Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Epätoivoinen äiti kaipaa nyt vertaistukea ja neuvoja
22.02.2011 |
Toivon, että syyttelijät ja muut vastaaavat jättäisiävt vastaamatta, sillä kaipaan nyt neuvoja, en haukkuja. Varmasti olen tehnyt virheitä kasvatuksessa, mutta nyt olisi aika niitä korjata ja muuttaa tilannetta.
Olen alakoululaisen pojan yh äippä. Poika on yleensä todella kiltti ja ihana, mutta häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta mikään. En saa häntä ulos luistelemaan tai hiihtämään tai tekemään mitään. Hän on ja valittaa, kun on tylsää, vaikka ulkona olisi vaikka mitä tekemistä! Kun koitan saada häntä vaikka kanssani ulos, tai metsään tms. alkaa hirveä kiukuttelu, että mä en sitten ainakaan mihinkään lähde.
Jos tahtoisin keksiä jotain kivaa tekemistä, on aina sama reaktio: " ei kiinnosta, mä en sitten ainakaan" Miten ihmeessä saisin tuon lapsen kiinnostumaan jostain? Aina kaikesta aiheutuu vain riitaa ja pahaa mieltä kaikille, sillä hän vaikeuttaa isommallakin porukalla lähdon ulos aina omalla vinkumisellaan ja kiukuttelullaan.
Vaikka olisin viemässä häntä mukaviin paikkoihin, missä varamsti olisi mukavaa tekemistä ja näkemistä, niin häntä ei saa lähtemään sinne. Aina kaikki menee tappeluksi, ja hankala sellaisen lapsen kanssa mhinkään onh mennä, joka vain itkee ja potkii ja raivoaa.
Luistinradalle on ihan turha mennä sellaisen kanssa, joka ei suostu luistimia laittamaan jalkaansa, ja hiihtämisessä sama juttu. Jo 3-vuotiaana oli sama ääni kellossa. Jos mentiin mäkeä laskemaan, oli hän mäen harjalla kiukuttelemassa ja ilmotti, että tosta en sitten ainakaan laske. Siniä sitten kökötettiin aikamme kunnes lähdettiin kotiin.
Minulla rupeaa olemaan keinot loppu tuon kanssa. Ei mitään innostusta mihinkään. kaikki on tylsää.
Pleikkaa hän pelaisi, mutta siihenkin täytyy laittaa tiukat rajat, ettei mene pelkästään pelaamiseksi. Muuten sitten kiukuttelee kun on tylsää, vaikka naapurustossa asuisi kavereita.
Kommentit (22)
Vinkuvat vaan, eivätkä viitti tehä mitään. Kotoo ei nyt ainakaan kannata lähteä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kuulostaa kyllä siltä, että teillä poika on perheenpää, etkä sinä.
Minun pikkusiskoni oli tasan tuollainen, eikä todellakaan ollut enää ihan vanhemmuus hanskassa äidilläni - auktoriteettia ei siis lainkaan.
Ja tilannetta vielä pahensi sitten lellivä isosisko.
noin toimi kuten 2 ehdotti.
Onko pojalla etäisä vai oletko ainoa vanhempi?
Tai onko vanhempaa kaveria, jota poika "ihailisi".
Mitä pelejä pelaa? Urheilu?
Sun pitää tavalla tai toisella löytää joku aihe/juttu joka kiinnostaa poikaa. Ja innostaa häntä.
Vaikka joku suosikkielokuva. Mistä se kertoo ja mitä siinä tehdään. Voisiko siitä onkia harrastusaiheen? Tai kirjasta?
pari kertaa viikossa harrastaa urheilua, josta pitää kovasti. se onkin ainoa asia, joka kiinnostaa. mutta elämässä pitäisi olla muutakin kuin tuo yksi harrastus.
ja ehkä enemmän minua ärsyttää se, miten hän puhuu minulle. haukkuu tyhjmäksi kun edes kehtaan ehdottaa ulos lähtemistä. lapsen pitäisi kuitenkin ulkoilla joka päivä, mutta häntä ei sinne saa kirveelläkään ja mikään ei kiinnosta.
siihen asti että jotain muutakin mielekästä on olemassa.
Meillä oli 3-vuotiaan kanssa sama juttu. Mitään ei suostunut tekemään, niinpä kaikki piirretyt lähti "lomalle", meni pari päivää ja ihan uus lapsi kehissä. Se kokoajan yritti ilmeisesti olla niin rasittava tekemättömyydellään, jolloin sorruin monesti antamaan piirrettyjä. Nyt kun se ei ole edes vaihtoehto, niin kaikki muu kiinnostaa ihan eri tavalla.
Lapsi jää jo pieneen määrään "koukkuun". Hänellä saattaa pyöriä pelkät pelit mielessä, kuinka edetä sinne ja sinne jne. Eikä se vaadi edes paljoa pelaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pleikkarilla saa pelata vasta, kun jotkut asiat on tehtynä. Olkoon se sitten se että on seurannut mukana päivän ohjelmassa kiukuttelematta tai että on käynyt jossain itse valitsemassaan harrastuksessa
Tai esim. ulkona oloaika yhtä pitkä kuin pleikkarilla pelausaika, eli jos haluaa pelata 2h niin ensin 2h ulkona oloa?
Minusta tää vaikuttaa siltä että olet aiemmin antanut periksi kiukuttelulle ja poika on oppinut ettei tarvitse tehdä sellaista mitä ei halua. Jos näin on, niin nyt kun teet toimintasuunnitelman, pysy siinä äläkä lannistu ekoista kiukutteluista.
Silloinhan ei aikuisellakaan auta mitkään "reippaasti ylös, ulos ja lenkille" tyyliset kehotukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidä kiinni periaatteistasi vaikka vaikeaa se onkin. Jos sanot että nyt mennänä ulos, niin ei lapsella pitäis olla mitään sanomista. Vängät niin kauan että lähtee kanssasi ulos.
Eihän koulussa ole kiusaamista tms? voisko lapsi olla masentunut?
Mun mielestä vanhemman ei pidä sietää lapselta rumaa puhetta. Jos lapsi haukkuu vanhempaansa, tekisin lapselle selväksi että tuo satuttaa ja että noin ei voi puhua. Rangaistukset käyttöön (jos rangaistusten pelisäännöt ei ole selvät, ne on hyvä sopia lapsen kanssa ennakkoon tulevia tilanteita silmällä pitäen).
Millainen on perhetilanteenne? Lapsi oppii vanhemmiltaan. Näyttääkö pojan isä esimerkkiä haukkumalla sinua, koska sieltähän se haukkumisen esimerkki helpoimmin tulee. Tehkää vanhempien kesken pelisäännöt selväksi, jos vaan isä on olemassa ja lapsen elämässä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että toki voit myös itse antaa huonoa esimerkkiä jos sinä olet se joka haukkuu lapsen isää tai lasta itseään. Tai sitten samainen esimerkki voi tulla tarhassa tms.
paikkakunnallanne isoveli-järjestelmää esim. MLL:llä tai setlementillä? Sellaisesta voisi hyvällä säkällä saada vanhemman kaverin, jolta voisi saada positiivisia vaikutteita ja ehkäpä jonkun jolle purkaa, jos on huolia ja siksi kiukuttelee. Kysy vaikka neuvolasta tai surfaa netissä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sinulla majailee siellä kotona pikkukeisari, jonka managerina ja täyden palvelun pyörittäjänä sinä siellä pyörit kerjäten sitten kehuja tai haukkuja.
Eli vähän roolit vinksallaan...
Jos on 7-vuotiaalla tylsää, niin sitten tasan on siihen asti, että itse keksii tekemistä, hakee kaveriseuraa tms.
Ei äiti ole mikään 24/7-viihdekeskus...
Minäkin olen.
Viihdyn paremmin kotona.
Miksi muka kotona viihtyvä sälli pitäisi kiskoa useammin ulos?
Eiköhän niissä harrastuksissa ja koulussa ole ihan tarpeeksi aktiviteettia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko 15 sinun mielestäsi ok jos kotihiiri ei tee muuta kuin pelaa pleikkarilla?
Vaikka kotihiiri oliskin niin jotakin muutakin olis ehkä hyvä elämässä olla...
jospa pojalle on murrosikä alkanut?
tai sitten on vaan luonteeltaan tuommonen.antaisin pojan olla ja möllöttää,jospa hän sitten vaikka kiinnostuisi jostakin?
kysymys kaikille: miksi lapsen pitäisi vielä koulupäivän jälkeen jaksaa ulkoilla? Mun mielestä koululaiselle riittää välituntiulkoilu ja koulumatkat. Viikonloppuna voi sitten ulkoilla jos haluaa.
Midän 9v ei ole kiinnostunut ulkoilemaan talvella paljonkaan. Sulan maan aikaan on toisin, kun voi pyöräillä, rullistella ja skeitata.
Emme ole lasta pakottaneet ulos kun emme siellä itsekään talvella paljon ole.
Ja joskus meidän koululainen viettää koko viikonlopun sisällä, pelkät pikkuhousut jalassa touhuilee kaikenlaisia omia juttujaan: leikkii, piirtää, pelaa, on serkkunsa kanssa.
Joo ollaan kauhea perhe.
kysymys kaikille: miksi lapsen pitäisi vielä koulupäivän jälkeen jaksaa ulkoilla? Mun mielestä koululaiselle riittää välituntiulkoilu ja koulumatkat. Viikonloppuna voi sitten ulkoilla jos haluaa. Midän 9v ei ole kiinnostunut ulkoilemaan talvella paljonkaan. Sulan maan aikaan on toisin, kun voi pyöräillä, rullistella ja skeitata. Emme ole lasta pakottaneet ulos kun emme siellä itsekään talvella paljon ole. Ja joskus meidän koululainen viettää koko viikonlopun sisällä, pelkät pikkuhousut jalassa touhuilee kaikenlaisia omia juttujaan: leikkii, piirtää, pelaa, on serkkunsa kanssa. Joo ollaan kauhea perhe.
Ei puuhaa omia juttuja, leiki, piirrä pelaa tms. kyse oli siitä. marmattaa vain. Sinun poikasi sentäs tekee jotain!
Mikään ei kiinnosta häntä. Joskus tein aiheesta aloituksenkin tänne. Hänellä ei ole edes harrastusta mikä kiinnostaisi :( No, tykkää kyllä käydä uimassa ja luistelemassa eli sentään jotain mutta näissä vanhemman täytyy aina olla mukana. Mutta esim. kavereita hän ei ole kiinnostunut hakemaan ulos, tai menemään kylään kenellekään. Haluaisi vaan olla kotona ja sitten vinkuu tylsyyttään. Pelaisi kyllä mutta sitä saa vain 2xvko eikä siitä koskaan lipsuta.
mielestäni ei ole niin vaarallista, että poika ei ole kiinnostunut mistään. Tarkoitan siis, etä se ei välttämättä ole merkki siitä, että mikään olisi vialla. Voisko olla, että pojalla on murrosikä alkamassa ja kasvamiseen (psyykkiseen ja fyysiseen) menee paljon resursseja -> väsymys ja velttous. Tai toisaalta, voisko olla että katsoo välitätkö hänestä niin paljon että jaksat "kiskoa häntä perässä"? Siis varmasti olet osoittanut välittäväsi, mutta murrosikäisethän järjestään alkaa kyseenalaistaa tätä. Vielä tuli mieleen, että jos poika saa olla ihan rauhassa pitemmän aikaa (ilman pleikkaa) niin keksiikö hän sitten jotain "kehittävää" vai makaako/valittaako että on tylsää? Kun itse olin nuorena vähän sellainen epävarma siitä, mitä oikeastaan haluan tehdä, ja se vei aloitekykyä + jos muut keksi koko ajan ohjelmaa niin se jotenkin sekoitti päätä, ja tiesin vielä vähemmän mitä itse halusin (no minä kyllä silti esim. löysin itse harrastuksia ja olin aktiivinen, mutta noin päivittäisesä elämässä noin).
Mutta minusta on hyvä, että raahaat häntä välillä eri paikkoihin tekemään jotain. Jos valittaa että tylsää, niin voisitko sanoa vaikka, että a) sinä haluat tehdä hänen kanssaan jotain, joten siksi mennään tänne tai b) että joskus on tylsää, ei se ole niin vaarallista.
Ja todellakin hyvä, että rajoitat pleikan pelaamista! Ja tohon kielenkäyttöön voisi puuttua vaikka just pleikan takavarikoinnin avulla, jos se on ainoa mikä auttaa. Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Lapset ovat vieraskoreita, tuntemattomille aikuisille eivät kehtaa oikutella.