Miten te työäidit oikein jaksatte?

Iltavuoropäivinä kerkeää hyvin aamupäivän aikana järjestellä, pyykätä, tiskata, laittaa isomman satsin ruokaa ja vielä jää sitä omaakin aikaa. Ei niihin kotitöihin nyt ihan älyttömästi aikaa mene. Viikonloppuisin sitten siivoamme koko perheen voimin. Kaupassa käydään isommin kerran viikossa ja täydennyksiä toinen tekee työmatkalla. Pienin lapsi hoidossa 10-15pv kuussa, joten hänkään ei ole rättiväsynyt, joka toisi sitten arkeen jännitettä. Isommat lapset arvostavat,sitä kun olen aamuisin kotona. Tietenkin on sitten niitä aamuvuoropäiviä,jolloin herätään aikaisin ja kotiin tullessa väsyttää,mutta niistäkin selvitää. Yövuorot on siitä hyviä, ettei lapset välttämättä huomaakaan kun olen yön pois. Luen iltasadut illalla ja aamulla laitan koululaiset kouluun. Iltapäivällä olen kotona kun lapset tulevat koulusta.



Minusta tyytyväiset lapset ovat arjen pelastus. Joskus olen tehnyt töitä 7.30-15.30 joka arki päivä niin ne kiireiset aamut ja viitenä päivänä viikossa hoitoon meno väsyttivät koko perheen niin,ettei sitä pitemmän päälle jaksanut. Tällä viikolla vietimme kuopuksen kanssa kolme arkivapaata. Leivoimme, kävimme kävellen kauppareissulla, pulkkamäessä,luistelemassa, jumppasimme, luimme kirjoja ja katsoimme elokuvia.



Eli ihan hyvin jaksaa käydä töissä kun vapaa-ajan ja työn suhde on tasapainossa, välillä saa sitä omaa aikaa ja lapset ovat tyytyväisiä. Liikuntaa harrastan työmatkaliikunnan merkeissä ja jumppaan kotona. Kesällä tulee liikuttua enemmän.

Mä en ole työäiti vielä, kun vauvan kanssa kotona, mutta olen miettinyt missä vaiheessa olis hyvä lähteä töihin. Mutta jaksamiseen varmasti vaikuttaa paljon itse työpaikka, niin kuin joku mainitsi saavansa työstä niin paljon energiaa että jaksaa hyvin.



Sellaisen työpaikan jos sais niin vois piankin mennä. Jos menen entiseen työpaikkaani, tuskin jaksan kauan. Mutta se jää nähtäväksi. Oli kiva lukea näitä juttuja. =)

En koe tekeväni toista työvuoroa kotona, todellakaan. Kyllä se on lepoa. Luen kirjan noin viikossa, luen sängyssä joka ilta. Siivoamme porukalla torstaisin, lisäksi siivoilen esim. vessat pari kertaa sen lisäksi ja otan imurilla (tai joku muu perheestä ottaa) isommat linjat n. jokatoinen päivä.



Lapset ovat 9 v, 8 v ja 5 v.



Kahdella vanhemmalla on harrastuksia viitenä päivänä viikossa, monesti molemmilla on samana päivänä. Minä pääsääntöisesti kuskaan ja käyn odotusaikana lenkillä, hiihtämässä, uimassa tai kaupungilla tai ihan marketissa hoitamassa ostokset.



Jos mies on kotona, hän hoitaa ruoan ja pyykin sekä on nuorimmaisen kanssa. Mies on aika paljon kuitenkin matkoilla ja silloin hyödynnän noissa kuskauksissa vastavuoroisuusperiaatteella harrastuskavereiden vanhempia.



Mulla on kullanarvoinen mies, joka saattaa esim. sunnuntaina tehdä ruoat keskiviikkon asti valmiiksi/puolivalmiiksi/pakastimeen jos lähtee reisuun ja pesee monta koneellista pyykkiä (pyrimme keskittämään pyykinpesun sunnuntaille).



Aamuisin lähetän isommat kouluun kaikessa rauhassa ja menen töihin yhdeksäksi. Olen siis tällä hetkellä osittaisella hoitovapaalla ja teen 9-15 päivää.



Vaikka olis harrastuspäivä olen kotona viimeistään seitsemältä, päivän liikunta jo hoidettuna ja jäähän siinä monta tuntia ihan omaa aikaa.

Olen yh-äiti ja hulluksi tulisin, jos olisin päivätkin lasten kanssa. Illat joka tapauksessa olen sidottu lapsiin. Pidän työstäni ja toki sitä on pakkokin tehdä, jotta elätän perheeni.



Aikaiset aamuherätykset vähän tympii kyllä, mutta pitäisi sitä silti herätä, vaikka lapset olisivat kotona. Nyt ei ainakaan tarvitse itse väsätä aamupalaa.



Siivoamiseen ja lukemiseen riittää hyvin aikaa. Työni on joustavaa ja pystyn itse määrittelemään työajat. Jonain päivänä saatan siivota tai käydä kaupassa kun lapset ovat hoidossa ja jatkaa sitten töitä illalla lasten nukkuessa. Toisinaan taas siivotaan yhdessä lasten kanssa.



Harrastuksia en ole lapsille haalinut kovasti, niistä kyllä tulisi stressi. Harrastusiltoina (nyt 2 kpl viikossa) meinaa kyllä tosiaan tulla kiire.



En koe työn ja lasten yhdistämistä hankalaksi, mutta se johtuu tosiaan työni itsenäisestä luonteesta.

Mä olen naimisissa ja lapsilla on siis isä.



Meillä avaimia on lyhyet etäisyydet kodin,työpaikkojen ja päiväkodin välillä.



Miehen kanssa vaihdellaan työaikoja, toinen menee seiskaan ja hakee lapset kolmen hujakoilla. Toinen vie lapset puoli ysiin ja tulee sitten töistä kun ehtii, viimeistään kuudelta. Toinen aikuinen on lasten kanssa kotona 15.15 ellei halua käydä krjastossa, leikkipuistossa. Siinä on silti hyvää aikaa tehdä ruokaa ja meillä on siis tapana syödä samaa ruokaa parina päivänä.



Me asutaan noin sadan neliön rivarissa, joten kotitöitä ei mitenkään määräänsä enempää ole.



Harrastukset ovat tässä vaiheessa vielä hyvin kotilähtöisiä, mutta asumme alueella, jossa on erittäin hyvät harrastusmahdollisuudet, joten en usko jatkossakaan olevan valtavaa logistiikkarumbaa.

Tykkään kasvimaastani, pensaista, perennoista, hedelmäpuista. Suuresta nurmikentästä ja terassistamme kukkinen ja yrttitarhoineen.

Vanhasta talostamme, sen suurista ja pienistä remonteista ja sisustussuunnittelusta.

Tykkään istua aamukahvilla kesäaamuina rauhassa kun ei ole kiire mihinkään, korkeintaan suunnittelen mistä päästä aloitan rikkaruohojen kitkemisen ;)

Tiedän että kun syksyllä alkaa työt, en kerkiä duunin jälkeen hoitamaan kasvimaata ja pihaa, talon remontit seisoo ja pölyä kertyy.

Omenat mätänevät maahan ja mehiläiset valtaavat ne, nurmikko sammaloituu.

Tai ei se ehkä ole kerkiämisestä kiinni vaan jaksamisesta. Työ imee kaiken voimani ja sitä riittää sitten enää ehkä vain siihen että saan maksalaatikon lämmitettyä mikrossa lapsille.

Voi kun olisi niin paljon rahaa ettei tarvis koskaan enää mennä töihin!

Olisi aikaa elää. Eläkkeellä olen jo kuluttanut kroppani loppuun rankassa työssäni, ei silloin enää polvet taivu yrttimaata tonkimaan tai tapetoimaan:(

Saan työpäivästä virtaa kotiinkin. Jos olen koko päivän kotona, voi olla että en saa aikaiseksi mitään. Työpäivän jälkeen teen touhukkaana ruoan ja järjestelen kotia, joka kyllä pysyy siistinä kun ei siellä päivällä kukaan sotke :) huomaan eron selvästi, kun teen keikkahommia, välillä töissä, välillä kotona.

omaa aikaa aina aamulla kello 7-8 ja sitten jälleen kello 20.30-23, eli ihan hyvin siis. Kello kahdeksalta lapsi heräilee ja vien hänet hoitoon kello 9 ja siitä heti töihin. Mies (luokanopettaja) hakee lapsen iltapäivällä kello 14.30 ja minä kotiudun sitten aikanani (paitsi torstaisin on minun hakuvuoroni). Puuhailen sitten illalla perheen kanssa ja teen samalla jotain kotihommia. Meidän melkein kaksivuotias on innolla mukana monessa. Lapsi menee nukkumaan kello 20.30 ja sitten alkaa parisuhde ja lukuaika, tosin välillä toki on tehtävä tälllöinkin vielä jotain kotihommia. Siivooja käy meillä kerran kahdessa viikossa. Ruokaa teen tehdessäni vähintään kuusi annosta, josta osan pakastan. Toki kotityöt vievät aikaa, mutta näin jää aikaa muuhunkin.

ei myöskään lapsilla. Ei mulla mikään kiire ole kuin silloin tällöin, mä suunnittelen asioita etukäteen enkä viime tingassa.



Omaa aikaa on silloin tällöin (mun lapset ei oo enää ihan pieniä). Lapset kulkevat harrastuksissa itsekseen, nuorin ei vielä harrasta kuin kerran viikossa.



Siivoan joka päivä vähän, viikonloppuisin enemmän. Kirjoja luen matkalla töihin ja takaisin ja pidemmillä työmatkoilla.