Anna-Leena Härkösen kolumni "Kusipäätutka" Annassa

vaikutelma persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä.. oli vaan koko ajan täynnä vihaa kaikkea ja kaikkia kohtaan. Itse vaan on niin täydellinen.

Ne on niin typeriä. Häräntappoaseesta tykkäsin teininä, mutta muuta hyvää en siinä naisessa näekään.

helppo elämä? Minusta se yrittää kauheasti olla jotain muuta kuin on.

- kirjassaan kiinnitin huomiota siihen, miten hirveän vaikeaa sen oli sietää raskaushepatoosiaan, paskat lääkärit eivät osanneet taikoa sitä pois... ja synnytyksessä kaikki oli päin persettä tietenkin, samoin lapsivuodeosastolla. Siis siinä kirjassahan muutenkin kaikki oli muiden syytä ja kellään ei saisi olla hyvin menevää raskautta koska hänelläkään ei.

Kolumnissa kärjistetään, otetaan tietty rooli ja kirjoitustapa, yritetään saada reaktiota lukijalta. Kolumnin pitääkin ärsyttää, koskettaa, suututtaa, itkettää tai ihan mitä vain. Jos lukijalla ei ole mitään sanottavaa kolumnista, kolumnisti on epäonnistunut kirjoituksessaan.

mielenkiintoinen persoona, vaikkakin varmasti "vaikea". Hyvin osaa kirjoittaa naisen elämästä.

Kolumnissa kärjistetään, otetaan tietty rooli ja kirjoitustapa, yritetään saada reaktiota lukijalta. Kolumnin pitääkin ärsyttää, koskettaa, suututtaa, itkettää tai ihan mitä vain. Jos lukijalla ei ole mitään sanottavaa kolumnista, kolumnisti on epäonnistunut kirjoituksessaan.

Juuri tämä sen kolumneissa mättääkin. NE on niin hemmetin tylsiä ja ennalta-arvattavia.

T. se, joka tykkäsi kyllä aikaanaan Häräntappoaseesta.

mutta siitähän ap:lle tuli mieleen Härkösen persoona. Siis että tuollainen kirjoitusaihe tulee ehkä tuollaisen itsekeskeisen narisijan mieleen helpommin.

Kolumnissa kärjistetään, otetaan tietty rooli ja kirjoitustapa, yritetään saada reaktiota lukijalta. Kolumnin pitääkin ärsyttää, koskettaa, suututtaa, itkettää tai ihan mitä vain. Jos lukijalla ei ole mitään sanottavaa kolumnista, kolumnisti on epäonnistunut kirjoituksessaan.

Lisäisin vielä sen, että kolumnistihan voi kirjoittaa sekä minä-näkökulmasta että ottaa kantaa ulkopuolisena näkijänä tai kokijana. Härkösellä on Annassa minä-näkökulma, koska sitä on luultavasti häneltä pyydetty. Muutamissa muissa medioissa hän on kirjoittanut tyystin toisesta näkökulmasta.

Uskaltaa kirjoittaa aroistakin naisen elämää koskettavista asioista. Linna-ohjelmassa antanut ihanan vaikutelman itsestään.

ovat kolumninsa.Nauroin kerran vedet silmissa yhdelle kolumnikirjalleen koko matkan junassa Turusta Tampereelle. Tottakai hän käyttää taiteilijan vapautta ja liioittelee suuresti. Vaikka onhan hänellä suuria murheitakin ollut,kuten siskonsa itsemurha ja masennus synnytyksen jälkeen.

Siinä on nainen, joka osaa sanoa suoraan ja kaunistelematta. Ja lisäksi vielä hyvä kirjoittamaan. Respect!

Aihe Vapaalla ei oikein ymmärretä Anna-Leena Härköstä.



Tero

jotka saa mut nauramaan ääneen. Oivaltava ja suorapuheinen, joka osaa vielä ilmaista asiat hauskasti ja mehukkaasti. Tuo kusipäätutkakin oli hyvä juttu, ja aivan tottakin kaiken lisäksi. Ei kannata sietää myrkyllisiä ihmisiä läheisyydessään.

Aihe Vapaalla ei oikein ymmärretä Anna-Leena Härköstä.

Tero

En voi käsittää sitäkään, että kolumnien ja romaanien pohjalta luokitellaan ihminen "vaikeaksi". Tuskinpa ne kuitenkaan yksi yhteen todellisuuden kanssa on?

Tuo kolumnikin oli aivan mahtava. Kyllä minulle ainakin on sattunut kavereita, jotka ovat olleet ennemmin tai myöhemmin vaan energiasyöppöjä enkä silti ajattele, että mitenkään keräilisin heitä.