Epätoivoinen äiti kaipaa nyt vertaistukea ja neuvoja

Toivon, että syyttelijät ja muut vastaaavat jättäisiävt vastaamatta, sillä kaipaan nyt neuvoja, en haukkuja. Varmasti olen tehnyt virheitä kasvatuksessa, mutta nyt olisi aika niitä korjata ja muuttaa tilannetta.



Olen alakoululaisen pojan yh äippä. Poika on yleensä todella kiltti ja ihana, mutta häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta mikään. En saa häntä ulos luistelemaan tai hiihtämään tai tekemään mitään. Hän on ja valittaa, kun on tylsää, vaikka ulkona olisi vaikka mitä tekemistä! Kun koitan saada häntä vaikka kanssani ulos, tai metsään tms. alkaa hirveä kiukuttelu, että mä en sitten ainakaan mihinkään lähde.



Jos tahtoisin keksiä jotain kivaa tekemistä, on aina sama reaktio: " ei kiinnosta, mä en sitten ainakaan" Miten ihmeessä saisin tuon lapsen kiinnostumaan jostain? Aina kaikesta aiheutuu vain riitaa ja pahaa mieltä kaikille, sillä hän vaikeuttaa isommallakin porukalla lähdon ulos aina omalla vinkumisellaan ja kiukuttelullaan.



Vaikka olisin viemässä häntä mukaviin paikkoihin, missä varamsti olisi mukavaa tekemistä ja näkemistä, niin häntä ei saa lähtemään sinne. Aina kaikki menee tappeluksi, ja hankala sellaisen lapsen kanssa mhinkään onh mennä, joka vain itkee ja potkii ja raivoaa.



Luistinradalle on ihan turha mennä sellaisen kanssa, joka ei suostu luistimia laittamaan jalkaansa, ja hiihtämisessä sama juttu. Jo 3-vuotiaana oli sama ääni kellossa. Jos mentiin mäkeä laskemaan, oli hän mäen harjalla kiukuttelemassa ja ilmotti, että tosta en sitten ainakaan laske. Siniä sitten kökötettiin aikamme kunnes lähdettiin kotiin.



Minulla rupeaa olemaan keinot loppu tuon kanssa. Ei mitään innostusta mihinkään. kaikki on tylsää.



Pleikkaa hän pelaisi, mutta siihenkin täytyy laittaa tiukat rajat, ettei mene pelkästään pelaamiseksi. Muuten sitten kiukuttelee kun on tylsää, vaikka naapurustossa asuisi kavereita.