Lue keskustelun säännöt.
Väsyneen ja vittuuntuneen kotiäidin karkumatka!
19.02.2011 |
Mulla on muutaman kuukauden ikäinen lapsi. Lapsen isä on jatkuvasti töissä, joten hänestä ei ole kuin satunnaista apua. Yöllä saattaa joskus herätä syöttämään lasta pullolla jos pyydän, mutta AINA kauhean marinan kanssa. Koskaan ei ole hoitanut lasta yhtä kokonaista yötä esim., jotta mäkin voisin nukkua. Enkä voisi kuitenkaan, sillä mun on lypsettävä maidot.. mutta aikaa menisi vähemmän kuin 1,5 h per syöttö/lypsykerta öisinkin.
Nyt mies on taas ollut n. kolme vuorokautta jatkuvasti menossa. Käynyt kotona lähinnä vain kääntymässä. Aamulla syötti vauvaa kuuden aikaan ja valitti.. Vauva söi vain vähän kunnei mies huolehtinut kunnolla röyhtäytyksistä ja lapsen herättämisestä, jotta söisi. Itsekin nuokkuu syöttäessään, joten lapsikaan ei herää/jaksa syödä. Itse lypsin rintani ja mies antoi heti homman tehtyäni lapsen minulle. Söi vähän lisää.
Aamulla sitten muutaman tunnin päästä lapsi taas heräsi, söi parikymmentä milliä, kun en itsekään jaksanut jatkuvasti olla hereillä, tunnin päästä taas.. Maitohan pitää lämmittää ja hakea myös..
Lapsi ei ollut vähään määrään tyytyväinen ja mulla palo käämit. Mies antoi lapselle tutin. Itse nousin sanaakaan sanomatta sängystä, puin päälleni ja lähdin ovesta ulos. Otin auton ja ajoin itkien päämäärättömästi 2,5 h ajan. Mieleni teki käydä syömässä ABC:llä, muttei ollut mitään hyvää ruokaa. Rintani olin lypsänyt viimeksi aamulla kuudelta ja ne alkoivat pakkautumaan. Mulla ei ollut puhelinta mukana ja nautin tilanteesta, että olen tavoittamattomissa eikä mieskään tiedä missä olen. Pakko oli palata kotiin, mutta menin sanaakaan sanomatta suihkuun ja saunaan. Istuin kylmässä saunassa alasti odottamassa sen lämpiämistä, nukuin siellä n. 2 h.
Tämän ajan mies on hoitanut lasta ja käskin hoitamamaankin sinne asti kun taas lähtee töihin!
Tämmönen päivä mulla! Onko muilla koskaan naksahtanut?
Kommentit (59)
Parasta olisi jos mies yksinkertaisesti osallistuu enemmän. En ymmärrä miten perheellinen mies voi jatkuvasti paiskia töitä ihan hulluna. Ei se vain käy. Asiat on priorisoitava, mielellään jo ennen lasten syntymää sovittava ettei toinen ole poissa jatkuvasti työn takia. Työmatkat toki on erikseen.
Meillä mies vaihtoi työpaikkaa kun rupesi päivät olemaan liian pitkiä. Hän ei halunnut olla poissa lasten elämästä ja toisaalta munkaan pää ei olisi kestänyt sitä etten koskaan saisi omaa aikaa.
Jaksamisia. Ajan kanssa helpottaa, vaikka eihän se tällä hetkellä lohduta yhtään. Kuinka tiehään muuten lypsät? Onhan sulla sähkökäyttöinen kone?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettekö osaanneet lukea, että ap:lla oli keskosvauva. Keskosvauvassa on tuplasti hoidettavaa täysaikaisena syntyneeseen. Itselläni on neljä lasta, joista kolme ollut keskosia, joten tiedän. Keskosvauvaa on todellakin heräteltävä syömään, syöminen voi olla äärimmäisen hidasta ja ponnetonta, välttämättä eivät koskaan opi rinnalle (riippu millä viikoilla syntynyt). Ja paljon muuta, mitä en jaksa nyt kirjoittaa. Mielestäni ap teki ihan oikein, kun poistui tuossa tilanteessa paikalta. Vauva tuskin traumoja sai, sen sijaa ehkä säästyi joltain pahemmalta. Ap:n mieskin ehkä tajusi jotain. Mutta sen vinkin annan minäkin, että siirry suosiolla korvikkeisiin, vauva on jo saanut tärkeimmän sinun maidostasi ja nyt voit vähän alkaa relata. Lopeta lypsäminen pikkuhiljaa. Saat enemmin voimia ja aikaa itsellesikin ja hormonitoiminta alkaa tasoittumaan. Ja laita se mieskin hoitamaan lasta!Tsemppiä!
komppaan tässä sitä, joka sanoi, että miehet eivät ehkä ikinä ymmärrä täysin, mitä lasten kanssa paljon kotona oleminen vaatii: päivän rutiinit, illan rutiinit, nukkumaanmeno, sen jälkeinen hetken oma aika, yövuoro. Ja koko ajan on epävarmuus siitä meneekö seuraava yö hyvin vai heräilläänkö monta kertaa yöllä tai vaihtoehtoisesti liian aikaisin aamulla..
Näin se varmaan menee suurimmassa osassa perheitä, joissa yksi ihminen (yl äiti) on hoitovapaalla lasten kanssa.
Minulla kaksi lasta, 1.5v ja 4 v, ja mies erittäin paljon työmatkoilla (välillä myös vkonloput). Hän ei täysin ymmärrä, mutta arvostaa ja meillä käy maksua vastaan lastenhoitoapu ja siivousapu (isovanhempia ei käytettävissä).
Ehkä voisit tosiaan sen pumppaamisen lopettaa, kyllä vauva kasvaa korvikkeillakin. Jos olet kovin stressissä, maidon tulo heikkenee entisestäänkin. Miehelle selkeitä tehtäviä. Hankkikaa lastenhoitoapua vaikka pariksi tunniksi päivisin, voit sen ajan nukkua, kun sitähän ei koskaan tiedä miten pitkään vauva milläkin päiväunikerralla nukkuu.
kommenteista missä ei ymmärretä. Ei sinun pimahtamisesta vauvalle mitään pahaa koitunut, siellähän hän oli omassa kodissa oman isän kanssa ja todennaäköisesti maitoakain pullossa, eikös ihmettelijät tätä tajua???
Hatunnosto sinulle että olet näinkin kauan jaksanut tuota lybsyrumbaa, mutta minä sinun tilanteessa jo varmaankin pikkuhiljaa alkaisin siirtyä korvikkeisiin, helpottaisi aika tavalla.
Tsemppiä sinulle! Ja toivottavasti pystyisitte miehen kanssa puhumaan tilanteesta, jos tosiaan voisit vaikka muutaman kerran viikossa kunnon päiväunet ottaa kukn mies tulee töistä tms.
ap vinkuu ja märisee, kun on joutunut yhtäkkiä sitoutuneeksi vauvaan, haloo, sitähän se on ne ensimmäiset kuukaudet, imetystä ja imetystä, mutta se loppuu aikanaan. Ap.n ei kannata ihan lähivuosina hankkia enempää lapsia, kun yhdenkin kanssa noin kilahtelee. Ei sitten tule mieleen, asettautua ap.n miehen asemaan, joka kuvailun perusteella, tekee paljon TÖITÄ, ei kun nyt pitää hyysätä äitiä, jolla ilmeisesti on kovin ruusunpunaiset ennakko-odotukset äitiydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku kuuntelee ja saatat saada hyvä ohjeitakin. Sun pitää oikeesti levätä ja silloin kun tuntuu että nyt ei auta muu kuin lähtee, niin silloin pitää lähtee. Miehes on kuitenkin hyvä, kun hänelle voi lapsen jättää, on sellaisiakin, joille ei voi. Yhtä lailla isä on vastuussa lapsestaan, ei kaikki vastuu äidillä ole, vaikka imettääkin. Tosi raskasta sulla on. Mä en oppinut koskaan lypsämään (!) ja kun en jaksanut herätä tunnin välein imettämään nelikuista, niin aloin antaa pullosta korviketta iltaisin. Yhtään en kadu.Imetin sitten 10 kk, mutta iltaisin sai korviketta. Voimia!
ap vinkuu ja märisee, kun on joutunut yhtäkkiä sitoutuneeksi vauvaan, haloo, sitähän se on ne ensimmäiset kuukaudet, imetystä ja imetystä, mutta se loppuu aikanaan. Ap.n ei kannata ihan lähivuosina hankkia enempää lapsia, kun yhdenkin kanssa noin kilahtelee. Ei sitten tule mieleen, asettautua ap.n miehen asemaan, joka kuvailun perusteella, tekee paljon TÖITÄ, ei kun nyt pitää hyysätä äitiä, jolla ilmeisesti on kovin ruusunpunaiset ennakko-odotukset äitiydestä.
kuin lypsaminen ja lypsaminen, pullosta juottaminen, keskosen hereilla pitaminen, jotta soisi jotain jne.
Oletpa harvinaisen vittumainen ihminen, by the way.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän tuosta touhusta tule mitään muuten.
ap on pöhkö kun on lähtenyt tuolle lypsämislinjalle, on niitä keskosia muutkin hoidelleet, minusta ap on v-mäinen, kun kiukuttelee miehelle, joka käy töissä, ei missään hurvittelemassa, by the way..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli sori mahdollinen toisto. Tuossa tilanteessa on parempi lähteä pois kuin esim ravistella vauvaa. Joskus voi jopa olla parempi jättää vauva hetkeksi yksin, näinhän tässä ei käynyt. Kyllä isän pitää olla vauvalle niin läheinen, että voi jäädä vauvan kanssa kaksin, ei tästä mitään traumoja tullut. Miehesi ei tunnu käsittävän tilannetta. Toisaalta pitää ymmärtää hänenkin tilanteensa (työ ym). Ota asia puheeksi neuvolassa, jos koet luottavasi terveydenhoitajaan, jollekin ulkopuoliselle on hyvä puhua. Rauhallisessa tilanteessa olisi kyllä keskustella myös miehesi kanssa.
Tsemppiä! Tuossa vaiheessa vauva-aika tuntuu loputtomalta mutta sitä se ei ole.
teil on YKSI vauva, jolla ei oo koliikkia ja joka sentään nukkuu joskus, heitä helvettiin ne lypsykoneet ja siirry korvikkeeseen, ei se keskonen nyt iätkaiket vaadi säännöllistä syöttämistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavaa on, että miehille joskus pitää opettaa asiat kovalla kädellä ja siinä sivussa vauvakin joutuu vähän "kärsimään". Mutta ei nuo asiat muuten IKINÄ muutu. Ja kas kummaa, yhtäkkiä mies osaakin hoitaa vauvaa kun on "pakko" ja ehkäpä hiukan säikähtää ja karisee tuo itsekkyys.
Tsemppiä ap ja pidä edelleen puolesi, sillä lapset ja koko perhe voivat huonosti jos äiti on yliväsynyt. Ärsyttävän itsekeskeiniä nuo miehet turhan usein, hyvätkin miehet.
pettäjämiehiä mutta riippuvaisuus se on tuo työnarkomaniakin. Millään ei voi puolustaa sitä, että työ menee oman pienen lapsen ja perheen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tosiaan harkita sitä lypsämisen lopettamista. Itse lypsin 6 kk (200 l) esikoiselle, asetin tavoitteeksi 5 kk ja kun se oli saavutettu, päätin lypsää vielä puolivuotiaaksi. Enempää en kertakaikkiaan olisi jaksanutkaan. Lypsäminen itsessään vei minulta n. 5h päivässä, päälle vehkeiden ja tuttipullojen yms. pesu ja sterilointi. Nyt olen urakan suorittamisesta ylpeä, mutta perheenä se vaati meiltä, siis minulta ja mieheltäni, paljon. Mies hoiti vauvaa töistä tultuaan, että sain rauhassa lypsää 2 kertaa, muutoin lypsin vauvan nukkuessa. Mies tai minä pesimme ja keittelimme kotilabrassamme lopun iltaa ja toinen syötti vauvaa, nukutti ja leikitti. Huh, raskasta oli!
miehesi sentään yritää ap- jaksuja teille- lastenhoitoapua saa 118 kautta noin 25-35 e tunti esim kodinavux oy
ja MLL:stä
ja neuvolan kautta kunnalista kotipalvelua voit yrittää, kun kerrot uupumistarinasi heilleKIN- mutta älä lastesuojelulle- ettei lapsesi mene huostaan
Kaksoset oli jotain varmaan reilu 6kk.
Miehellä oli ollut paljon töitä ja oli viihtynyt ravintolassa melkein joka viikonloppu jonkun aikaa siinä.
Yks sunnuntai-aamu naksahti, olin herännyt kuudelta, mies oli tullut baarista varmaan neljältä.
8-9 aikaan sattui joku juttu kun syötin lapsia. Ensin lensi puurolautanen mustikan kera lattialle/seinään, sitten menin repii miehen ylös ja painuin ulos.
Ajelin pari tuntia ja itkin. Menin kotiin ja siellä ootti onnellisesti nukkumassa oleva porukka. Puurot oli seinillä ja lautaset rikki lattialla.
Mutta sen jälkeen mies tajusi, ettei voi eläää noi, ja paransi oikeasti tapansa.
Tilanne ei tilanteena ollut ehkä niin raju ku miltä kuulostaa, mutta herätti meidät kummatkin...
marraskuussa, viimeisilläni raskaana. Vanhempani oli juuri kuollut ja kotona 4- ja 5-vuotiaat lapset täysin vastuullani, apua en saanut puolisoltani läheskään sitä mitä olisin tarvinnut. Aika itsetuhoiset ajatukset ehti siinä olla metsään painellessani, mutta onneksi sammuin uupumuksesta kuin saunalyhty ja parin tunnin unet kylmässä metsässä selvensi päätä. Olisi vaan pitänyt tajuta lähteä jo paljon aikaisemmin; olisi jäänyt rumat huudot lasten kuullen huutamatta :(
Valitettavaa on, että miehille joskus pitää opettaa asiat kovalla kädellä ja siinä sivussa vauvakin joutuu vähän "kärsimään". Mutta ei nuo asiat muuten IKINÄ muutu. Ja kas kummaa, yhtäkkiä mies osaakin hoitaa vauvaa kun on "pakko" ja ehkäpä hiukan säikähtää ja karisee tuo itsekkyys.
Tsemppiä ap ja pidä edelleen puolesi, sillä lapset ja koko perhe voivat huonosti jos äiti on yliväsynyt. Ärsyttävän itsekeskeiniä nuo miehet turhan usein, hyvätkin miehet.
-se metsässä nukkunut
lopeta imetys ja pumppaaminen, ja siirry korvikkeisiin. Suomalaiset on vaan niin aivopesty siihen imetykseen etta kuvittelevat etta korvike on myrkkya. Sinun ei tarvi siihen kysella oikeutusta keneltakaan ulkopuoliselta, teet itse paatoksen oman tilanteesi mukaan. Helpottaisi ainakin ajankayton puolesta, ja siksikin etta jos mies suostuu syottamaan yolla niin sinun ei tarvitse sitten herata niina kertoina.