Hiton 2,5v uhmis!

seurata tarkemmin tytön puuhia? Mä yrittäisin ainakin vähän aikaa järjestää mahdollisimman paljon puuhaa tytön kanssa yhdessä tai ainakin siten, että tyttö on koko ajan näköetäisyydellä.

Jotkut lapset tosiaan ovat ehtiväisempiä kuin toiset, mutta pitäisköhän näiden ehtiväisten puuhia tarkkailla enemmän? Tai ainakin minimoida saatavilla olevat vesipullot, ylimääräiset vessapaperirullat jne.

Ja tosiaan. Eilen ongin vessanpytystä 2 täysinäistä vessapaperirullaa ja tytön housut! Siis oli käynyt pissalla ja viskannut kaikki pyttyyn. Oli myös löytänyt pullon, jossa vettä ja kastellut sitten huoneensa lattian, lelut, nuket, kirjat, sängyn ja matot sillä vedellä. Onneksi oli siis vain vettä.

ai jestas miten tänäänkin kaikki kommunikaatio on neidin puolelta ollut silkkaa KILJUMISTA. siis ei mitään kiukkukiljumista, vaan kaikki asia vain on pitänyt syystä tai toisesta HUUTAA.

kiukuttanut on silti.itkupotkuraivarit on tullut

- siitä kun ei ole rusinoita

- siitä kun isosiko lähti hakemaan postin laatikosta

- siitä kun kynäpenaalin päällä ei saa seisoa

- siitä kun sohvalta ei saa tulla alas pää edellä

- siitä kun seiniin ei saa piirtää

- siitä kun ei halua syödä

- siitä kun on nälkä

- siitä kun äiti ei halua että hypitään mahan päällä (tyhmä äiti on raskaana)

- siitä kun mehulasin kanssa ei saa juosta

- siitä kun akryylimaalituubeja ei saa imeskellä

eikä tuo tietenkään ole nukkunut silmäystäkään päiväunia..graah. en ymmärrä kuinka jaksa sitten kun minulla on vastasyntynyt vauva ja tuo pikku riiviö on tuollainen..

Meillä myös saatu tänään raivareita mm.

- siitä että haluaa katsoa Maisaa

- siitä että haluaakin katsoa Tuomas Veturia

- siitä että aamun lastenohjelmat oli jo ehtineet loppua kun herättiin

- siitä että ei halua lähteä mummolaan

- siitä että haluaa lähteä mummolaan muttei halua pukea

- siitä ettei halua laittaa hanskoja

- siitä että pihalla on kylmä ja kun ei ole hanskoja niin sormiin tulee kylmä

...

Ja listaa voisi jatkaa loputtomiin... Huoh.

Meillä reilu 3 v. Ei ENÄÄ saa mitättömän pienistä asioista mielettömiä raivareita joka kolmas minuutti, ei tee ENÄÄ tahallaan kiellettyä.

Sen sijaan on oppinut polkemaan jalkaa ja sanomaan hyvin painokkaasti ja dramaattisesti 'jos minä nyt en saa tehdä asiaa x/mennä paikkaan y, en sitten enää ikinä voi tehdä asiaa z'. On joskus naurussa pitelemistä, suhteellisen epäloogisia vielä nuo hänen keksimänsä syy-seuraus-suhteet :)

meillä ollaan 3,5v ja taas uhmis päällä.joo kyllähän se eka uhmis helpottui hetkeksi ja taas mentiin ;) eli mammat ei tää tunnu loppuvan ollenkaan päin vastoin pahenee vaan xD

nostan

huusi kerran lähes hengettömänä 1t30min koska ei onnistunut kiipeämään pesukoneen päälle. Mikäään ei auttanut, ei rauhoittelu, jutettelu, laulaminen EI. Kieriskeli lattialla koko ajan ja lopuksi nukahti. Luulin jo että menikö taju. Sitten heräsi virkistyneenä 20 min myöhemmin kun ei mitään olisi tapahtunutkaan :)

Kakru roikkuu rattaista puoliks ulkona ja huutaa minkä kurkusta lähtee. Edeltävä tilanne oli että halus kävellä, muttei jaksanut joten makas keskellä tietä huutaen.

Nauti siinä sitten linnunlaulusta ja koiran ulkoilutuksesta :DDD

T: 2,5v pojan äippä

-ei jaksa kävellä

-ei halua olla rattaissa

sitten maataan keskellä tietä ja äiti tunkee huutavan kakaran rattaisiin

Meillä tyttö täytti neljä, ja on ollut aivan kuin eri ihminen. Nyt kun luen näitä, muistan, miten kauheaa se uhmaikä oikeasti oli. Haha! Melkein ehti jo unohtua. Meillä tyttö veti hepuleita syntymästään lähtien ties mistä... välillä oli rauhallisempia kausia, mutta suurimman osan ajastaan on kyllä raivonnut.

Nyt todella, todella toivon, että tämä 4-vuotiaan meininki olisi se todellinen luonne, eikä uhmiskausia enää tulisi. Onhan se nyt hassun näköistäkin, jos iso tyttö kierii lattialla tukka märkänä jonkun toppahanskan takia. Annetaan siis estradi pikkusiskolle. :) Enää en kyllä jaksa ottaa uhmailua niiin vakavasti, kun isosisko on kouluttanut ja totuttanut huutoon. Antaa rääkyä vaan, traumat ei minua enää liikuta.

meinasin jo voivotella, kuinka meidän 2,5-vuotias kävi päivällä eteisessä pissaamassa koiran päälle, seiniin ja matolle, mut näemmähän meillä vois mennä huonomminkin. ;)

Meillä myös kohta 2 v kuopus huutaa uhmaräät poskella ihan mistä sattuu. Esikoisella ei ollut pahaa uhmaikää, kakkosella ja kolmosella puolestaan kipinät sinkoilee ihan kiitettävästi.



Pahinta on se, että kuopusta ei edes pysty huijaamaan esim. siirtämällä huomion muualle, kuten kakkosen kanssa. Katsoo vaan sellaisella epäuskoisella ilmeellä minua silmiin, vaikka mitä megasupercoolia kaivuria yrittäisin esitellä innostuneiden hudahduksien säestämänä, ja alkaa taas huutamaan.

Pystyy ihan kevyesti sellaiseen puolentoistatunnin huutomaratoniin väsymättä ja samasta aiheesta. Aiheeksi käy esimerkiksi se, että kiellän dippaamasta mokkulaa maitolasiin.Tavallaan jopa ihailen pojan sisua ja peräänantamattomuutta. Itse tuskin pystyisin koskaan samaan. : D

Ihanaa lukea näistä uhmiksista kun välillä on tuon oman 2,5v:n kanssa niin hukassa ja väsynyt. Ja miettii että missä sitä on tehnyt jotain väärin. Ei ilmeisesti erityisesti missään, kuuluu vaan ikään.



Meilläkään ei onneksi oo hoksattu tuota vessanpönttöhommaa vielä (*koputan puuta*). Mutta pukeminen on yhtä helevettiä ja vaatteet painitaan aina päälle. Päiväkotiin ei halua mennä mutta ei halua sieltä lähteäkään. Tuntee olonsa tosi onnistuneeksi äidiksi kun lapsi huutaa punaisena päiväkodin aulassa ja äiti painii vaatteita päälle. Jos poika ei onnistu jossain heti tai jos ei saa tehdä jotain niin hän paiskoo tavaroita ja ovia ja huutaa TYHMÄ! TYHMÄ! SÄ OLET TYHMÄ! Puree, raapii, potkii, kirkuu... Jos isi lukee iltasadun vaikka hän oli ajatellut että äiti niin voi luoja sitä huutoa ja kirkumista. Mutta periksi en kyllä niissä hetkissä anna, ei voi olla niin että äiti lukee aina.



Kiitos teille tästä ketjusta, ehkä sitä taas hetken jaksaa :)

Meillä reilu 3 v. Ei ENÄÄ saa mitättömän pienistä asioista mielettömiä raivareita joka kolmas minuutti, ei tee ENÄÄ tahallaan kiellettyä.



Sen sijaan on oppinut polkemaan jalkaa ja sanomaan hyvin painokkaasti ja dramaattisesti 'jos minä nyt en saa tehdä asiaa x/mennä paikkaan y, en sitten enää ikinä voi tehdä asiaa z'. On joskus naurussa pitelemistä, suhteellisen epäloogisia vielä nuo hänen keksimänsä syy-seuraus-suhteet :)

Vessareissullaan oli ehtinyt nuo vessanpyttyjutut tehdä :D Siis haluaa käydä pissalla ovi kiinni. Ja tuon huoneen kastelu silloin, kun itse olin vessassa. Ehtiväinen on. Ja pullo oli korkealla hyllyssä. Oli ottanut tuolin ja kiivennyt. Ja vessapaperitkin oli laatikossa piilossa. Että parhaamme yritetään, mutta aina nuo muksut tuntuvat olevan askeleen edellä.



-ap-

Oli myös löytänyt pullon, jossa vettä ja kastellut sitten huoneensa lattian, lelut, nuket, kirjat, sängyn ja matot sillä vedellä. Onneksi oli siis vain vettä.

Ap

Meillä tuo oli löytänyt pullon jossa oli vauvan hoitoöljyä ja kastellut sillä sohvan, maton, kirjat, lelut ja tietenkin myös öljynnyt itsensä. Sitä olikin sitten vaikeampi siivota. :)

Nro. 2

tuo edellinen

ai jestas miten tänäänkin kaikki kommunikaatio on neidin puolelta ollut silkkaa KILJUMISTA. siis ei mitään kiukkukiljumista, vaan kaikki asia vain on pitänyt syystä tai toisesta HUUTAA.



kiukuttanut on silti.itkupotkuraivarit on tullut

- siitä kun ei ole rusinoita

- siitä kun isosiko lähti hakemaan postin laatikosta

- siitä kun kynäpenaalin päällä ei saa seisoa

- siitä kun sohvalta ei saa tulla alas pää edellä

- siitä kun seiniin ei saa piirtää

- siitä kun ei halua syödä

- siitä kun on nälkä

- siitä kun äiti ei halua että hypitään mahan päällä (tyhmä äiti on raskaana)

- siitä kun mehulasin kanssa ei saa juosta

- siitä kun akryylimaalituubeja ei saa imeskellä



eikä tuo tietenkään ole nukkunut silmäystäkään päiväunia..graah. en ymmärrä kuinka jaksa sitten kun minulla on vastasyntynyt vauva ja tuo pikku riiviö on tuollainen..

ai jestas miten tänäänkin kaikki kommunikaatio on neidin puolelta ollut silkkaa KILJUMISTA. siis ei mitään kiukkukiljumista, vaan kaikki asia vain on pitänyt syystä tai toisesta HUUTAA.

kiukuttanut on silti.itkupotkuraivarit on tullut

- siitä kun ei ole rusinoita

- siitä kun isosiko lähti hakemaan postin laatikosta

- siitä kun kynäpenaalin päällä ei saa seisoa

- siitä kun sohvalta ei saa tulla alas pää edellä

- siitä kun seiniin ei saa piirtää

- siitä kun ei halua syödä

- siitä kun on nälkä

- siitä kun äiti ei halua että hypitään mahan päällä (tyhmä äiti on raskaana)

- siitä kun mehulasin kanssa ei saa juosta

- siitä kun akryylimaalituubeja ei saa imeskellä

eikä tuo tietenkään ole nukkunut silmäystäkään päiväunia..graah. en ymmärrä kuinka jaksa sitten kun minulla on vastasyntynyt vauva ja tuo pikku riiviö on tuollainen..

ai jestas miten tänäänkin kaikki kommunikaatio on neidin puolelta ollut silkkaa KILJUMISTA. siis ei mitään kiukkukiljumista, vaan kaikki asia vain on pitänyt syystä tai toisesta HUUTAA.

kiukuttanut on silti.itkupotkuraivarit on tullut

- siitä kun ei ole rusinoita

- siitä kun isosiko lähti hakemaan postin laatikosta

- siitä kun kynäpenaalin päällä ei saa seisoa

- siitä kun sohvalta ei saa tulla alas pää edellä

- siitä kun seiniin ei saa piirtää

- siitä kun ei halua syödä

- siitä kun on nälkä

- siitä kun äiti ei halua että hypitään mahan päällä (tyhmä äiti on raskaana)

- siitä kun mehulasin kanssa ei saa juosta

- siitä kun akryylimaalituubeja ei saa imeskellä

eikä tuo tietenkään ole nukkunut silmäystäkään päiväunia..graah. en ymmärrä kuinka jaksa sitten kun minulla on vastasyntynyt vauva ja tuo pikku riiviö on tuollainen..

MUTTA hemmetti kun on tapettia revitty niin, että kohta kyllä... aaaarh. Ja komennettu on, siitä voitte olla varmoja.

Ja tunnen päivittäin olevani maailman huonoin äiti kun en jaaaaaaksa noita uhmisteluja.



Kaikesta tehdään tappelu, huuto, itku, heitellään tavaroita, kiusataan sisarusta, sotketaan, sotketaan, sotketaan.....



Näiden uhmailuista ovat olleet ihan ymmällään jopa isovanhemmat, eivät vissiin tienneet että tällaisiakin lapsia on.



Huh.

Oli myös löytänyt pullon, jossa vettä ja kastellut sitten huoneensa lattian, lelut, nuket, kirjat, sängyn ja matot sillä vedellä. Onneksi oli siis vain vettä. Ap

Meillä tuo oli löytänyt pullon jossa oli vauvan hoitoöljyä ja kastellut sillä sohvan, maton, kirjat, lelut ja tietenkin myös öljynnyt itsensä. Sitä olikin sitten vaikeampi siivota. :) Nro. 2

siellä se neiti sitten istui tyytyväisenä sotkemassa omalla kakallaan lelulaatikossa (tämä siis tapahtui kun lapsi oli käynyt illalla "nukkumaan" ---> riisunut vaatteet, vaipat ja mennyt istumaan lelulaatikkoon)

Siinä sitten keskellä yötä itku silmässä pesin paskaisia leluja. Huh!

Oon kuvitellu että oon maailman huonoin äiti tai että mun lapsi on jotenkin tyytymätön kun kitinää ja kiljumista kokoajan! tyttö 2v ja taitaa uhmaa olla meilläkin, ihankun mun näppikseltä kaikki edellä mainitut:D Minäkin olen sortunut huutamiseen,monestikkin..se harmittaa.