Vanhempien ammatit HÄVETTÄVÄT!!

mutta huomaa jo, että sinä et ole yhtä kuin vanhempasi. Vanhempasi voivat olla siivoojia tai lääkäreitä, eikä se suoranaisesti määritä, kuka sinä olet. Ikävää tietysti jos olet seurassa jossa leuhkitaan suvulla ja muilla ulkopuolisilla seikoilla.

Vanhempani ovat opettaja-äiti ja insinööri-isi. Ehkä keskikluokkaisinta ever. No, jotain kai sitä pitää ihmisen vanhemmisaan hävetä jossain vaiheessa kehitystä. Olen akateeminen ja mielestäni ihan ok äiti =). Silti olen vakuuttunut, että lapseni häpeävät minua jostain syystä jossain vaiheessa.



Jos lapset eivät häpeä vanhempiaan, he jostain syystä suojelevat näitä. Ja se on lapselle paljon haitallisempaa kuin häpeäminen!!

jotka selvästi häpeävät vanhempiaan. Se on kyllä tosi inhottavaa.

Tuttuni on opiskellut lakimieheksi -> nyt puhuu niiiin hienosti ja heti naamasta näkee kuinka halveksii vanhempiensa eläkmäntapaa maalla duunareina. Oksettavaa.

olevani kuvottava ja häpeän omaa häpeääni.

Multa ei ole koskaan puuttunut mitään ja vanhempani ovat aina tehneet kaikkensa puolestani.

En ymmärrä, mistä tämä typerä häpeän tunne kumpuaa. Ehkä kuvittelen olevani parempi kun olenkaan - siis varsinainen paskapyrkyri. Mielummin leikkaisin sormeni irti kuin sanoin päin isäni väsyneitä kasvoja, että häpeän sitä millä hän on tuonut leivän ruokapöytäämme.



Hyi helvetti mua!

:(



ap

Omat vanhempani on myös duunareita ja aina ne piti itseään jotenkin huonompina ihmisinä kuin korkeasti koulutetuut rikkaat tai kuvitteli, että heitä ei arvosteta.

Siitä on jäänyt itsellenikin sellainen olo, että häpeän vanhempieni ammatteja. Kuitenkin tultiin hyvin toimeen oli oma rivitalo osake, auto, mökki ja ikinä ei ollut rahasta pulaa.

Mun isä on hitsaaja ja äiti kodinhoitaja.

En ole koskaan hävennyt vanhempieni ammatteja. Ovat kädentaitopainotteisilla aloilla duunareina. Eikä mun vanhemmat ole itse koskaan hävennyt työtään.



Ja käsittääkseni ovat minustakin ihan ylpeitä, vaikka musta tulikin insinööri.

Miten joku voi hävetä omien vanhempien ammatteja? Nyky yhteiskunta on täynä pinnallista paskaa. Omia vanhempia pitää kunnioittaa eikä hävet.

mikä meteli nousi kun bussiliikenne oli jumissa ?????????????????????????????

mieti tilanne että esim,jotain julkista tilaa ei siivottaisi 2 viikkoon???terv.keskusta,koulua,junia???vieläkö häpeät vanhempiesi ammattia??

entä mitä sanoo ylilääkäri käydessään paskalla,kun pönttö ei vedäkään??putkimies on valttia..ja sähköt ei mene päälle,koko luksustalo jumissa...sähkömiestä kaipaillaan!!kaikki työ on arvokasta!

työpaikan siivooja on aivan ihastuttava ja fiksu nainen, olisin ainakin itse ylpeä jos hän olisi äitini! vaikka olen toki omastanikin, joka on maatilan emäntä.

Opettele hyväksymään taustasi, kanna se ylpeydellä. Kyllä itsekin arvostan monia akateemisia ammatteja, mutta ihminen on ihminen, olen oppinut ettei kannata arvostella ketää ulkonäön tai ammatin perusteella, koska jokin muu on tärkeämpää.

jos ajattelee toisella tavalla, niin hienoa että olet itse ponnistanut alemmasta luokasta ylöspäin, ilmeisesti?

Muistan aina kun "jouduin" isoäitini kanssa lääkärinvastaanotolle. Mummo villasukissa ja Aino-tossuissa, essumekko ja villapaita sen alla kesäkuussa. Ajattelin, että voi ei, en kehtaa tuon kanssa mennä mihinkään. Autossa kun ajeltiin tk:seen päätin että se on mun rakas mummo ja enemmän kertoo minusta kuin mummosta jos häntä häpeän. Ikää oli juuri sen verran että olin saanut ajokortin eli 18v. Sen jälkeen en ole hävennyt mummoa, en äitiä enkä isää.

Olen kouluttamattomasta maanviljelijäperheestä ja päädyin opiskelemaan lääketiedettä. Minusta oli hauskaa, että suurin osa kurssikavereistani oli pitkälle koulutettujen vanhempien lapsia, lääkäri-, opettaja-, DI-perheistä. En ole koskaan kokenut minkäänlaista häpeää tai alemmuudentunnetta taustastani. Pikemmin ajattelen, että vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta opiskella, mutta he kannustivat lapsiaan käymään kouluja.

mä en häpeä mun vanhempien ammatteja, ainoastaan mua harmittaa se että he eivät ymmärrä mun ja mun miehen ammateista, tai siis työstä juurikaan. En tarkoita nyt niitä työn faktoja, vaan sitä että siihen puhelimeen pitää vastata iltaisin ja viikonloppuisin, ja että kuunvaihteessa pitää tehdä pitempää päivää tai että joka päivä ei pääse puol neljä kotiin sharp. He luulevat että koetamme vaan päteä heidän silmissään, tms.

Enemmän häpeäsiin vanhempinasi, että niillä on tuollainen jälkeläinen.

Olet kuvottava.

Samaa mieltä. Tässä ketjussa oli toinenkin samanlainen. Akateemisuus ei takaa sivistystä.

mä en häpeä mun vanhempien ammatteja, ainoastaan mua harmittaa se että he eivät ymmärrä mun ja mun miehen ammateista, tai siis työstä juurikaan. En tarkoita nyt niitä työn faktoja, vaan sitä että siihen puhelimeen pitää vastata iltaisin ja viikonloppuisin, ja että kuunvaihteessa pitää tehdä pitempää päivää tai että joka päivä ei pääse puol neljä kotiin sharp. He luulevat että koetamme vaan päteä heidän silmissään, tms.

Miksi pitää? Päivystättekö?

sama mulla. Olen "lääkäriperheestä", mutta olen aina hävennyt sitä, että mun isä on gynekologi.

Ensinnäkin noi on molemmat ihan kunnon ammatteja.



Lisäksi vaikka isäsi olisi rantarosvo ja äitisi pennin h***a, ei sen pitäisi olla sinun häpeäsi.



Jospa aloittaisit vaikkapa opettelemalla häpeämään vain ihan omia tekemisiäsi tai tekemättä jättämisiäsi...

enkä ymmärrä, miksi hävettäisi. Isäni on sähköasentaja ja äitini on kaupan kassa. Itse olen akateeminen. Olen aivan sinut juurieni kanssa.

Isä tavallinen sähkömies ja äiti instrumenttiasentaja

lasta.

Äiti oli toimistosihteeri ja isä asentaja. Ovat jo eläkkeellä.