Miksi ihmiset ei enää kyläile?

on joku meillä tai me kavereilla syömässä ja iltaa istumassa. Joskus ihan väsyy siihen kun kaikkia pitää huomioida tasapuolisesti....



Esim viime vl pe kavereilla syömässä, la perheenjäseniä käymässä illallisella ja su appikset lounaalla, huomenna lapsen synttärit ja viikon kuluttua miniän perhe tulee syömään....

päiviä, työmatkoja jne. Silti jaksetaan vielä nauttia ystävien ja perheen seurasta. Pakkohan sitä on syödä ja ihan sama tekeekö ruuan 3 tai 13 hengelle:) Vähän enemmän rahan menoa mutta sama vaiva. Meillä ei vierailla "ykkösissä pönöttäen" vaan tupaan tullaan kuin kotiin ja nautitaan lokoisasta yhdessäolosta. Samoin kun me käydään kavereilla.

Omassa ystäväpiirissäni kyläilemme ahkerasti.

Myös sukulaiset asuvat lähellä joten jonkun verran tulee kyläiltyä myös heidän kanssaan, isovanhempien kanssa erityisesti.



Jos tämän viikon sovitut menot toteutuvat niin saldona on 1 kyläily meille ja 2 kyläilyä kun olemme itse vieraana. Olemme työssäkäyviä, perheessä on 3 lasta ja silti ehdimme kyläillä ja viettää myös sitä rauhallista kotielämää lasten kanssa kotona maaten.

Se on vain halusta kiinni väittäisin! Itselleni sosiaalinen elämä on tärkeää ja pidän siitä kiinni viimeiseen asti, muuten en arkea jaksaisi.

jatkaa, että omissa piireissäni kyläilyä varten ei tarvitse siivota, leipoa ja olla ykköset päällä. Kaikki voivat olla omana itsenään vaikka kotihousut jalassa, joku kipaisee välillä ripustamaan pyykit jne. Kahvit keitetään vieraalle, mutta usein ei muuta erityistä ole tarjolla ellei ole merkkipäivä tms.

Eivät hymyile eivätkä vieraile. Hautajaiset ja ehkä häät ovat ainoita keinoja nähdä suomalaisia sukulaisia.



Sitten siskoni puolelta vierailuja on vähintään kerran kuussa. Siskon mies on afrikalainen, joten sosiaalisuus ei ole mikään ongelma heille.

Suomalaiset eivät osaa olla muiden ihmisten kanssa. Heille tärkeintä on raha ja muiden kuolema (perintö). Minä tosin olen poikkeus. Olen hyvin pirtsakka mamma.

Se on niin, että uskovaiset kyläilee ja muut ei. Muut hilluu viikonloput jossain menomestoissa, mutta uskovaisilla on aikaa kyläillä perheineen muissa lapsiperheissä. Meilläkin kävi viime viikolla samanaikaisesti neljä äitiä ja kuusi lasta. Ja edellisellä viikolla käytiin kotiäidin luona lounaalla.

alan taas kyläilemään. Nyt en kehtaa. On niin tavattoman noloa kun multa kysytään, että mitä kuuluu, mitä teet nykyään, eikä mulla ole siihen mitään sanottavaa. En yksinkertaisesti kehtaa olla julkityötön. :-(

alan taas kyläilemään. Nyt en kehtaa. On niin tavattoman noloa kun multa kysytään, että mitä kuuluu, mitä teet nykyään, eikä mulla ole siihen mitään sanottavaa. En yksinkertaisesti kehtaa olla julkityötön. :-(

Eiköhän se noin ole monilla. Ja kyllähän sukulaiset työttömiä halveksii. Se on tyypillista suomalaisuutta, vaikka jokainen meistä on joskus ollut työttömänä niin siitä ei puhuta. Ne on historian pimeimpiä hetkiä.