Muistiko miehesi sinua jotenkin synnytyksen jälkeen?

.. ellen sitä olisi vauvapalstoilta lukenut. Kuinkahan moni lahjaa haluaa vain siksi, että on lukenut että "muutkin saa". Muuten ette olisi edes keksineet, että synnytyksestä pitää palkita jollain lahjalla.

En ole koskaan tullut laskeneeksi niitä Kalevala-korun lapsiheloja, mutta täytyykin ruveta seuraamaan, kuinka monella mammalla sellainen vitja on ja montako tynnyriä siinä pyörii :D





Ja ei kiitos tatuointeja meille kenellekään :D :D :D

Kuuluu jotenkin asiaan viedä sairaalassa olevalle jotain pientä. Myöhemmin sain sitten jouluna timanttikorvikset.

toi minulle suklaalevyn =)

Hän tiesi, etten kaipaa mitään muistamisia, mutta halusi kuitenkin ilahduttaa. Ja näin suklaan suurena ystävänä suklaalevy oli nappivalinta =)

äiti-lapsikorun maksoi, kun sellaista pyysin

sain jonkun kaulakorun, joka oli melko kallis (meidän budjetillammme). Kun toinen lapsi syntyi 3.5v myöhemmin, en saanut mitään, en edes kukkia.

Ei tullut kummallekaan mieleen, että mua olis pitänyt lahjoa. Meistä molemmistahan tuli vanhempia. Olisko munkin sitten pitänyt lahjoa miestä? Paras "lahja" oli, kun mies tuli meidän kanssa sairaalaan perhehuoneeseen pariksi yöksi.

vaan sanoin suoraan, että sen kuuluisi muistaa äitiä synnytyksen jälkeen lahjalla... Mutta ei, niin ei.

kävi ostamssa torilta ihania kirsikoita. Oli huippua!

Ei tullut kummallekaan mieleen, että mua olis pitänyt lahjoa. Meistä molemmistahan tuli vanhempia. Olisko munkin sitten pitänyt lahjoa miestä? Paras "lahja" oli, kun mies tuli meidän kanssa sairaalaan perhehuoneeseen pariksi yöksi.

No meillä se suklaalevykin oli lähinnä sellainen "palkinto" rankasta työstä. Eli se ei siis ollut mikään sellainen "onneksi olkoon, olet nyt äiti"-juttu.

mutta muistutin ja sain timanttikaulakorun ja toisella kerralla saman sarjan korvikset

kuisti oli tehty valmiiksi ja koti oli putipuhdas kun tultiin kotiin :) teki aamupalatan ja iltapalat.. tuputti juomaan :D ihana.

jonkin pehmolelun.

kahden ensimmäisen jälkeen kotona oli siivottu ja siellä odotti lempparini käpykakku. Kolmannen jälkeen siivous oli jäänyt niinkuin käpykakkukin. Kolmas syntyi pahimpaan kevätjuhlaruuhkaan ja mies juoksi juhlia läpi vanhempien lasten kanssa kaikki ne neljä päivää, kun jouduin sairaalassa makaamaan.

"Meistä molemmistahan tuli vanhempia". Kyllähän molemmista vanhempia tulee, mutta kyllä nainen hitusen suuremman työn tekee kantaessaan lasta 9kk ja sitten synnyttäessään sen. Kyllä minusta joku pieni muistaminen on ihan paikallaan.

kukkia ja suklaata. Mies ei koskaan aiemmin ole antanut kukkia niin olin jo varma että joku käski nyt ostaa :) Mutta olipa kerrankin ihan itse keksinyt! Mukavahan niitä oli saada. Tottahan se on, että molemmista tulee vanhempia, mutta kyllä äiti sen työn synnytyssalissa kuitenkin joutuu tekemään niin minusta oli ihan kiva, että mies vähän muisti. En todellakaan mitään varsinaista lahjaa olisi halunnut.

Mun mielestä vauvan muistaminen oli tärkeintä.

mies oli 10-20 joka päivä sielä, se riitti mulle ja vauvalle :)

Minulle oli pettymys kun mieheni ei tuonut edes kukkia. Onneksi sain kukkia appivanhemmilta.

Olen Virosta kotoisin ja siellä miehet omaa käytöstapoja. Nyt olen jo tottunut, että suomalaiset ovat juntteja :) Mieheni on muuten ihana!

Tokalla kerralla sormuksen, jossa kolme sinisafiiria (mies ja kaksi poikaamme :) sekä 20 pitkää ruusua.



Esikoista odottaessamme tein miehelle isyyspakkauksen, jonka sai, kun lähdimme synnyttämään. Tokalla kerralla annoin tatuointilahjakortin, jolla tatuoi kakkosen nimikirjaimet käteensä. Esikoisen nimikirjaimet oli tatuoitu aikaisemmin antamallani 30 lahjakortilla. Minä en siis päättänyt tatuoinnin aiheesta, vaan hän keksi sen itse, kun sai tuon ekan lahjakortin. :)