Mä olen läski, ruma, rasittava tyyppi!

huonona puolena se, että minä vielä kestän itseäni, mutta muut vissiin eivät.

...eikä jumaliakaan ole kuin niihin uskovien mielikuvituksessa. Joulupukiltakaan ei pahemmin lahjoja tule.

MMä olen läski, ruma, rasittava tyyppi!

ihan oikealla keskustelupalstalla! :)

hyvännäköinen - mutta sitä tuhkimona olemista kestää vain muutaman tunnin - ja sitten repsahtaa; tukka lässähtää, meikit vaan hiipuu naamalta ja vaatteet rötvääntyy. ( Ja hei - mä todella panostan laatuvatteisiin, vika on vaan minussa, ei kuoseissa, )



En ymmärrä mistä se johtuu. Ensin luulen olevani hieno ja siten olenkin yhtäkkiä ihan kammottava kääkkä, jolla on kauhtunut naama ja vaatteet näyttävät rievuilta. Hyi saatana.

Mulla ei myöskään riitä mitään mielenkiintoista keskusteletavaa, kuin noin 15 minuuttia, sen jälkeen mun kannattaa olla vaan ihan turpa kiinni. Olen aivan saatanan tyhmä ja tietämätön, nolo moukka.



Joskus käy niin, että kuulen, miten mun suusta tulee jotain ihan järkyttävää paskaa; mä myös valehtelen aika paljon - kun mun on pakko; eihän mun elämässä tapahdu oikeesti mitään.

En koskaan valehtele mitään erityisen "hienoa", mutta voin sanoa, että esim. tapasin ystäviäni eilen ja oli kivaa - vaikka tosiasiassa mulla ei oikeastan edes ole ketään, ketä voisin tavata. Valehtelen siis elämääni vain normaaliksi, vaikka tosiasiassa se on pelkkää tyhjää viivaa.



Mutta kaiken tämän olen ratkaissut sillä, etten käy enää missään, olen vaan kotona ja vittuunnun täällä elämääni. Tiedän, etten pysty enää kauaa salaamaan perheeltäni ja muutamalta muulta läheisesltäni tätä mun kammottavaa yksityistä elämääni. Siis sitä, etten oikeasti edes elä; olen säilössä itseni sisällä.



Lapsikin kysyi jonain päivänä multa, että "äiti, mikset sä ikinä mene mihinkään, oletko sinä aina kotona" ?