Ovatko lapset olleet aina näin epäsosiaalisia? Tuntuu, ettei mitkään yhteisleikit onnistu.
Minulla on siis 2-vuotias lapsi ja ei mitään aiempaa kokemusta lapsista, eli aloin omaani kasvattamaan ihan kylmiltään. Nykyään, kun käydään leikkipuistoissa ja kirjastoissa, olen pistänyt merkille miten vähän isommilla lapsilla (ehkä 4v ylöspäin) ei onnistu mitkään leikit yhdessä. Palloa ei voida potkaista toiselle tai pallo piilotetaan tahallaan, keinuun ei osata jonottaa tai mennä vuorotellen. Lelut revitään käsistä eli mitkään vastavuoroiset leikit niidenkään avulla ei onnistu. Kysyn siis, onko tämä joku uusi ilmiö? Omasta lapsuudestani en tällaista muista mutta eihän lapsuuden muistikuvat niin tarkkoja ole muutenkaan.
Kommentit (11)
Lapset, joilla on sisaruksia, erottaa yleensä siitä, että tottuneita jakamaan leluja ja odottamaan ihan pienestä pitäen. Kaikki sen kuitenkin viimeistään tarhassa oppivat.
Kun sekä vanhemmilla että pilteillä on älylaite kädessä koko valveillaoloajan, niin näin käy.
Tuut hämmästelemään vielä monta asiaa mitä omasta lapsuudestasi on muuttunut, eikä hyvään suuntaan🤔😞
Vierailija kirjoitti:
Lapset, joilla on sisaruksia, erottaa yleensä siitä, että tottuneita jakamaan leluja ja odottamaan ihan pienestä pitäen. Kaikki sen kuitenkin viimeistään tarhassa oppivat.
Ei tunnu oppivan, vai ovatko sitten olleet kotihoidossa niin pitkään. Useasti näkee ihan sellaisia 5-6 vuotiaita jotka riitaantuu leikkikaverien kanssa eikä mikään leikki suju.
Päiväkodissahan tuo on opittu. Siellä ei kannata jonottaa, oma vuoro ei tule koskaan. Tosin keinuminen ei minusta ole mikään yhteisleikki kuten ei ole lapion nappaaminen toisen kädestäkään.
Omille olen opettanut, että leluja ei anneta muille ollenkaan, koska silloin ne todennäköisesti viedään samantien.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissahan tuo on opittu. Siellä ei kannata jonottaa, oma vuoro ei tule koskaan. Tosin keinuminen ei minusta ole mikään yhteisleikki kuten ei ole lapion nappaaminen toisen kädestäkään.
Omille olen opettanut, että leluja ei anneta muille ollenkaan, koska silloin ne todennäköisesti viedään samantien.
Eli ei sunkaan lapset osaa sitten jakaa lelujaan ja potkia palloa toisten kanssa, jos oma pallo. Hyvin oot opettanut.
Vierailija kirjoitti:
Lapset, joilla on sisaruksia, erottaa yleensä siitä, että tottuneita jakamaan leluja ja odottamaan ihan pienestä pitäen. Kaikki sen kuitenkin viimeistään tarhassa oppivat.
😃 Kokemukseni mukaan juuri päin vastoin. Isossa perheessä kaikki pitää jakaa, kun kerrankin onnistuu saamaan jotain itselleen, siitä pitää kynsin hampain kiinni tai on vaihtoehtoisesti ainakin hyvin tarkka siitä, että toinen ei vaan saa jotain enempää, leikkiä mieleisellä lelulla pidempään jne.
Ei ole sisaruksia eikä naapurinlapsia joiden kanssa sosiaalistua.
Vierailija kirjoitti:
Lapset, joilla on sisaruksia, erottaa yleensä siitä, että tottuneita jakamaan leluja ja odottamaan ihan pienestä pitäen. Kaikki sen kuitenkin viimeistään tarhassa oppivat.
Näin se on. Ei vanhemmat halua eivätkä raaski Mauri-Petterin lelua ottaa, sehän on hänen. Päiväkotiryhmässä on parikymmentä muutakin, jotka voivat haluta.
Ei puhelinta tuijottamalla opita sosiaaliseksi tai leikkimään yhdessä.
Koronan aikaan tein hämmästyttävän huomion, pihalla pyöri toista kymmentä eri ikäistä lasta, ei pyöri enää. Talvella törmäsin näkyyn kun 5 noin 10v poikaa seisoo lumikasan päällä ja tuijottaa yhden heistä puhelinta. Haloo, iso l:-)umikasa + 5 poikaa ja ainut mitä nämä keksivät puhelimen tuijotus.
Kyllä sillä on vaikutusta, ettei sosiaalisia tilanteita ole niin paljoa kuin ennen. Tv ja pelit ja ohjelmat eivät kehitä ketään.
Ja jos vanhemmat eivät aktiivisesti kasvata (!), niin ihmeitä on turha odottaa. Se vaatii vanhemmilta ihan tietoista panostamista, jos haluaa lastensa olevan taitavia sosiaalisesti.