten lapsen kanssa kotona ollessani ole halukas tekemään kaikkia kotitöitä yksin ja esim. roskien vieminen pikkuvauvan kanssa hissittömässä talossa voi olla hitusen hankalaa.



Nykyään jätän miehen lattialla lojuvat vaatteet paikalleen, vaikka pahaa tekee. Jos vaatetta ei ole tuotu pyykkikoriin ajoissa, ei sitten ole puhtaita paitoja yms. kun niitä tarvitsisi. Jääkaapin siisteys on edelleen mun vastuulla, mies ei huomaisi, vaikka ruoka homehtuisi siellä viikkotolkulla.



Ja hei, mieheni on korkeasti koulutettu, fiksi, hellä, huumorintajuinen ja kiltti. Ja kaupan päälle siisteysasioissa täysi tollo.

Joka helvetin päivä jaksoi narista lasten ja teinien aiheuttamista sotkuista ja oikeasti suuttui. Samalla energialla olisi helposti voinut laittaa keittiön kuntoon minuutissa. Vituttaa tuollaiset nihkeilijät, onneksi pääsin eroon.



Ja tiedoksi, meillä on aina siistiä, minä en koe siivoamista ongelmaksi, teen siinä sivussa.

Ja tiedoksi, meillä on aina siistiä, minä en koe siivoamista ongelmaksi, teen siinä sivussa.

en minä rupea täysikäisen miehen piiaksi.

Meillä kolme teinipoikaa ja eskarilainen. hyvin harvoin osaavat ees kuppejaan laitaa tiskikoneeseen. Ja olen ainut joka hallitsee tiskirätin käytön. Et murut nyt ainakin on aina mua odottamassa.