Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku rupeaa opettajaksi?
22.02.2011 |
Tuli tuosta stressi-ketjusta mieleen, että miksi joku valitsee työkseen opettajan ammatin, jos itsekin tietää, että stressaantuu olemattomasta??
Siis ihan vilpittömästi kyselen, että miksi joku toimii noin? Ja on burnoutissa 8 kuukauden työrupeaman jälkeen?
Mikä ihme siinä ammatissa vetää ihan vääränlaisia ihmisiä!?
Kommentit (5)
pitkät lomat ja lyhyet työpäivät. Opiskelin luokanopettajaksi vasta aikuisiällä, kun oli neljä pientä lasta. Tosin rakastan työtäni, koulutan itseäni jatkuvasti lisää, otan haasteita ja vastuutehtäviä hoitaakseni ihan omasta halustani ja se tärkein rakastan työtäni, opettamista ja tuntien suunnittelua.En ole stressaantunut yleensä. Eiköhän monessa muussakin ammatissa voi stressaantua liikaa.
Terv. luokanopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin, aika leppoisaa hommaa. Mutta sen sijaan sitä hommaa joutuu tekemään laittaen koko persoonansa likoon. Eli yhtenä tärkeänä työvälineenä on oma persoona. Ja se voi olla kuluttavaa.
Työ on kuitenkin antoisaa ja kaikesta huolimatta mukavaa. On kyllä vaihtelevaakin, koska ymmärrettävästi kahta samanlaista päivää ei ole, kun lapset ovat päivästä toiseen hyvinkin erilaisella tuulella. Mulla houkuttimena on kasvanut työn saannin helppous, mahdollisuus osa-aikatöihin, työajat sopivat mun muuhun tilanteeseen hyvin, sillä ehdin tekemään töitä vain talvella. Ja tuossa hommassa saa ihan siedettävää palkkaa kohtalaisella panoksella.
olen ihan vaan ajautunut. Tai no opinnot loppusuoralla mutta en missään tapauksessa halua opettajana toimia.
siis joka vielä opiskelen, ongelma on juuri se, että minusta ne päivät on aikalailla samanlaisia kaikki. Samat rutiinit joutuu tekemään vaikka olisi joka päivä uudet ihmiset.
Plus tietty pitkät lomat.