Lue keskustelun säännöt.
Väsyneen ja vittuuntuneen kotiäidin karkumatka!
19.02.2011 |
Mulla on muutaman kuukauden ikäinen lapsi. Lapsen isä on jatkuvasti töissä, joten hänestä ei ole kuin satunnaista apua. Yöllä saattaa joskus herätä syöttämään lasta pullolla jos pyydän, mutta AINA kauhean marinan kanssa. Koskaan ei ole hoitanut lasta yhtä kokonaista yötä esim., jotta mäkin voisin nukkua. Enkä voisi kuitenkaan, sillä mun on lypsettävä maidot.. mutta aikaa menisi vähemmän kuin 1,5 h per syöttö/lypsykerta öisinkin.
Nyt mies on taas ollut n. kolme vuorokautta jatkuvasti menossa. Käynyt kotona lähinnä vain kääntymässä. Aamulla syötti vauvaa kuuden aikaan ja valitti.. Vauva söi vain vähän kunnei mies huolehtinut kunnolla röyhtäytyksistä ja lapsen herättämisestä, jotta söisi. Itsekin nuokkuu syöttäessään, joten lapsikaan ei herää/jaksa syödä. Itse lypsin rintani ja mies antoi heti homman tehtyäni lapsen minulle. Söi vähän lisää.
Aamulla sitten muutaman tunnin päästä lapsi taas heräsi, söi parikymmentä milliä, kun en itsekään jaksanut jatkuvasti olla hereillä, tunnin päästä taas.. Maitohan pitää lämmittää ja hakea myös..
Lapsi ei ollut vähään määrään tyytyväinen ja mulla palo käämit. Mies antoi lapselle tutin. Itse nousin sanaakaan sanomatta sängystä, puin päälleni ja lähdin ovesta ulos. Otin auton ja ajoin itkien päämäärättömästi 2,5 h ajan. Mieleni teki käydä syömässä ABC:llä, muttei ollut mitään hyvää ruokaa. Rintani olin lypsänyt viimeksi aamulla kuudelta ja ne alkoivat pakkautumaan. Mulla ei ollut puhelinta mukana ja nautin tilanteesta, että olen tavoittamattomissa eikä mieskään tiedä missä olen. Pakko oli palata kotiin, mutta menin sanaakaan sanomatta suihkuun ja saunaan. Istuin kylmässä saunassa alasti odottamassa sen lämpiämistä, nukuin siellä n. 2 h.
Tämän ajan mies on hoitanut lasta ja käskin hoitamamaankin sinne asti kun taas lähtee töihin!
Tämmönen päivä mulla! Onko muilla koskaan naksahtanut?
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tärkeämpää hoivata oman keskosvauvansa äitiä kuin tehdä ylitöitä? Kun on lapsen hankkinut niin on otettava osansa vastuusta, ja silloin kun toinen vanhempi ei jaksa niin se vastuu voi olla hetkellisesti aika isokin.
ap vinkuu ja märisee, kun on joutunut yhtäkkiä sitoutuneeksi vauvaan, haloo, sitähän se on ne ensimmäiset kuukaudet, imetystä ja imetystä, mutta se loppuu aikanaan. Ap.n ei kannata ihan lähivuosina hankkia enempää lapsia, kun yhdenkin kanssa noin kilahtelee. Ei sitten tule mieleen, asettautua ap.n miehen asemaan, joka kuvailun perusteella, tekee paljon TÖITÄ, ei kun nyt pitää hyysätä äitiä, jolla ilmeisesti on kovin ruusunpunaiset ennakko-odotukset äitiydestä.
jos ei imetys onnistu ja olet puolikuollut väsymyksestä, niin siirry korvikkeisiin. Siis ihan älytöntähän tuo on molempien valvoa yöllä, toinen pumppaa ja toinen syöttää.
Siis tuollaisia purkauksia olen saanut ennen lastakin! Menee vaan hermo jostakin asiasta ihan tykkänään. Nyt jo huvittaa osittain ja arki rullaa taas paremmin, joskin tietysti väsynyt olen ja pumppaaminen on raskasta, mutten ole sitä vielä valmis lopettamaan, niin ylivoimaiselta se ei vielä tunnu..
Varmasti muut PMS-vaivaiset voivat jokseenkin samaistua olotilaani, mikäli siis heillä edes yhtään samanlaisia ja samassa mittaluokassa näitä vaivoja on.
Mulla noi oireet alkaa n. viikkoa ennen menkkoja ja nyt tää skitsahdus tuli 4 päivää ennen kuukautisten alkua. Silloin tuntee olonsa surkeaksi, vittuuntuneeksi, väsyneeksi.. Kaikki on huonosti. Olen miettinyt, että mitä apua siihen saisi, mutta silloin kun tiedostaa sen johtuvan kuukautisista, ei se juuri haittaa. Nyt kun menkat ovat synnytyksen jälkeen olleet vielä näin epäsäännölliset, en tajunnut, että kyse oli pms:stä.
Että näin!
ap
Itsellä 3 lasta joista ensimmäinenkään ei ole nukkunut öitään edes siedettävästi ensimmäisen vuoden puolentoista aikana. Mies ei ole ikinä milläänlailla hoitanut lapsien syöttämisiä ym. Enkä ole sitä edes vaatinut. Itse olen ollut lopen uupunut, helevetin sairas ja varmasti myös masentunut ja kaikki on vaan täytynyt hoitaa. Että mieti nyt vähän kun sulla on 1!!! lapsi. Voi tsiisus.
Älä vaan tee lisää -et tule pärjäämään millään. Hommaan tulee vaan lisää haastetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi neuvoa:
1) soita sinne sairaalaan,mistä kotiuduitte, ja sano, että pärjäätte huonosti. Pyydä ottamaan vauva takaisin sisään pariksi päiväksi niin että saat nukkua yöt kotona. Päivisin voit olla mukana osastolla niin että kokenut hoitaja tsekkaa, onko neuvoja mahd annettavissa sen suhteen, että vauvan imeminen menisi paremmin
2) älä IKINÄ enää tartu auto rattiin tuossa tilassa. Vauvasi tarvitsee äitiä ja muillakaan tielläliikkujilla ei todennäköisesti ole halua ennenaikaiseen hautaan
Kaikki on nyt ihan ok! Tuo oli hetkellinen vittuuntumiskohtaus PMS:stä johtuen lähinnä. Se oli suurin syyllinen tuohon pimahdukseeni.
Ja mitä tulee autolla ajoon.. ajoin aivan rauhallisesti, liikennesääntöjen mukaan.. pitkää moottoritietä, ohittelematta.. aluksi itkin, mutta missään vaiheessa en hurjastellut.. mietin asioita ratissa ja kuuntelin radiota, hetkittäin saatoin jopa laulaa. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miehesi ei ole lapsia hoitanut. En käsitä mistä näitä tökerösti puhuvia ihmisiä sikiää. En edes netissä nimettömänä kehtaa noin kirjoittaa.
Itsellä 3 lasta joista ensimmäinenkään ei ole nukkunut öitään edes siedettävästi ensimmäisen vuoden puolentoista aikana. Mies ei ole ikinä milläänlailla hoitanut lapsien syöttämisiä ym. Enkä ole sitä edes vaatinut. Itse olen ollut lopen uupunut, helevetin sairas ja varmasti myös masentunut ja kaikki on vaan täytynyt hoitaa. Että mieti nyt vähän kun sulla on 1!!! lapsi. Voi tsiisus.
Älä vaan tee lisää -et tule pärjäämään millään. Hommaan tulee vaan lisää haastetta.
noin pientä lasta, vaikka meillä mies/isä osaa hoitaa lapsensa hyvin.
Miksi sitä lasta pitää herätellä syömään, antakaa nukkua kun nukkuu niin tottuu nukkumaan kunnon pätkiä-
No helpottiko edes? Tsemppiä jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja miettikää oletko ihan tolkuissasi.
Ei ole naksahtanut tuohon tapaan.
Ne on ihan normaaleja ja tyypillisiä tuossa vaiheessa. Lähinnä jäin vain kirjoitustasi lukiessa miettimään, kärsitkö synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Koetko iloa lapsestasi, oletko onnellinen hänen kanssaan?
Ja kun kysyit, onko kenelläkään koskaan naksahtanut, niin voin vastata, että on. Ennen kuin sain masennuslääkityksen, olin ihan pihalla. Rakastin kaksosiani niin paljon, etten voinut antaa heitä kenellekään. Mieheni eräänä iltana sanoi, että lapset ovat hänenkin. Silloin naksahti. Jätin lapset sisälle ja karkasin ulos. Päälläni t-paita ja alushousut, pakkasta -18 astetta. Itkin hysteerisesti, koska mies haluaa varastaa lapseni. Lopulta mies tuli kantamaan minut sisälle. Onneksi tuli, koska en varmaan olisi tullut sisälle muuten :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herää kyllä syömään, mutta on välillä väsynyt eikä pullollakaan syöminen ole aina kovin tehokasta. Vie paljon aikaa.
Kyllä mieskin osallistuu, mutta nätit pyynnöt eivät auta. Pitää hermostua kunnolla, jotta tajuaa missä mennään.
ap
kunhan saan joskus omaakin aikaa, eikä tarvi jatkuvasti olla lypsykoneen ja lapsenhoidon "vankina".
Nyt on jo ihan ok mieli.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kovin pitkäksi aikaa ei noin pientä lasta kannata jättää, ellei sitten ole ihan pakko. Alle vuoden ikäiselle lapselle on vielä kovin tärkää, että se "ensisijainen hoitaja", joka yleensä käytnnön syistä on äiti, ei ole liian kauaa poissa. Karkea sääntö on, että ikä + 2 tuntia, eli jos vauva on 5 kk, ensisijainen hoitaja voi olla poissa 7 tuntia ilman, että vauva siihen juurikaan reagoi. Pitempi poissaoloaika ei toki tarkoita sitä, että jotain menee varmasti pieleen, vaan pitempään poissaoloon vauva todennäköisemmin jo reagoi, ja jos vauva reagoi, niin riski mm. myöhempään agressiivisuuteen kasvaa. Tätä ei siis pidä ottaa kirjameillisena ohjeena, mutta mielestäni hyvä ohjenuora normaalissa tilanteessa. Mutta jos olet edelleen yliväsynyt, ei tilanne teillä ole ihan normaali ja varmasti tarvitset pitemmänkin levon.
kuntoon ennenkuin tuosta alkaa olla haittaa vauvalle. Vauvan kanssa tulee vielä monen monta rasittavaa ja väsyttää tilannetta, usko pois. Ja silloin sinun ja miehesi on aikuisina ja vanhempina jaksettava. Sitä se on vanhemmuus. Ihanaa, mutta ajoittain myös tuon vitutuksen sietämistä. Ja jos jo muutamasta kuukaudesta palaa käämit, niin paljon on vielä tekemistä... Parin vuoden päästä alkaa todellinen tulikoe, kun uhmaikä koettelee teitä kunnolla. Olkaa siis aikuisia ja huolehtikaa omasta ja vauvanne hyvinvoinnista!
Jos miehesi tekee päivätöitä, hänkin on väsynyt. Jos ei jaksa valvoa yöllä, nuku päiväunia iltapäivällä kun hän tulee.
Jokin tässä jutussa mättää.
Esikoinen oli 10kk ja oli taas nukkunut 30-45 pätkissä koko yön, eikä yhtään täyttä yötä siihen mennessä. En olisi koskaan uskonut, että ihminen voi olla niin umpiväsynyt kuin olin. Niin oli mieskin, joka oli/on loistava isä ja oli kyllä kantanut osuutensa yövalvomisista. Kolmen maissa aamuyöllä karjuin vauvalle täyttä kurkkua ja istahdin sitten sängynlaidalle itkemään. Miehelläkin katkesi pinna ja hän tokaisi jotain tyyliin "mitä säkin siinä vollotat, onks tää nyt jotenkin epätavallista että tuo ei nuku". Lakkasin itkemästä, puin sanaa sanomatta vaatteet ja kengät ylleni, otin avaimet ja lähdin. Kävelin ulkona ehkä tunnin verran ja tulin sitten takaisin. Mies halasi lujaa ja pyysi anteeksi - se on ainoa kerta, kun olen nähnyt hänen itkevän.
Tilanne toistui pienemmässä mittakaavassa kuopuksen kanssa muutama vuosi myöhemmin, silloin mies ei sanonut mitään pahasti mutta itse tajusin, että mun on nyt parempi mennä jonnekin jäähylle, etten vahingoita vauvaa. Olin ulkona puolisen tuntia, takaisin tullessani mies oli saanut vauvan nukahtamaan.
Molempien lasten kanssa kärsin synn.jälk. masennuksesta, jälkimmäisessä sain myös hoitoa.
Ap, teit oikein, sikäli kun tuossa nyt valinnanvaraa olisi ollutkaan. Jokaisen kuppi kaatuu jossain vaiheessa, sinä et olisi enempää kestänyt. Nyt teidän pitää vain miehen kanssa miettiä, miten tästä eteenpäin. Selvää on, että jotain on tapahduttava ennenkuin jompikumpi teistä kilahtaa uudestaan, ehkä pahemmin seurauksin.
olisit tyytyväinen, että miehesi käy töissä, eikä kapakoissa hillumassa. Ei, en ole koskaan lähtenyt noin, vaikka hoidan lapsia(4v ja 9kk) joka toinen viikko yksin, mies on töissä ja tienaa perheelle rahaa, minä olen nyt kotiäitinä ja se on minun työni. Hae apua ja pian tai huomaat kohta että olet yh.
miten 2kk voi väsyä noin paljon, vieläpä kun lapsi nukkuu tuossa iässä niin paljon. Ja kun on esikoinen, niin voi itekkin nukkua kun vauva nukkuu.
Kamalaa jos jo 2kk jälkeen väsyy olemaan äiti
Lauantaina tein ajeluni ja tänään keskiviikkona alkoi menkat niinkuin tuolla aiemmassa viestissäni jo vähän ounastelinkin, että saattaa olla PMSää... Tätä tää mun pms on!! Kamalaa.
ap