Olen tullut kalliiksi yhteiskunnalle.

Täällä kun aina valitetaan niin rupesinpa miettimään.



15-vuotiaana lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle kauas kotoa, asuin ilmaisessa asuntolassa ja söin 2 ilmaista lämmintä ruokaa päivässä, opiskelin siellä 1,5 vuotta ja puoli vuotta siitä nostin opintotukea. Sitten keskeytin.



Tapasin miehen, muutin sen luo ja tein satunnaisesti ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan aiemmin opiskelemani alan töitä. Alaikäisenä, ei siis veroja.



Sitten tulin raskaaksi, ihan suunnitellusti, ja nostin normaalit minimiäippärahat ja kotihoidontukea siihen asti että lapsi oli 1,5vuotias. Siiten hain uudestaan opiskelemaan, eri alalle kun aiemmin, ja sain opintotuen ja lapsi pääsi hoitoon. Hyvätuloisen miehen takia opintotuki ja hoitopaikkamaksu menivät plusmiinusnolla tilanteeseen, mutta tokihan päivähoidosta on enemmän kuluja kun se 250e/kk.



Opiskelin sitä alaa 8kk ja sitten kyllästyin. Etsin itselleni oppisopimuspaikan siltä aiemmin opiskelemaltani alalta ja työnantajani saa minusta korvausta sem maksimin 850e/kk ja lapsi on edelleen päivähoidossa siis. Maksan tuloistani veroja 200e/kk ja lapsen päivähoitomaksu on edelleen se suurin.



Nyt olen ollut töissä oppisopimuksella vuoden ja yritämme toista lasta. Kun jään äippälomalle saan tulojen mukaiset äippärahat ja kotihoidontukea ja mikäli teen kolmannen lapsen ennen kun toinen täyttää 3v saan äippärahan laskettuna näistä samoista tuloista. Ja sitten voin taas jatkaa oppisopimusta, ja tarvin hoitopaikat kahdelle alle kouluikäiselle jnejne...



Mietityttää hiukan että olenpa kallis ihminen... Onhan noita työvuosia vielä edessä aika monta kymmentä tosin.



Ja olen ajatellut asian myös niin että asia tasaantuu kun mieheni maksaa veroja kuitenkin useampia tuhansia kuussa yrityksessään...



Noniin. Saa haukkua. ;)