Miten te työäidit oikein jaksatte?

minä taas jaksoin paremmin pienten lasten kanssa. Silloin ei tarvinnut kuljettaa joka ilta harratuksiin, ja lapset menivät nukkumaan niin aikaisin, että jäi joka ilta omaakin aikaa. Nyt kun meillä on jo isompiakin lapsia, jotka valvovat yhtä kauan kuin me aikuiset, ei jää yhtään omaa aikaa milloinkaan.

nousen joka aamu kuudelta ja töissä pitää olla tasan kahdeksan. Pääsen ala-asteen opettajan töistäni koululta yleensä neljältä. Jos vien lapsia harrastuksiin, mies hoitaa kaupassakäynnit, ruoanlaitot ja pyykinpesut. Tai sitten toisinpäin. Eli kaikki arki-illat on molemmilla varattu. Viikonloput menee sitten siivoukseen, silitykseen yms. kotitöihin. Meidän lapset harrastaa musiikkia, ja ei minkään soittotunnin aikana ehdi mihinkään jumppiin. Lisäksi pienempien kanssa pitää olla mukana soittotunneilla.

Kotonaolo oli puuduttavaa ja tylsää, viimeistään illalla oli pakko päästä yksin vaikka kävelylle ettei pinna olisi palanut lasten kanssa. Nyt jaksa töiden jälkeen touhuta heidän kanssaan, ja kaikki kiukuttelut yms. ei tunnu missään. Mielestäni töissäkäynti on ihan lomaa :) Kotiin tullessa heitän pyykit koneeseen ja teen ruoan, siinäpä se. Siivooja käy 2 x kk. Harrastuksia ei meidän lapsilla ole, emmekä niitä erikseen tyrkytä koska en jaksaisi sitä kuljettelua edestakaisin.

Aamuherätys seiskalta. Onko se kamalan aikaisin? Ei musta. Ihan hyvä olo aamuisin kun olen nukkunut 9h sikeästi kuin tukki.



Jatkuva kiire? Aamut menee lasten kanssa ihan rauhallisissa merkeissä. Ei meillä ole töissäkään jatkuva kiire. Ajoittaisesti vain ja omaan kalenteriin pystyy vaikuttamaan.



Oma aika? Työ on myös omaa aikaa ;) Silloin tällöin käyn kaverien kanssa kaupungilla. Uimassa jne. Isäkin osaa olla lasten kanssa.



Työvuoro kotona? Mieskin tekee osuutensa. Käy ruokakaupassa ja tekee ruokaa.



Siivooja käy kerran kuussa. Ite imuroin kerran viikossa ja pyykit joka päivä (10min).



Meillä on ihan rela ja kiva elämä, ei mitään minuuttiaikataulusuorittamista :)

molemmat ja iltapäivät ja illat puuhailemme yhdessä, kotitöitäkin tehden. Työskentelen aamupäivisin ja hoidan kodin asioita lasten kanssa iltapäivisin. jatkan työskentelyä, kun lapset menevät nukkumaan. Olen usein aivan puhki, kun pyöritän arkirumbaa. Mies keskittyy töihinsä, näin on sovittu. Viikonloppuisin teen "työläämpiä" hommia, kuten vaihdan lakanat ja teen ruokaa enemmän, pakkaseen myös.

Meillä on vasta yksi lapsi, tykkään työstäni tosi paljon, en ole aina aamuvuorossa, olen fyysisesti hyvässä kunnossa.

Siivouksen hoitaa kerta viikkoon siivooja, joten sillä saralla ei tarvitse juurikaan tehdä mitään, järjestellä lähinnä.



Aamuherätykset menevät rutiinilla, vaikkei minunkaan herkkua ne ole. Työpäivistä saan niin paljon energiaa, etten koe olevani väsynyt vaan koen olevani hyödyllinen, fiksu ja näppärä. Muuten ei kai työssäkäyntiä jaksaisikaan jos ei työltä palkan lisäksi mitään takaisin saisi.



Oma aika hoituu viikolla lähinnä automatkojen muodossa, ajelen 20 minuuttia suuntaan ja laulelen nappulat kaakossa koko automatkan. Kirjaa luen illalla kun mukulat on sängyssä eli kello 20 jos luetuttaa, muuten viikonloppuna jos telkkarista tulee kiinnostavaa ohjelmaa.



Ainoastaan toivoisin, että olisi enemmän aikaa lapsille, vaikkei he kyllä valitakaan, tykkäävät kovasti tarhasta ja hoitotädistä ja siitä että äiti on aina iltapäivisin ja iltlaisin hyvällä tuulella. Leikin heidän kanssaan ilolla, keskustelen ja jutustelen heidän hoitopäivistä ja kivoista tai ei kivoista jutuista.

Aina on kiire, aina on riittämätön, koti ei ole tiptop ja pitää tehdä valintoja onko lasten kanssa vai meneekö kuntoilemaan.



Aamuja olen rauhoittanut ja menen töihin vasta klo 9:ksi, sillä iltaisin on usein puheluita klo18 asti. Työ sinänsä on antoisaa, mutta resurssit niin äärimmilleen vedettyjä että esim. kesää pelkää jo etukäteen. Se tarkoittaan noin 3kk jaksoa jolloin teet aina kahden ihmisen hommia sen aikaa kun itse et ole lomalla.

ei siinä auttanut muu kuin mennä ja jaksaa päivä kerrallaan ja luottaa, että ajan kuluessa homma helpottuu, ja niin kävikin. Pitää pistää asiat tärkeysjärjestykseen ja jättää kaikki tarpeeton pois, niin välillä riittää aikaa vaikka sille kirjan lukemiselle. Ylenmäärinen siivoaminen on yksi turhimmista hommista.

vaan yhdeksäksi. Teen työpaikalla 30 viikkotuntia. Kotoa käsin teen töitä 4-10 tuntia viikossa. Minulla ei ole kiinteää työaikaa tuon kolmenkymmenen tunnin läsnäolon jälkeen, mutta viikottaiset hommat ja raportit pitää tulla tahdyiksi.



Unohdin laittaa viikon tapahtumiin tuon pienen etätyöskentelymäärän sekä sen, että perjantaisin on iltapäivällä vielä yksi jäähallikeikka (2h). Tyttö tosin menee sinne suoraan koulusta bussilla ja mies ottaa ylitöitä sisään ja hakee hänet sieltä neljän maissa.



Ja kyllä välillä väsyttää, mutta niin väsytti kotonakin olo. Kotona ollessa en vain millään keksinyt riittävästi tekemistä ja toimintaa niihin päiväsajan tyhjiin hetkiin, kun olin yksin lapsista vastuussa (2-4 tuntia päivässä, jolloin lapset nukkuivat päiväunia, leikkivät keskenään, katsoivat Pikku Kakkosta), jotka eivät täyttyneet lasten kanssa puuhasteluun ja kotitöihin.

Kun tulee kotiin, tekee ruokaa, samalla pyykit koneeseen, sitten vähän syönnin jälkeen ne saa laitettua narulle. Seuraavana päivänä kun tulee töistä pois, ottaa ne narulta pois jne.

Imuroinnit on yleensä perjantaisin, joka päivä jonkun huoneen aina erityissiivoan. Sitten koko koti pysyy siistinä.

Olen töissä 8-16, 5 päivää viikossa. Ihan hyvin ehtii! En tosin harrasta leipomista, enkä käsitöitä, joten sellaisiin ei tarvi jäädä aikaa. En koskaan leivo edes pullaa.

vedin itseni piippuun, olin saikulla jatkuvan sairaskierteen takia, pää meinasi hajota.

Nyt toista vuotta kotona hoitovapaalla ja aikaa miettiä mitä haluan tulevaisuudelta. En ainakaan sitä samaa oravanpyörää, jossa kotona käydään vaan nukkumassa ja syömässä.

Aion hannkia itselleni työn joka on lähellä kotia, ehkä puolipäiväisen. Viis siitä vaikka palkka olisikin pienempi, enemmän nautin siitä että on aikaa elää kuin siitä että on rahaa ja materiaa mutta niistä ei kerkiä nauttia.



Voi olla että helpommalla pääsisi jos ei välittäisi sotkuista ja pyykkivuorista, söisi eineksiä, asuisi kerrostlossa jossa huoltoyhtiö pitää huolta talosta jne.

Mutta ei sellainen elämä ole elämisen arvoista meille.

mutta se auttaa, että tykkään työstäni ihan hirveästi ja se on tavallaan mun omaa aikaa, illat olen sitten lapsen kanssa jumissa kotona. Haluisin kyllä vähän vapaa-aikaakin, mutta sitä ei tunnu mitenkään järjestyvän (eikä semmoista saisi edes haluta, palstan mukaan)

En ensinnäkään herää läheskään joka aamu aikaisin sillä olen vuorotyössä.

En ole kiireinen, miksi olisin?

Omaa aikaa, mitä se sitten lieneekään, on ihan riittävästi, jos sillä tarkoitat sitä, että voit löhöä vaikka pari tuntia sängyssä keskellä päivää lukemassa.

Miten lasten harrastuksissa voi olla toinen työvuoro? Tuo on kiinni ihan siitä mihin lapsensa änkeää ja miten omatoimisiksi ne opettaa. Meillä kuskaa lapsia harrastuksiin sekä mies että mä ja usein kulkevat myös ihan itse.

Kirjoja luen parikin viikossa (kts. ylempää) ja siivota ehdin oikein hyvin. Vaikkava tänään kun mulla on vapaata töistä. Arkivapaat on ihania.

Sä teet nyt vaan itselles ongelmaa asiasta, joka ei ole ongelma.

Meillä mies hoitaa harrastuksiin kuskaamiset ja osan kotitöisä (tosin pakottamalla). Sitä ei tehdä mitä ei ehditä. Kirjoja luen samalla kun nukutan lapsia (päivystän siinä vieressä makaamalla joka ilta tunnin..)

Nyt voisin kyllä jäädä taas kotiin kun lapset on isompia. Paremmin siivotaan viikonloppuna ja kirjaa voi lukea sängyssä (ainakin puoli sivua) ennen nukahtamista. Harrastuksia ei ole, mutta se on oma valinta. Mies kyllä hoitaisi lapsia iltaisin, jos johonkin haluaisin mennä.

nuutuneempi, eikä kämppäkään ollut sen siistimpi. Oikeastaan päinvastoin, saan töistä niin paljon energiaa, että jaksan siivoukset yms. kotityötkin paremmin. Toki mieskin tekee osansa. Aamuherätykset ovat vaikeita, mutta toisaalta nautin siitäkin, että aamulla ei ole kiire, joten herään tarkoituksella "liian" aikaisin. En usko, että olisin sen pirteämpi, vaikka nukkuisin tunnin pidempään, ja sitten hötkyilisin itseni ja lapsen valmiiksi.



Työstäni pidän todella paljon, joten sekin tuntuu omalta ajalta. Lisäksi luppohetkinä (kuten nyt :)) voin käydä AV:lla tai lukea iltapäivälehdet. Välillä pidän etäpäiviä ja saan muutenkin aika vapaasti päättää menemisistäni ja tulemisistani, jos ei ole mitään palavereja. Välillä teen pitkää päivää, välillä lyhyempää. Yleensä kuitenkin tulen kotiin myöhemmin kuin mies, joten pääsen "valmiiseen pöytään", eli arkiruuanlaitosta ei tarvitse huolehtia.



Mies huolehtii arkisin lapsen harrastukset, minä viikonloppuisin. Ollaan kaikki aamu-unisia, joten viikonloppuisin nukutaan pitkään. Lapsella on paljon kavereita, joiden kanssa viihtyy iltaisin ja viikonloppuisin, joten omaa aikaa on ihan reippaastikin. Varsinkin nyt sitä tuntuu olevan suorastaan ruhtinaallisesti, kun työn ohessa suorittamani opinnot alkavat loppusuoralla. Toki opiskeluihin käyttämäni aika oli myös omaa aikaa, mutta nyt aikaa telkkarin katseluun, kirjojen lukemiseen tai vaikka kuntoiluun on enemmän.



Päivät ovat kiireisiä, mutta enemmän minua stressaa tekemättömyys ja sitä kotona oleminen ainakin minulle oli. En ikinä vaihtaisi tätä työarkea siihen, toivottavasti ei ole pakkokaan!

Herään aamulla rauhassa ennen seiskaa ja sitten herätän pienet, katsovat rauhassa lastenohjelmia ja syövät aamupalan jos ovat koululaisia. Lähdetään kotoa klo 8, päiväkoti samassa pihassa ja mun työmatka 10 minuuttia autolla. Kun ajan kotiin, käyn kaupassa ja sitten haen lapsen ja teen ruokaa. Viidestä kuuteen katsotaan lastenohjelmia, sitten teen tarvittavia kotitöitä. Aamulla ehdin ihan hyvin viikata pyykkiä tai tyhjentää astiksen. Harrastuksia on kerran viikossa minulla ja koululaiset kulkevat itsenäisesti harrastuksiin, isossa kaupassa käydään pari kertaa viikossa ja imurointi myös kaksi kertaa, viikonlopuisin muita siivouksia.

Nukkumaan mennessä luen kirjoja, joka aamu hesarin. Ja jos jotain kasaantuu, pidän etätyöpäivän jolloin voi tehdä kotona rästihommia myös. Ja olen yh.

Herään joka aamu 5.30 ja menen kuntosalille. Mies vie lapset tarhaan ennen töihinmenoa. Minä menen salin jälkeen töihin. Iltapäivällä haen lapset tarhasta. Kotona laitan ruokaa ja lapset puuhailevat omiaan. Samalla järjestelen kotia ja laitan esim. pyykkejä koneeseen. Mies tulee kotiin ja syömme. Ruoan jälkeen lapset katsovat pikkukakkosta tai leikkivät. Minä ja mieheni teemme kotihommia tai puuhailemme lasten kanssa. Saatan myös tässä kohtaa käydä vielä urheilemassa. Lapset menevät nukkumaan klo. 20 ja me katsomme miehen kanssa telkkaria tai puuhailemma muuta. Nukkumaan menen viimeistään klo. 22. Eli hyvin saan päivän aikana kaikkea tehtyä eikä väsytä ollenkaan. Lapset 3,5v ja 1,5v

että jaksoin paremmin työäitinä kuin nyt taas kotiäitinä (vauvan kanssa)



Mulla oli herätys klo 6 (mies vei lapsen päiväkotiin aamupalalle), töissä 7.30, päiväkodilla klo 16. Lapselle ruoka ja mahdolliset kuskaukset pari kertaa viikossa harrastuksiin.



Ruokaa piti tehdä vain pari kertaa viikossa, koneellinen pyykkiä n joka toinen päivä ja siivous 1krt/vko. Ihan leppoisaa kun vertaa tähän nykyiseen tilaan, kun ollaan koko ajan kotona, kaikki ruokailut pitää hoitaa ja kämppä on koko ajan kuin pommin jäljiltä...