miten aikuiset naiset antavat itsensä lihoa??

Hei haloo, jos on vaikka oma lapsi kuolemansairaana teholla, etpä siinä paljoa mieti onko tullut jonnekin nyt löysää.

Mitä tuo kuolemansairas lapsikin nyt liittyy tähän ketjuun? Kohta tulee joku joka on menettänyt monta lasta kertomaan että vielä huonommin menee.

Ei tietenkään kukaan mieti läskejään jos on oikeasti vaikeata muuten. Mutta ne läskithän ei tule hetkessä, vaan siihen tarvitaan vuosia ja vuosikymmeniä kenties. Tuskin kellään niin huonosti menee koko ajan, toivottavasti. Olen itsekin ollut teholla henkihieverissä mutta ei se asia liity ruokavaliooni mitenkään.

Pakko kommentoida tuohon.

Isäni kuoli syksyllä täysin yllättäen ja siihen liittyi omalta osaltani todella ikäviä juttuja kuten se, että minä olin se joka joutui tilanteen toteamaan paikanpäällä. Tapahtuneesta oli todella vaikea toipua ja se tuli uniin jne.

Olen sellaista helposti lihovaa sorttia, eli jos ja kun haluan pysyä normaalipainoisena, joudun jatkuvasti tarkkailemaan mitä suuhuni pistän. En todellakaan syö herkkuja, makeasta en edes välitä ja suolaiset naposteltavat olen aina joutunut em. syystä jättämään kauppaan. Mun on siis todella tarkasti katsottava annoskokoa ihan tavallisessa ruoassa jne.

Isäni kuoleman jälkeen en muutamiin kuukausiin jaksanut käytännössä välittää siitä miten söin. Ei, en lohtusyönyt herkkuja, mutta söin epäsäännöllisesti - välillä kauhea nälkä jota sitten paikkasin jollain nopealla ja söin aivan liikaa kerralla enkä vahtinut vaakaa herkeämättä kuten normaalissa elämässä joudun tekemään. Noin 5 kk tapahtuneesta tajusin keränneeni aivan huomaamattani n. 5 kg ylimääräistä. Hitaasti mutta varmasti olen siitä pudottanut 2 kiloa ja suunta on alaspäin, mikä on todella taas ollut työn takana.

Ei todellakaan tarvita vuosia eikä vuosikymmeniä eikä edes mitään totaalista ruokavalion muutosta vaan kilot kertyvät yllättävän nopeasti jos ei ole luonnostaan hoikka. 10-15 kg kerää vuodessa helposti jos vaan antaa mennä. Tottakai itseäni harmittaa ja kaduttaa, mutta hankalassa elämäntilanteessa on helppo lipsua. Onneksi itse toivuin nopeasti ja sain itseäni taas niskasta kiinni.

mutta varmasti ylipainoiselta vaaditaan paljon paljon enemmän fyysisesti liikkumiseen kuin normaalipainoiselta! Eli ylipainoisen liikkujan pitäisi olla ylpeä jo siitä että liikkuu, vaikkei niin laihtuisikaan...varmasti olossa ja terveydentilassa se näkyy!!!

mutta varmasti ylipainoiselta vaaditaan paljon paljon enemmän fyysisesti liikkumiseen kuin normaalipainoiselta!

alkuu vaikka käsien oikeiden liikeratojen etsimistä. Ei sitä juoksemaan ekalla kerralla lähdetä. Kannattaa aloittaa varovasti ja herätellä elimistöään.

liikkua, kun on pienet lapset kotona ja mies 6 päivää viikosta töissä, joista kolmena menee yhdeksään illalla ja niinä muinakin ainakin kuuteen. Sunnuntai on ainoa vapaapäivä. Mies tulee nälkäisenä kuudelta ja jos odotan, että syö ja vaihtaa vaatteet, onkin kello jo puoli seitsemän. Kiire tulee, kun iltatoimet alkaa lapsille kahdeksalta. Sitten lapset saadaan sänkyyn ja kello onkin puoli yhdeksän tai yhdeksän. Alkaa veto olla aika vähissä, kun aamut alkaa jo kuuden jälkeen nuoremman herättäessä.



Nytkin on niin kovat pakkaset olleet jo pitkään, että kävelylenkit on jääneet täysin väliin ja ei se pienemmällekään ole herkkua olla posket palelemassa rattaissa pitkiä lenkkejä.



Jotkut kuntosalien lastenhoitopalvelut... joopa joo. Esikoisen voisi jättää, muttei juuri 1 täyttänyttä.



Tykkään käydä kuntosalilla, uimassa ja jumpissa. Uimaan pääsen sunnuntaina ja salilla käyn rehkimässä viikolla, KOSKA VANHEMPANI ottavat lapset siksi aikaa. Mitäs jos noita vanhempia ei olisi tuossa apuna? Ymmärrän mainiosti kotiäitejä, joilla ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa ja mahdollisuutta hoitaa itseään.



Oikeasti älkää viitsikö väittää, että kaikilla olisi mahdollisuus käydä jossain jumpissa monta kertaa viikossa. Mulle ainakin se on suihkuineen kahden tunnin reissu eli käytännössä koko ilta. Vielä vaikeampaa on, kun on töissä. Ne muutamat iltatunnit on tärkeitä lapselle ja tuntuisi aika itsekkäältä lähteä koko illaksi harrastamaan. Töissäollessa liikunta-ajat oli niin kortilla, että just ja just yhdeksältä teki pikaisen kävelylenkin arkisin, jos jaksoi.

Hoikkuus vaatii itsehillintää.

Mitä jos sairastaa keskivaikeaa/vaikeaa masennusta ja on lisäksi toinenkin krooninen sairaus, joka rajoittaa liikkumista huomattavasti?

"Saako" silloin olla ylipainoinen, vai onko silloinkin vain naurettava vätys?

jotka ei jaksa välittää,on vaan laiskoja. en tunne yhtäkään läskiä joka olisi puoleensavetävä. kun huomaa jonkun joka ois kasvoista kaunis ni tulee vaan mieleen et toi VOIS olla kaunis. harva läski sairaudesta johtuu. ja urpo se on joka menee lihomaan kun aineenvaihdunta rupee hidastumaan,ja laiska ottamaan selvää miten kalorit pidetään kurissa. harva terveellisellä ruualla lihoo,kyllä ne suklaalevyt ja juustot sinne naamaan menee häpeilemättä ja sit laitetaan jonkun piikkiin :D säälittävää! ja ei siihen töiden lopettamista ja lasten huostaanottoa tartteta että osaa ostaa kaupasta oikeet ruoka-aineet.onpa taas läskit tyhmällä päällä täällä! eikä laihat ole pahalla tuulella ja nälissään,ne vaan jaksoivat ottaa selvää terveellisistä elämäntavoista sillä aikaa kun sinä ihrapallero mussutit suklaata sohvalla ja katsoit saippuaoopperaa telkkarista.

Huonon koulutuksen omaavan, yksinkertaisen ajattelijan yksinkertaista ja rumaa tekstiä. Ilmiselvä koulukiusaajatyyppi, josta kukaan ei tykkää - ja joka purkaa huonoa oloansa ja surkeeta elämäänsä törkeisiin, anonyymeihin nettikirjoitteluihin.

Tämä on säälittävää jos mikä. Enemmin minä ottaisin 10-20 kg ylipainoa, kuin olisin noin ilkeä ja yksinkertainen. Pitääkin alkaa syömään enemmän, jos vaarana on tulla tuollaiseksi ;)

Itsehillintää vaatii myös kaunis käytös.

Itsehillintää vaatii, ettei tappele puolison kanssa.

Itsehillintää vaatii, että ei huuda lapsille.

Itsehillintää vaatii, ettei shoppaile yli varojensa.

jne.

Itsekuria vaatii opiskella tunnollisesti.

Itsekuria vaatii suorittaa korkeampia tutkintoja.

Itsekuria vaatii olla töissä hyvä työntekijä.

Itsekuria vaatii pitää koti siistinä

jne.

Niin, maailmassa on monenmoisia asioita, jotka ovat ihan itsestä kiinni. Toisille toiset on helpompia kuin toisille. Itselle painonhallinta on vaikeaa, vaikka suhteellisen järkevissä mitoissa jojoilenkin. En ole kuitenkaan hoikka vaan lievästi ylipainoinen. Itsekurikysymys. Olen perso herkuille. Toisaalta olen opiskellut kaksi yliopistotutkintoa, olen uraputkessa, pidän kodin siistinä, en huuda koskaan miehelle tai lapsille jne. Niin, nuo on mulle helppoja. Painoasia ei.

Hoikkuus vaatii itsehillintää.

tiukka 53kg ja 170cm ja treenasin kuin hullu ja söin fiksusti. Vuosien 2009-2010 aikana paino nousi 18kg vaikka treenasin ja söin kuten ennenkin. Syyksi paljastui viime vuonna kilpirauhasen vajaatoiminta ja kroppa ei todellakaan toimi kuten ennen, vaikka kuinka yritän. Treenit ei kulje, suoritukset ei nouse, läski ei lähde. Että perkele, en tosiaankaan mussuta ja mätä ruokaa kaksin käsin naamariin!

miksi aikuinen nainen antaa itsensä lihoa.



Voin kertoa oman tarinan. Olin suorastaan laiha ennen ensimäisen lapsen tekoa. Kiireinen nainen, joka veti askin tupakkaa, toistakin päivässä. Kahvilla elin ja liikuin valtavan paljon.



Ja ei, tämä ei ole puolustelua vaan kertomus, miksi lihoin.

Esikoista odottaessa lopetin siis tupakanpolton. Vieroitusoireet olivat kamalat ja puputin niihin koko ajan jotain. Lisänä oksentelin alkuajan koko ajan. Ainoa keino estää oksentelua oli syödä ja puputtaa. Ei voinut vähempää kiinnostaa joku paino kun vieroitusoireet painoi päälle, pinna oli kireällä ja pää oli pöntössä ja koko ajan huomasi ja yökötti.



Kun siitä selvittiin, prakasi selkä ja liikuntakin jäi. Tupakan korvikkeeksi oli jäänyt mussuttaminen ja paino nousi.



Paino kyllä tippui reippaasti lapsen syntymän jälkeen, mutta aloin odottaa kakkosta ja sama oksentaminen alkoi ja sama puputtaminen, koska se oli ainoa keino pysyä pystyssä ja kulkea töissä, etten koko ajan yökkinut. En vain jaksanut välittää mistään mitään. Halusin vain sen kamalan etovan olon loppuvan.



Ylipainoa oli sitten lapsien syntymän jälkeen se parikymmentä kiloa.



Tässä yksinkertainen syy, miksi lihoin. Tiputin kyllä kilot sitten pois kun lopetin kuopuksen imetyksen ja nyt on painoa taas 58kg (pituus 172).



Mutta ei siihen sen kummenpaa tarvita niin paino nousee herkästi. En ole ylpeä siitä, mutta ymmärrän tämän kokemuksen jälkeen paremmin niitä, joilla jossain vaiheessa elämää kontrolli repsahtaa.



Ei, ja en inhonnut itseäni lihavana. Olin onnellinen ja tyytyväinen.

jotka ei jaksa välittää,on vaan laiskoja. en tunne yhtäkään läskiä joka olisi puoleensavetävä. kun huomaa jonkun joka ois kasvoista kaunis ni tulee vaan mieleen et toi VOIS olla kaunis. harva läski sairaudesta johtuu. ja urpo se on joka menee lihomaan kun aineenvaihdunta rupee hidastumaan,ja laiska ottamaan selvää miten kalorit pidetään kurissa. harva terveellisellä ruualla lihoo,kyllä ne suklaalevyt ja juustot sinne naamaan menee häpeilemättä ja sit laitetaan jonkun piikkiin :D säälittävää! ja ei siihen töiden lopettamista ja lasten huostaanottoa tartteta että osaa ostaa kaupasta oikeet ruoka-aineet.onpa taas läskit tyhmällä päällä täällä! eikä laihat ole pahalla tuulella ja nälissään,ne vaan jaksoivat ottaa selvää terveellisistä elämäntavoista sillä aikaa kun sinä ihrapallero mussutit suklaata sohvalla ja katsoit saippuaoopperaa telkkarista.

Huonon koulutuksen omaavan, yksinkertaisen ajattelijan yksinkertaista ja rumaa tekstiä. Ilmiselvä koulukiusaajatyyppi, josta kukaan ei tykkää - ja joka purkaa huonoa oloansa ja surkeeta elämäänsä törkeisiin, anonyymeihin nettikirjoitteluihin.

Tämä on säälittävää jos mikä. Enemmin minä ottaisin 10-20 kg ylipainoa, kuin olisin noin ilkeä ja yksinkertainen. Pitääkin alkaa syömään enemmän, jos vaarana on tulla tuollaiseksi ;)

ja miten ikinä se tähän liittyykään että minua ällöttää läskit,mutta olen korkeasti koulutettu. ei se ole mun vika jos asiat menee noin. eikä se ole ilkeyttä että sanoo oman mielipiteensä mikä sattuu olemaan faktaa.

Ei fiksu ihminen anna itselleen syntyä tuollaisia täysin älyttömiä "ällötyksiä". Kuulostat pikemmin keskinkertaiselta ja ahdasmieliseltä ihmiseltä, joka näkee liikaa vaivaa toisten ihmisten suhteen. Älykäs ihminen osaa antaa kaikkien kukkien kukkia... Korkeakoulutus? Joo, täytyypi sanoa sen verran, että yliopistot ja ammattikorkeat on täynnä ihmisiä, joita ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa älykkäiksi.

Mieti nyt vielä tarkkaan, miksi toisten läskit ällöttää sua...?

jotka ei jaksa välittää,on vaan laiskoja. en tunne yhtäkään läskiä joka olisi puoleensavetävä. kun huomaa jonkun joka ois kasvoista kaunis ni tulee vaan mieleen et toi VOIS olla kaunis. harva läski sairaudesta johtuu. ja urpo se on joka menee lihomaan kun aineenvaihdunta rupee hidastumaan,ja laiska ottamaan selvää miten kalorit pidetään kurissa. harva terveellisellä ruualla lihoo,kyllä ne suklaalevyt ja juustot sinne naamaan menee häpeilemättä ja sit laitetaan jonkun piikkiin :D säälittävää! ja ei siihen töiden lopettamista ja lasten huostaanottoa tartteta että osaa ostaa kaupasta oikeet ruoka-aineet.onpa taas läskit tyhmällä päällä täällä! eikä laihat ole pahalla tuulella ja nälissään,ne vaan jaksoivat ottaa selvää terveellisistä elämäntavoista sillä aikaa kun sinä ihrapallero mussutit suklaata sohvalla ja katsoit saippuaoopperaa telkkarista.

Huonon koulutuksen omaavan, yksinkertaisen ajattelijan yksinkertaista ja rumaa tekstiä. Ilmiselvä koulukiusaajatyyppi, josta kukaan ei tykkää - ja joka purkaa huonoa oloansa ja surkeeta elämäänsä törkeisiin, anonyymeihin nettikirjoitteluihin.

Tämä on säälittävää jos mikä. Enemmin minä ottaisin 10-20 kg ylipainoa, kuin olisin noin ilkeä ja yksinkertainen. Pitääkin alkaa syömään enemmän, jos vaarana on tulla tuollaiseksi ;)

ja miten ikinä se tähän liittyykään että minua ällöttää läskit,mutta olen korkeasti koulutettu. ei se ole mun vika jos asiat menee noin. eikä se ole ilkeyttä että sanoo oman mielipiteensä mikä sattuu olemaan faktaa.

Itsehillintää vaatii myös kaunis käytös.

Itsehillintää vaatii, ettei tappele puolison kanssa.

Itsehillintää vaatii, että ei huuda lapsille.

Itsehillintää vaatii, ettei shoppaile yli varojensa.

jne.

Itsekuria vaatii opiskella tunnollisesti.

Itsekuria vaatii suorittaa korkeampia tutkintoja.

Itsekuria vaatii olla töissä hyvä työntekijä.

Itsekuria vaatii pitää koti siistinä

jne.

Niin, maailmassa on monenmoisia asioita, jotka ovat ihan itsestä kiinni. Toisille toiset on helpompia kuin toisille. Itselle painonhallinta on vaikeaa, vaikka suhteellisen järkevissä mitoissa jojoilenkin. En ole kuitenkaan hoikka vaan lievästi ylipainoinen. Itsekurikysymys. Olen perso herkuille. Toisaalta olen opiskellut kaksi yliopistotutkintoa, olen uraputkessa, pidän kodin siistinä, en huuda koskaan miehelle tai lapsille jne. Niin, nuo on mulle helppoja. Painoasia ei.

Hoikkuus vaatii itsehillintää.

Oli lihominen syömisen tai kierukan syytä, mutta hei haloo...jos painoa alkaa nousta, tottakai liikuntaa pitää lisätä ja lopettaa se mässyttely. Siirtyä terveellisempiin ruokiin, ja pienempiin annoksiin.

tuskin kukaan on tyytyväinen tulleisiin kiloihin, eikä ehkäisyn syyttäminen niitä kiloja pois vie!!! Onko mitään kauheampaa näkyä kuin ylipainoiset naiset, joilla maha roikkuu!!!

Minä ihmettelen samaa ! Ja esimerkki löytyy kotoa.

Ja monella syynä on joku sairaus tai masennus, joka sekin on sairaus.



Osa lihoo mässäilyn takia, mutta silloinkin mässäilyn taustalta löytyy usein jokin todellinen syy.



Itse lihoin 10kg sairauden vuoksi kahdessa kuukaudessa. Sairauden takia noista kiloista on ollut myös äärimmäisen vaikea päästä eroon :-(



Onneksi minulla paino on tullut tasaisesti kaikkialle, eikä pelkästään vatsan seudulle. Vaikka olen ylipainoinen nyt (pituus 166cm, paino 79kg), ei liikakilot herätä huomiota. Pukeudun kokoni mukaisesti ja ostan vaatteita joilla korostan sitten kaunista yläkroppaani.

koska ne löllyy ja hölskyy ja hikoilee "turhaan"ja ei mahu perse kokonaa vessanpöntölle ja jätökset varmaan norsun luokkaa.

samanlailla sinua voi ällöttää esimerkiksi hämähäkit vaikka kaikki ei sitä ymmärrä ja jotkut niistä tykkää. ymmärrätkö?

ei tarvitse liittyä koulutukseen tai aivoihin jos joku asia ällöttää toista asiaa enemmän. ja mua ällöttää läskit jos mua ällöttää.

ikinä en ois ite niin saamaton että lihoisin,se on rumaa ja riski terveydelle ja myös lapsilta pois jos en jaksa heidän kanssa mennä ja tulla kun kunto prakaa.

mun mielipide,ei suinkaan pahan olon purkamista.

mä tiedostan kyllä syyt jos mulla on paha olo ja tiedän ettei ne tule ulos läskejä haukkumalla.

että painoni nousi "liikaa" niin vuosina, kun sain lapset, lapset pienellä ikäerolla. Lähtöpainoni ennen esikoista oli alipainon puolella (olin aina ennen erittäin hoikka ja sporttinen, en koskaan ollut kiloakaan laihduttanut), joten neuvolassa esikoista odottaessani oikein patistettiin syömään kunnolla. Paino nousi lukemiin, joissa olin edelleenkin normaalipainoinen (siis raskaana ollessani, vauvan paino ym. mukaan laskettuna) Esikoisen syntymän jälkeen paino lähti täysimetyksellä putoamaan, en toki varsinaisesti laihduttanut.



Tulin uudelleen raskaaksi esikoisen ollessa 7 kk, missä vaiheessa oli vielä ensimmäisen raskauden kiloja jäljellä joku 6-7 kg lähtöpainoon verrattuna. Toisessa raskaudessa painoa tuli sitten ilmeisesti himpun liikaa, tosin koskaan ei painonnoususta neuvolassa mitään negatiivista sanottu, sanottiin, vaan että se on ok. Kuvittelin, että kyllä ne kilot siitä sitten lähtevät taas kuopuksen syntymän jälkeen tippumaan imetyksellä jne., mutta niin ei jostain syystä tällä kertaa tapahtunutkaan, ei vaikka täysimetin 6 kk. En tiedä söinkö sitten jotenkin oleellisesti enemmän siinä vaiheessa - ainakaan erityisen epäterveellisesti en ole koskaan syönyt. Siis söin aina ihan samaan tapaan kuin ennen lapsia laiheliinina söin.



Ja nyt sitten tuskailen laihduttamisen kanssa, sillä se on suureksi yllätyksekseni huomattavasti vaikeampaa, kuin olin koskaan kuvitellut. Minäkin ajattelin aina, että en koskaan päästä itseäni lihomaan, mutta niin vain kävi. No joo, en pyri enää entiseen BMI 18:een todellakaan, nyt lähinnä pyrin hyvään kuntoon ja oloon.

Ihmiset lihoo eri syistä. Useimmat varmaan siksi, että syövät liikaa ja liikkuvat liian vähän. Syitä tähän on monia.



Ja kyllä, se kilpirauhanen ja monet muutkin vaivat ihan oikeasti vaikuttaa painoon. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.



Ja jos nyt ei puhuta sairaalloisesta lihavuudesta, niin MITÄ SITTEN? Miten se pieni paksuus voi olla niin kauheaa?



Terveys on tärkeää, tottakai. Mutta vähän pyöreämpikin voi olla hyvässä kunnossa terveyden kannalta.



Elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö (joka siis tuntuu olevan se olennaisin pointti ap:lle). Rakkaus, läheiset, "eettisesti kestävä" elämä, henkinen tasapaino ja hyvä olo itsensä kanssa, ne on oikeasti tärkeitä. Ja ne voi saavuttaa vaikka olisi pyöreä, tai jopa lihava. En usko että näitä asioita tavoittaa ihmiset jotka kuluttavat aikaansa miettien omaansa tai varsinkaan muiden ulkonäköä.

Pakkoko katsoa jos jotain ällöttää toisen ulkonäkö, vai onko tekemisen puute? Mahtaako kirjoittajalla olla jotain vakavia mielenterveysongelmia, joita purkaa pahoittamalla joidenkin lihavien mieltä...