Muistiko miehesi sinua jotenkin synnytyksen jälkeen?
Kommentit (59)
Olen Virosta kotoisin ja siellä miehet omaa käytöstapoja. Nyt olen jo tottunut, että suomalaiset ovat juntteja :) Mieheni on muuten ihana!
suomalainen yhteiskunta on paljon tasa-arvoisempi kuin virolainen. Ritarillisuuden puute on yksi sen ilmentymä.
Eikö siinä lapsessa ole teille lahjaa riittämiin?
esikoisesta sain sormuksen, jota pidän aina, vihkisormuksen kanssa (kihlasormusta ei ole), kahdesta muusta sain korvakorut, jotka ovat ahkerassa käytössä (mies tietää millaisista pidän). Eivät varmaan ole mitään kauhean kalliita, mutta mieluisia ja siksi arvokkaita.
Lisäksi sain aivan hirveän hyvän isän lapsillemme! :D
Sain timanttisormuksen, johon kaiverrettuna tytön syntymäpäivä. Toivottavasti kelpaa tytölle sitten joskus :)
Synnytys ei sujunut ihan "normaalisti" ja sairaalassa vierähti muutama ylimääräinen päivä. Vaikka meistä molemmista tuliu anhempia ja lapsi oli paras lahja ikinä, niin silti oli ihanaa, että mies muisti mua lahjalla. Se kun ei paljon puhumista harrasta, niin kai se oli sen tapa sanoa, että hyvin hoidettu ;)
...äidit "muistuttaa", että timanttikaulakoru on vähintään saatava ja safiirit (huom. sinistä kun lapset on oikein POIKIA) sormeen.
Ja isälle lahjakortti, jolla saa lasten nimikirjaintatskat perseeseen! Siitä saakin olon, kuin olis Beckhamin kanssa tehty lapsia!
LOL!!
Kuka kehtaa tunnustaa jotain vielä möllimpää?
et tainnut saada mitään siksi olet niin kärttyinen :)
ja jotka ovat asiasta todella katkeria... ;D
sain täysi-ikäiseksi tultuani äidiltäni timanttisormuksen, jonka isäni oli antanut äidilleni kun synnyin. Kaiverruksessa on syntymäpäiväni ja äitini nimi. Ihana ajatus vanhemmiltani.
Sain timanttisormuksen, johon kaiverrettuna tytön syntymäpäivä. Toivottavasti kelpaa tytölle sitten joskus :)
ei meillä olisi varaa mihinkään timanttisormuksiin. mielummin ostetaan vauvalla kaikkea tarpeellsita.
Esikoisen syntymän jälkeen mieheni osti minulle uuden rannekellon, toisen jälkeen sain valkokultaisen timanttiriipuksen. Nyt mietin, mitähän tästä kolmannesta, kun en käytä muita koruja kuin tuota riipusta ja vihkisormusta. :)
Molemmat synnytykset olivat helvetillisiä, joten olin vain tyytyväinen että molemmat lapset olleet terveitä synnyttyään, ja että mies osasi (etenkin kakkosen kohdalla) olla loistavana tukena.
Mies ei normaalisti ole mikään maailman empatiakykyisin, joten hänen tsempitys ja apu olivat suurinta mitä olisin voinut toivoa. Ei ne kalliit lahjat, vaan ne arjen pienet teot!
mies oli 10-20 joka päivä sielä, se riitti mulle ja vauvalle :)
...äidit "muistuttaa", että timanttikaulakoru on vähintään saatava ja safiirit (huom. sinistä kun lapset on oikein POIKIA) sormeen.
Ja isälle lahjakortti, jolla saa lasten nimikirjaintatskat perseeseen! Siitä saakin olon, kuin olis Beckhamin kanssa tehty lapsia!
LOL!!
Kuka kehtaa tunnustaa jotain vielä möllimpää?
"Nämä sinisafiirit edustavat miestäni ja kumpaakin poikaamme ja mieheni on tatuoinut Nico-Yampan vasempaan ja Yarno-Hencan oikeaan kinkkuun. Minun nimeni on edessä keskellä kiinalaisin aakkosin."
kukkasia, näin myöhemmin kuitin kukkasista, ja olin vielä vihainen miehelleni, kukkaset maksoi 180mk, 30 vuotta sitten, oli ostanut ne Dan Wardilta, ja käskenyt laittaa kaikkea sinistä. Se oli isompi ja paksumpi kimppu, kun vihta. Olen kyllä aika kamala vaimo. Mies oli silloin 20v, ja meillä oli vähän rahaa, ja synnytys oli ihan hirvee. Mutta muistan sen vielä kun eilisen päivän kun tuli ovesta sisään se kimppu kädessä. Kimpussa istui pienen pieni koalakarhu, ja se mulla on vieläki jäljellä. Kiitos kun sain muistella.
...äidit "muistuttaa", että timanttikaulakoru on vähintään saatava ja safiirit (huom. sinistä kun lapset on oikein POIKIA) sormeen.
Ja isälle lahjakortti, jolla saa lasten nimikirjaintatskat perseeseen! Siitä saakin olon, kuin olis Beckhamin kanssa tehty lapsia!
LOL!!
Kuka kehtaa tunnustaa jotain vielä möllimpää?
Ja kohta vedetään esiin KATEUSkortti:D:D:D
että mieheltäni saamani lahja olisi lahjus tai että lahjoisin häntä kun annan hänelle lahjan. Lahja on huvi, sekä antajalle että saajalle, pientä extraa, iloa.
Tietenkin ne lapset ovat lahja ja sekin, mitä kumppanistaan löytää vanhemmuuden myötä. Mutta miksi lahjan antamiseen/ saamiseen pitää suhtautua niin kielteisesti?
OT, lahjat ovat mammoille kaikin puolin aika iso ongelma. Onko joululahja ollut (rahallisesti) riittävän "arvokas", paljonko kummilapsen lahjaan saa/ pitää laittaa rahaa? Täällä jopa kysytään vinkkejä mitä annetaan lahjaksi miehelle (elämänkumppanille!) tai ystävälle!
Se sormuksen ja korvikset saanut
Enpä ole edes ajatellut että tuon olisi jotain tarvinnut lahjoa.
Molemmat synnytykset olivat helvetillisiä, joten olin vain tyytyväinen että molemmat lapset olleet terveitä synnyttyään, ja että mies osasi (etenkin kakkosen kohdalla) olla loistavana tukena.
Mies ei normaalisti ole mikään maailman empatiakykyisin, joten hänen tsempitys ja apu olivat suurinta mitä olisin voinut toivoa. Ei ne kalliit lahjat, vaan ne arjen pienet teot!
kun kaksosemme syntyivät ja vieläkin se kaivertaa, ettei edes halpaa kukkapuskaa viitsinyt hankkia. Oltiin naimisissa kyymmenen vuotta eikä mies kertaakaan ostanut kukkia vaikka kaupassa seisoin ja ihailin niitä kovaan ääneen. Seisoskeli vieressä kun itse ostin kukat. Minut vaan on jotenkin kasvatettu niin, että oletan sellaisen olevan kohteliasta, vaikkakaan ei tietysti pakollista. No ei me muutenkaan sovittu yhteen vaikka aika kauan yritettiin.
mitä toivoin kuten herkkuja ja kävi teetättämässä valokuvat.. olisinpa älynnyt pyytää timanttisormuksen tms.
Minusta kuulostaa aika erikoiselta tuo joidenkin naisten harrastama vähättely; "miksi antaa lahjoja kun molemmista tulee vanhempia?"...
Meilläkin tottakai molemmista tuli vanhempia ja molemmat olimme onnesta sekaisin kun saimme vauvan, mutta se ei mitenkään poista sitä tosiasiaa että sen lisäksi minä olen selvinnyt rankoista raskauksista ja synnytyksistä! Onneksi minun mieheni arvostaa sitä.
Itse sain jokaisesta lapsesta uuden helan äiti-lapsikoruun, kukkia ja herkkuja sairaalaan ja kotona mies valmisti minulle ihania herkkuruokia.