Miksi kaikki suomalaiset luulee puhuvansa englantia amerikan aksentilla?
Kommentit (94)
Jokaisen maan asukki puhuu just oman maansa aksentilla. Jos ei ole äidinkieleltään just englanninkielinen, ja sittenkin on eri englanninmurteita, ameriikan, britti ja intian englanti, aussien enkku esimerkiksi. Ja sittenkin, jos joku alunperin natiivi on asunut pidemmän aikaa vaikka Suomessa, saattaa puheeseen tarttua se suomalainen aksentti yllätyksenä mukaan!
Ihan sama kuin noitten suomen sisäisten murteiden kanssa.
Eniten olen puhunut brittivarianttia, mutta huomaan heti että esim. Suomessa englantilaista filologiaa opiskellessani opetusryhmissä puhuttiin aina sellaista tankeroamerikkaa, ja opin sen puolessa vuodessa. Eli puhutaan hitaasti, vähäisellä intonaatiolla, ja vältetään kaikkia yhtään hankalampia sanoja. Helppoa kuin heinänteko. Järkkyä oli kyllä huomata miten onneton kuullunymmärtäminen monilla kanssaopiskelijoilla oli kun katsottiin jotain brittifilmejä ilman tekstityksiä. Osalta meni ihan koko dialogi ohi. Vaikka siis kyyyyllähän me kaikki ymmärretään täydellisesti televisioenglantia...
Meininki on nimittäin nykyään ihan erilainen...
T: Viimeksi maanantaina enkun luennolla istunut
Meininki on nimittäin nykyään ihan erilainen...
T: Viimeksi maanantaina enkun luennolla istunut
Terveisiä Tampereelta vuodelta 2006!
Siellä oli pääaineopiskelijoita, jotka eivät tienneet mitä tarkoittaa pear-shaped ja Blighty. Nämä tulivat mieleen, koska liittyivät erääseen elokuvaan, joka katsottiin. Joka tunnilla oli vaikka kuinka paljon normaaleja jokapäiväisiä sanoja, joita suuri osa ei ymmärtänyt, en vaan nyt niitä muista kun opinnoista on jo aikaa.
Mutta back to the point, amerikkalainen hidas nuotti on suomalaiselle helpompi kuin pomppiva brittiaksentti.
4vuotias suomalais-lapseni puhuu englantia ihan kunnon britti aksentilla...Kiitos daddyn...
Tietenkään kaikki opiskelijat eivät äännä täydellisesti, siihen lienee mahdotonta päästä, mutta meillä aika monet ovat asuneet jossain englanninkielisessä maassa ennen opintojaan ja omaksuneet sitten tietyn variantin. Sekä jenkkiä että brittiä kuulee, australialaista aika harvoin, mutta senkin variantin saa ääntämiskurssille ja kurssia seuraaviin tarkistuskokeisiin valita.
Mielestäni Helsingissä englanninkielentaito ei ole opiskelijoiden ongelma, vaan se, että he tulevat opiskelemaan englantia liian heppoisin perustein. Se, että "tykkää brittiläisestä kulttuurista" tai "oli koulussa hyvä enkussa" ei todellakaan riitä perusteeksi enää yliopistotasolla. Useimmat eivät arvosta suomen kieltä ollenkaan, mikä näkyy esim. käsittämättömän surkeina suorituksina kääntämiskursseilla ("kun mun suomi on mennyt niin huonoksi, kun hengaan vaan jenkkikavereiden kanssa"), ja osa ei hallitse aivan alkeellisia kielitieteellisiä käsitteitä (esim. relatiivipronomini, intransitiiviverbi...). Sori vuodatus, vieläpä aiheen vierestä, mutta kun välillä tuntuu, että käyn koulua suoraan sanottuna hiukan tyhmien ihmisten kanssa : D Mulla enkku on siis sivuaineena. Opetus on kyllä aivan mielettömän hyvää, ja onneksi suurin osa opiskelijoistakin on ihan ihmisiä, ja pahin pröystäily (niin kuin englannin puhuminen 100-prosenttisen suomalaisessa porukassa) päättyy viimeistään viidenteen opiskeluvuoteen mennessä.
Useimmat eivät arvosta suomen kieltä ollenkaan, mikä näkyy esim. käsittämättömän surkeina suorituksina kääntämiskursseilla ("kun mun suomi on mennyt niin huonoksi, kun hengaan vaan jenkkikavereiden kanssa"), ja osa ei hallitse aivan alkeellisia kielitieteellisiä käsitteitä (esim. relatiivipronomini, intransitiiviverbi...). Sori vuodatus, vieläpä aiheen vierestä, mutta kun välillä tuntuu, että käyn koulua suoraan sanottuna hiukan tyhmien ihmisten kanssa : D Mulla enkku on siis sivuaineena. Opetus on kyllä aivan mielettömän hyvää, ja onneksi suurin osa opiskelijoistakin on ihan ihmisiä, ja pahin pröystäily (niin kuin englannin puhuminen 100-prosenttisen suomalaisessa porukassa) päättyy viimeistään viidenteen opiskeluvuoteen mennessä.
Meillä taas oli joukossa myös ihmisiä, joiden suomen kieli oli oikeasti aika heikko, ja ainakin yhdellä tällaisella tallaajalla oli tapana 'pröystäillä' englanninkielisillä sanoilla ihan siksi, että ei muistanut suomenkielistä sanaa... Kai se sitten oli tyhmä.
On ihan eri asia, jos suomi todella on heikompi kieli, mutta kun puhutaan kahden suomenkielisen vanhemman suomenkielisestä lapsesta, jolla ei ole edes vieraskielistä puolisoa, tuo suomen kielen "unohtuminen" tuntuu hiukan teeskennellyltä.
Meillä taas oli joukossa myös ihmisiä, joiden suomen kieli oli oikeasti aika heikko, ja ainakin yhdellä tällaisella tallaajalla oli tapana 'pröystäillä' englanninkielisillä sanoilla ihan siksi, että ei muistanut suomenkielistä sanaa... Kai se sitten oli tyhmä.
Kyllä meidän lapsetkin käyttivät ja käyttävät vielä nytkin joskus englanninkielistä sanaa, kun eivät muista vastaavaa suomenkielistä, vaikka ihan suomenkielinen perhe ollaankin ja paluumuuttajia. Mutta kun ympäristö on tarpeeksi pitkään täysin englanninkielinen koulusta lähtien, vallitseva kieli jyrää päälle ja muutos ei käy ihan yks kaks tämmöiselle vähän hitaammalle ja tyhmemmälle porukalle. Voin vakuuttaa että lapset eivät tee sitä leuhkimissyistä.
Eri asia on tietysti ne suomalaismallitytsyt, jotka unohtavat suomen kolmessa viikossa.
No, itsepä olen tuota tilannetta jo monta vuotta seurannut. Kyllä nuo tietynlaiset tapaukset erottaa, uskoi sitä muutama av-mami tai ei.
Hyvää illanjatkoa teille joka tapauksessa!
Minäpä osaan puhua suomea tankero-, britti- ja amerikkalaisaksenteilla! Eniten olen puhunut brittivarianttia, mutta huomaan heti että esim. Suomessa englantilaista filologiaa opiskellessani opetusryhmissä puhuttiin aina sellaista tankeroamerikkaa, ja opin sen puolessa vuodessa. Eli puhutaan hitaasti, vähäisellä intonaatiolla, ja vältetään kaikkia yhtään hankalampia sanoja. Helppoa kuin heinänteko. Järkkyä oli kyllä huomata miten onneton kuullunymmärtäminen monilla kanssaopiskelijoilla oli kun katsottiin jotain brittifilmejä ilman tekstityksiä. Osalta meni ihan koko dialogi ohi. Vaikka siis kyyyyllähän me kaikki ymmärretään täydellisesti televisioenglantia...
Mää liikun varmasti vain tavallista jäykempien ja tyhmempien kanssa, koskapa lasten koulun International Parents' Groupissakin on irkku- ja brittiäitejä, jotka ovat avoimesti kertoneet hankaluuksistaan amerikanenglantiin tottumisessa. He varmaan tietävä, mitä blighty tarkoittaa, mutta tavalliset arjen sanat kuten elevaattorit ja eskalaattorit ovat outoja, ennen kuin niiden pariin joutuu.
Minäpä osaan puhua suomea tankero-, britti- ja amerikkalaisaksenteilla! Eniten olen puhunut brittivarianttia, mutta huomaan heti että esim. Suomessa englantilaista filologiaa opiskellessani opetusryhmissä puhuttiin aina sellaista tankeroamerikkaa, ja opin sen puolessa vuodessa. Eli puhutaan hitaasti, vähäisellä intonaatiolla, ja vältetään kaikkia yhtään hankalampia sanoja. Helppoa kuin heinänteko. Järkkyä oli kyllä huomata miten onneton kuullunymmärtäminen monilla kanssaopiskelijoilla oli kun katsottiin jotain brittifilmejä ilman tekstityksiä. Osalta meni ihan koko dialogi ohi. Vaikka siis kyyyyllähän me kaikki ymmärretään täydellisesti televisioenglantia...
Mää liikun varmasti vain tavallista jäykempien ja tyhmempien kanssa, koskapa lasten koulun International Parents' Groupissakin on irkku- ja brittiäitejä, jotka ovat avoimesti kertoneet hankaluuksistaan amerikanenglantiin tottumisessa. He varmaan tietävä, mitä blighty tarkoittaa, mutta tavalliset arjen sanat kuten elevaattorit ja eskalaattorit ovat outoja, ennen kuin niiden pariin joutuu.
Ne on vaan tyhmiä. Tai esittävät sitä.
millään muulla, kuin suomiaksentilla?
Miksi ranskalainen aksentti aksentti on "seksikäs" tai venäläinen "hauska" - mutta suomalainen aksentti on nolo, juntti ja hirveä.
Tämäkin ketju kertonee meistä suomalaisista hyvin paljon: meidän itsemme mielestä meidän pitäisi osata jäljitellä jonkun vieraan kielen aksenttia TÄYDELLISESTI, ennenkuin saa avata suutaan, leimaantumatta idiootiksi, niinkö?
Ettkö huomaa ollenkaan - että juurikin näistä teidän asenteistanne johtuen me suomalaiset olemme edelleen kovin ujoja puhumaan vieraita kieliä ja olemme myös erityisen kovia väheksymän omia taitojamme.
Jos ranskalainen/italialainen/espanjalainen hallitsisi samalla tavalla englannin kieltä, kuin suomessa nykyiset 6.luokkalaiset - niin hän laittaisi itselleen rastin kohtaan "erinomainen englanninkielen taito" ja samoilla taidoilla suomalainen häpeästä tärisevällä kädellään riipustaa rastin kohtaan "välttävä".
Miksei kukaan vikise siitä, ettei muitakaan kieliä äännetä Suomessa oikeaoppisesti, miksi se englanti on niin monille se, mistä pitää nähdä vaivaa?
Mulla on sukulaisia englanninkielisisissä maissa, eivätkä he ole ikinä nähneet vaivaa siitä, miten esim. minä puhun heidän äidinkieltään - vaivaa suomalaisten tavasta ääntää näkevät VAIN SUOMALAISET ITSE.
Esim. Ruotsissa on tosi mekeeta puhua - ja myös laulaa biiseissä englantia "ruotsalaisittain", kuten myös monissa muissa maissa.
Mutta auta armias, jos suomalainen julkisesti laulaessaan ääntää " suomalaisittain" - niin voi sitä pilkkanaurun ja ivan määrää!
Miksi helvetissä tuosta ääntämisasiasta nähdää täällä niin jumalattomasti vaivaa???
Suomi on kyllä sen päiväinen koulukiusaajien paratiisi!
Minä olen, ja kyllä se on tuskaa. Minulla on suht hyvä englannin kielen taito ja puhun sitä normaalinopeudella joskaan en täysin virheettömästi. Suurin osa suomalaisista puhuu sitä tankeroenglantiaan niin hitaasti ja huonosti, että siitä ei vaan tahdo saada selvää. Sinun mielestäni se on ehkä kaunista ja selvää, minusta ei.
mut oletteko huomanneet että suomalaisten puhetyyli on muuttunut todella ärsyttäväksi alle 10.ssä vuodessa.. kaikki puhuu nykyään samalla tyylillä ku esim. martina aitolehti, joka sekin omaksunut sen jostain. erittäin diippiä! vituttaa!
Ero vaikkpa Birminghamin murteen, Newcastlen, Hastingsin yms ja yksityiskoulujen puhetyylin välillä on huima. Puhumattakaan skottiaksentista tai pohjoisirlantilaisten laulamisesta.
Ei pohjoisirlantilaiset laula, vaan lausuvat valituista sanoista vain ensimmäisen tavun. Kouluenglanti vastaa varmaan parhaiten Southwestiä.
ja se tekee pahaa jälkeä.
On tuskallista kuunnella kun milloin kukakin pitää piinallista esitystä englanniksi, vaikka se ei suju. Sähköpostiin tippuu koko ajan kaiken maailman hallinnollisia ohjeviestejä, joissa on karmeita virheitä ja mikä pahinta, itse asiakin voi olla ihan väärin. Pomoissa on aina joku, joka haluaa briljeerata ja sanoa epämääräisen artikkelin "ei" eikä "ö" ja joku toinen, joka yrittää puhua amerikkaa. Työasioita yritetään selvitellä suomen-englannilla ja intian-englannilla.
Onhan se vaikeeta.
Minua luullaan saksalaiseksi, joka yrittää puhua hyvää englantia.
Suomalaista aksenttia ei tunnisteta. Koska se ei ole tonaalinen, kuten muilla pohjoismailla, epäillään tankeroa saksalaiseksi tai hollantilaiseksi.
ja se tekee pahaa jälkeä.
On tuskallista kuunnella kun milloin kukakin pitää piinallista esitystä englanniksi, vaikka se ei suju. Sähköpostiin tippuu koko ajan kaiken maailman hallinnollisia ohjeviestejä, joissa on karmeita virheitä ja mikä pahinta, itse asiakin voi olla ihan väärin. Pomoissa on aina joku, joka haluaa briljeerata ja sanoa epämääräisen artikkelin "ei" eikä "ö" ja joku toinen, joka yrittää puhua amerikkaa. Työasioita yritetään selvitellä suomen-englannilla ja intian-englannilla.Onhan se vaikeeta.
että nämä kielenraiskaajat kuvittelevat sitten olevansa jotain kieliauktoriteetteja kun ovat pitäneet pari horjahtelevaa esitystä englanniksi.
jees jees mai inglis is ekselent, it iis tö vööking längvits in mai kompani.
Ja sitten kun ulkomaalainen yrittää kohteliaisuuttaan keskustella tällaisen euroopanomistajan kanssa ja heittää epätoivoisen kohteliaisuuden peliin (eli Your English is good, where did you learn to speak it?) niin suomalainen hehkuttaa loppuikänsä sitä miten hänen englannistaan ei tiedä heti mistä hän on kotoisin... Huoh.
On mielestäni aika samantekevää, millä aksentilla sitä enkkua puhuu. Hyvä tilanne on se, kun tulee ymmärretyksi ja ymmärtää itse kieltä ja pystyy pitämään keskustelua yllä. Turhauttavinta on se, kun haluaisi puhua jostakin asiasta syvällisemmin ja mielipiteitä ja ajatuksia riittäisi, mutta sanasto ei riitä. Ihmiset puhuvat kieltä sen mukaan, miten ovat sen oppineet. Jokaisella koululaisella Suomessa ei vaan voi olla natiivia englanninkielen opettajaa. Minä puhun päivittäin amerikkalaisen kanssa englanniksi ja olisihan se outoa, jos siitä ei mitään tarttuisi puhetyyliini. Ihan sama suomenkielen kanssa, sanonnat ja murteet tarttuvat.