Mulla yks ystävä, jolla "jotain menoja", mutta ei vahingossakaan kerro

ainakaan sellaisia menoja tai kavereita, joista en ystävälle voisi kertoa. Muiden ystävien kanssa paljon avoimempaa touhua. ap

sä suot sille yksityisyyttä ja oman reviirin. Se ei ole sulle millään lailla tilivelvollinen (etkä sä sille).

Vai oletko niitä jotka päivittävät facebookiin kaikki risauksetkin..juuri siksi en siellä halua ollakaan

selvästi esille. Mä en kirjoita facebookiin mitään. ap

tehdä jotain arkaluontoista josta ei viitsi kaikille huudella. Ehkä ei koe sinua tarpeeksi läheiseksi kertoakseen. Joillakin se "luotettu sisäpiiri" on pienempi kuin toisilla.

Se vähän ihmetyttää, että ei voi jälkeeenpäinkään sanoa, missä on päivän ollut. Veikkaan, että jotain hämärää todella on.... No en ota stressiä, muutan vain omaa toimintaani. ap

Minä voisin hyvin olla tuo ystäväsi. En ole koskaan ajatellut asiaa siten, että yritän olla salaperäinen. Minulla on ystäviä, jotka eivät tunne toisiaan. On työkaveripiiri, sukulaispiirit, lapsuuden aikainen ystäväpiiri ja sitten nykyisestä hetkestä syntynyt kaveripiiri. Kaikkien kanssa on omat jutut ja touhunsa. Olen ajatellut, että koska eivät tunne toisiaan, en kehtaa toisista juuri puhua. Eli, minä en kyllä yritä pantata tietoja tms. En vain osaa luontevasti puhua asiasta. Anteeksi, jos olen pahoittanut sillä tahtomattani mielesi!

ap

joskus pitää yrittää mennä toisen asemaan...



voi kuulostaa kauhealta ja kymältä tms, mutta

esim. itsellä on 10 aika lailla hyvää ystävää, (toiset pitää minua varmaan tärkeämpänä ja parempana ystävänä, kuin minä heitä, vaikka ovat tärkeitä henkilöitä) monilla on vähemmän ystäviä ja menoja kun mulla. ehkä heistä tuntuu että minä pimitän tietojani, kun en tosiaan ala kaikille kymmenelle raportoimaan niistä lukuisista menoistani mitä mulla on... (eivät siis tiedosta, että mulla on tosiaan monia muitakin ystäviä kuin heidät, esim työkaverit, harrastusystävät, lapsuudenystävät, opiskeluystävät jne)

niillä sitten voi olla tosiaan vähemmän läheisiä ja jos tulee joku matka tai neuvola-aika, ja vain pari ystävää joiden kanssa tekemisissä, niin toki he kertovat menonsa. Tosiaan ei mulla ole aikaa, eikä tarveta rapostoida, kun kaikillahan on omat elämänsä, eikä ystävyys siihen kuulu. tosin sitten kuulumiset vaihdetaan kun tavataan tai soitellaan, eikä silloinkaan kaikkia menoja muista kertoa tai pidä tärkeimpänä raportoida niistä.

joskus pitää yrittää mennä toisen asemaan...

voi kuulostaa kauhealta ja kymältä tms, mutta

esim. itsellä on 10 aika lailla hyvää ystävää, (toiset pitää minua varmaan tärkeämpänä ja parempana ystävänä, kuin minä heitä, vaikka ovat tärkeitä henkilöitä) monilla on vähemmän ystäviä ja menoja kun mulla. ehkä heistä tuntuu että minä pimitän tietojani, kun en tosiaan ala kaikille kymmenelle raportoimaan niistä lukuisista menoistani mitä mulla on... (eivät siis tiedosta, että mulla on tosiaan monia muitakin ystäviä kuin heidät, esim työkaverit, harrastusystävät, lapsuudenystävät, opiskeluystävät jne)

niillä sitten voi olla tosiaan vähemmän läheisiä ja jos tulee joku matka tai neuvola-aika, ja vain pari ystävää joiden kanssa tekemisissä, niin toki he kertovat menonsa. Tosiaan ei mulla ole aikaa, eikä tarveta rapostoida, kun kaikillahan on omat elämänsä, eikä ystävyys siihen kuulu. tosin sitten kuulumiset vaihdetaan kun tavataan tai soitellaan, eikä silloinkaan kaikkia menoja muista kertoa tai pidä tärkeimpänä raportoida niistä.

jonka kanssa ollaan joka päivä tekemisissä, eli se tekee tilanteesta vähän oudon. Avoimuus ystävyydessä on mulle kaiken a ja o. En tietenkään kerro menojani KAIKILLE ystävilleni.... ap

Vaikka olisi miten hyvä ystävä niin kaikkea ei aina kehtaa kertoa. Ja oot kyllä itse surkea kaveri jos tätä et ystävällesi suo. Jos hän on menossa velkaneuvontaan/lääkäriin, sellaisella diagnoosilla mitä ei haluu sulle kertoa/tapaa jotain ystäväänne eikä halua sinua mukaan (jos toisella ystävällä on esim kahden keskistä asiaa) jne, voihan noita syitä olla miljoonia.

harrastaisivat tuollaista "jotain menoa" -tyyliä. Se on vaan yksinkertaisesti todella ärsyttävää. Ihan työkaverissakin se ärsyttää, jos aina kaikki on niin vaikeaa ja salaista. Ei tietenkään kukaan odota jatkuvaa tilitystä ja joskus voi olla "jotain menoa", mutta jos kaikki on aina niin salaperäistä, niin saan vainoharhaisen ja epätasapainoisen kuvan sellaisesta henkilöstä. Jotain ongelmia itsensä kanssa. Normaali avoimuus kuuluu miellyttävään käytökseen.



Ei mun ystävätkään ole tilivelvollisia mulle, mutta joskus on fiksumpaa sanoa vaikka keksitty meno kuin käyttää tuota "jotain menoa" -ilmaisua. Jos mulla on meno, jota en halua kuuluttaa (harvoinpa tuollaisia on, joita pitäisi parhaimmiltakin ystäviltä salata), niin saatan heittää vaan, että "pitää käydä kaupungilla" tai "menen auttaan äitiä" tai mitä milloinkin. Jos sanon käyväni lääkärillä, kukaan ei siitä ala tingata miksi ja kenellä. Useimmiten sitä tulee ihan itse lisättyä syy perään. Työkavereille en kerro syitä, mutta ystäville kerron.