Miten te työäidit oikein jaksatte?

Muuta kuin se että ikinä ei esim jumppaan pääse. Olen 3-vuotiaan pojan uraäiti. Toki aamuherätykset on tylsiä kun on pimeää. Olen yh, mutta en koe olevani väsynyt. Meillä käy siivooja kerran viikossa. Lapsen kanssa leivon ym ja ystäviä käy paljon. Lapsi isällään joka toinen viikonloppu ja silloin deittailen jne. Elämä on hyvää, rakastan lastani ja työtäni myös.

joka harrastaa viisi kertaa viikossa. Hyvin on omaa aikaa, koska työ on useimmiten vain sen kahdeksan tuntia.



Inhoan olemista, viikonloppuisinkin meinaa käydä aika pitkäksi.

lapset 14,12 ja 4.olen käynnyt vuorotyössä 10v ja ukkokin joka oli(lasten isä)ei tehnyt yhtään mitään,ei hoitanut lapsiaan,ei tehnyt kotitöitä jne.juopotteli aina.joten aina olen ollut ns.yh..vein ja vien hoitoon ja haen hoidosta,joko käyn kaupassa ennne tai jälkeen työvuoron,teen päivittäin ruuan,siivoon harvase päivä,hoidan kaikki asiat yksin ja aina hoitanutkin yksin myös ukon.ympäripyöreitä päiviä.Ainut oma aika jos ollut näin iltaisuin tai nukkuessa.mutta työ tasapainottaa kotona jaksamista ja päinvastoin.Harrastuksiin kuskaan kun olen kotona,muutoin isoimmat menevät omin nokkineen.joka ikinen arkiaamu kun olen vapaalla tai iltavuoroon menossa vien teinit kouluun ennen 8(ainakin talvella)ikinä en saa nukkua niin pitkään kuin huvittaisi.

olin kotona kunnes lapsi 7v. nyt teen 10 -15 paivaa etta saan vietya ja haettua hanet koulusta. ja koen jo nama tunnit vaikeaksi. siivoja kay kerran viikossa mutta pyykit ym pitaa hoitaa... hattua nosta kokopaivaisille!

kauanko jaksan.



Lähden töihin 6:30 ja palaan takaisin kotinurkille 16:30 hakien nuoremman päiväkodista ja vanhemman mummolasta.



Teen ruokaa, pyykkään, harrastuskuljetan, siivoan yms. sen minkä jaksan. Lopun ajan makaan sohvalla apaattisena.



Silloin tällöin vedän kännit. Se kyllä auttaa jaksamaan taas hetken.

Ei meillä ole mitään toista työvuoroa kotona, kunhan ruoan tekee ja silloin tällöin pesee koneellisen pyykkiä. Pari kertaa viikossa vien lapset harrastamaan ja tuolla aikaa käyn itse jumpassa, salilla tai asioilla. Meillä mies reissutöissä mutta silti ei tule mitään ongelmaa oman ajan suhteen, järjestelykysymys.



Kirjoja luen illalla ennen nukkumaanmenoa.



Siivottavaa ei tule läheskään niin paljoa, kun täällä ei ole kukaan koko ajan sotkemassa. Illalla korjataan yhdessä lelut paikoilleen ja tsekataan, että kaikki ok. Normaali viikkosiivous riittää.



Paljon helpompaa tämä on kuin 5 kertaa päivässä tapahtuva ruokahässäkkä jälkien korjaamisineen ja jatkuva lelu- ja roinamäärä joka paikassa. Hoitovapaalla ollessa tuntui siltä, että sotkua tuli vähintään sitä tahtia, mitä ehdin korjata...

Aamut on just parhaita, herään itse jo kuuden jälkeen ja luen kaikessa rauhassa lehden ja juon kahvia.. Siinä on mulla omaa aika pitkälle yli tunti.



Nautin työstäni. Ja jos töissä ei ole mitään hirveetä kiirettä, ehdin kyllä käydä facebookissa ja iltalehtiä lukemassa paljonkin.. siinäkin on sitä omaa aikaa.



Ei töitten jälkeen kotoa odota kaaos, miksi odottaisi kun ei siellä kukaan ole päivällä sotkemassa? Enkä stressaa ruuasta, kaikki kuitenkin syövät töissä/päiväkodissa vaikka kuinka paljon, joten en ota stressiä vaikka ei joka ilta mitään seitsemän ruokalajin illallista olsikaan.



Siivoan ennen viikonloppua, mutta koska koti on perussiisti, se ei paljon aikaa vaadi. Kirjoja luen illalla ennen nukkumaan menoa, jos jaksan. Mieluummin katselen telkkua tai luen lehtiä/oon netissä.



Nautin elämästäni, noloa tunnustaa mutta oikeastaan paljon enemmän kuin kotiäitiajoista. Tykkään siitä, että on säännöllinen elämänrytmi ja viikonloput tuntuvat viikonlopuilta. On myös ihana suunnitella lomia, kun on rahaa. Sitä ei kotiäitinä ollut.



Mutta tosiaan, en koe työssäkäyvän arkea kovin kiireiseksi.

Tosin meilla kay siivooja joten siivota ei tarvitse (kay sen verran usein) juurikaan. Kirjoja en juuri ole viime vuosina kerinnyt lukea. Mutta niin moni asia riippuu tyossakaynnistani ettei lopettaminen ole vaihtoehto.

kuin kotonakin. Minun ei tarvitse silloin tehdä aamupalaa, ei tarvitse tehdä lounasta, ei tarvitse mennä lapsen kanssa puistoon/kauppaan/kerhoon ym. Nuo tekee joku muu puolestani ja itse teen töitä.



No tokihan joku kotiäitikin jättää kaiken edellämainutun tekemättä...

lounasta en tee kuten kotona ollessa. Meillä kyllä kertyy sotkua päivän aikaankin, koska on vain 2-3 tunnin aika päivittäin, että kotona ei ole ketään omaa tai vierasta lasta oleilemassa.

Ajoissa täytyy käydä nukkumaan, ettei niihin hermostu. Illan toimiin osallistuu koko perhe. Jos koko perhe uupuu niihin, niin silloin niissä on jotain vikaa, eli niitä on liikaa, jostain on varmasti varaa karsia / tinkiä.



Työn määrä ja lasten harrastukset pitää pitää kohtuudesta. Nuo ovat asioita, joilla ei kannata itselle stressiä kasata.



Minä en edes ajattele, että kaikissa elämänvaiheissa pitäisi olla kovin paljon omaa aikaa, harrastuksia tai aikaa lukea kirjaa. Minä luen, kun olen sairaana. Aamuisin kyllä luen lehden, se menee siinä syödessä, joten ei vaadi ylimääräistä aikaa.



Siivouskin pitää optimoida. Tavaroille on oltava paikat, jotta siivous on mahdollisimman helppoa. Ja jokaisen on tietenkin osattava viedä tavarat paikoilleen omilta jäljiltään.

Työ on sitä omaa aikaa. Lisäksi maksan kalliin hinnan siitä, että pääsen jumppiin ilta-aikaan lasten jo nukkuessa tai iltapuuhien aikaan. Pitkästyn, jos hoidettavana ei ole muita asioita kuin lapset ja kotityöt. Voisin jäädä hoitovapaalle siinä vaiheessa, kun lapsi on noin kolmevuotias. Sen ikäiset alkavat olla jo hauskoja. Vauva- ja taaperovaihe on minulle pakollinen paha ihanien yksilöiden kehittymisessä.



Haen lapset hoidosta kolmelta, jonka jälkeen nuoremmat leikkivät ja vanhin tekee läksyt, jotka tarkastan. Siinä ohessa pistän pyykit koneeseen ja teen päivällisen. Mies tulee töistä kello 17-18. Jossain sopivassa rakosessa viikkailen kuivuneet vaatteet, ja vien ne vaatekaappeihin sekä laitan uusia kuivumaan. Tiistaisin pitää olla viideksi jäähallilla esikoisen taitoluistelun vuoksi, sen aikana käymme muu perhe kaupassa koko viikon ostoksilla.



Keskiviikkoisin ja torstaisin kenelläkään ei ole harrastuksia, silloin vain olemme, ulkoilemme, kyläilemme tai meillä kyläillään. Lauantaisin minä saan nukkua pitkään ja käydä aamujumpassa. Mies vie kaikki kolme lasta jäähallille harkkoihin. Sunnuntaiaamuna sama, mutta toisinpäin. Ulkoilen nuorempien lasten kanssa silloin, kun vain vanhin luistelee. Siinä on kiva puisto vieressä. Lauantai- ja sunnuntai-iltapäivät ovat vapaita, jolloin käydään uimassa, laskettelemassa, retkeilemässä ym. Maanantaina mies vie vanhimman treeneihin ja minä haen.



Pyykkiä pestään pyykkikaapin korien täyttyessä, mutta vain parina päivänä viikossa useampi koneellinen. Keskiviikkoisin ja sunnuntaisin siivotaan. Keskiviikkona suurempi siivous. Kaikki osallistuvat taitojensa mukaan. Luppoajalla (jota jää päivästä riippuen 2-8 tuntia)leikitään, pelaillaan ja lähes joka päivä iltasella luetaan jokaiselle lapselle hänen omavalintaista kirjaansa.



Illalla laitamme kaikki tarha- ja koulureput sekä vaatteet valmiiksi seuraavalle päivälle ja tarkistamme koko porukan seuraavan päivän menot. Lapset menevät nukkumaan viimeistään kello 20.30. Tämän jälkeen yleensä tiskaan kattilat ym. astiat, joita emme käytä astianpesukoneessa ja laitan sen pyörimään. Tämän jälkeen valvomme miehen kanssa yhdessä muutaman tunnin (kahtena kolmena iltana tulen kotiin vasta puoli kymmenen tienoilla jumpasta, mies puuhailee silloin omiaan). Kahdeltatoista viimeistään sänkyyn, mieluummin tuntia aiemmin. Aamulla mies herää 6.30 ja hoitaa vanhimman aamujutut ja koulumatkan omalla työmatkallaan. Minä ja muut kaksi heräämme 7.30 ja minä hoidan meidän aamutoimet ja nuoremmat hoitoon.



Päivääkään en vaihtaisi pois!

Minulla lapsia 4, nyt nuorinkin jo eskari. Rakastan työtäni ja olen ollut aina vain pakollisen äitiysloman kotona ja silloinkin olen yleensä opiskellut samalla avoimessa yliopistossa aina jotakin. Olen ammatiltani opettaja ja pitkät lomat riittää minulle...kun loma lähenee loppuaan olen aina jo enemmän kuin valmis palaamaan töihin. Lapset olen opettanut jo 2lk-3lk kulkemaan itse harrastuksiinsa bussilla. Salilla käyn 2-3krt viikossa, yleensä suoraan töistä ennen kuin haen kuopuksen tarhasta.



Siivouspäivä on aina lauantai...itse siivoan alakerran ja vessat (keittiö, olohuone, vanhempien makuuhuonen, kylpuhuone ja eteiset. Kaikki lapset siivoavat yläkerran porukalla (lastenhuoneet 3kpl ja aula). Meillä myös lapset tyhjentävät ja täyttävät astianpesukoneet, vievät roskat, käyvät usein lähikaupassa hakemassa puutteita, hoitavat pikkusiskoa jne, joten paljon apuakin lapsista jo nyt.



Mies tekee aina viikonloppuisin ruuan molempina päivinä, minä arkisin "arkiruokaa".

Vaikka takana on vuoden kestänyt remontti kotona. Teen 30 viikkotuntia, tosin työmatka kestää 30-60min suuntaansa. Minä pääsääntöisesti vien ja haen lapset hoidosta. Tullaan kotiin tehdään ruokaa ja teen kotitöitä sen mitä huvittaa (yleensä koti siisti, mitä nyt joskus tiskit odottaa keittiössä) ja sitten ollaan perhe yhdessä ilta, joskus kyläillää tai käydään shoppailemassa tms. kesällä häärätään omassa pihassa. Lapset menee nukkumaan klo 20 aikoihin. Ja arkiaamuisin itsellä klo 5.30 herätys lapsilla klo 7. Ja elämään kuuluu myös koira ja lenkit koiran kanssa.

Minulla on ihana työ jossa viihdy ja vastapainoksi ihana koti ja perhe. Mutta kun ei ota asioista ylenmäärin turhaa stressiä, niin kyllä elämään mahtuu työ ja koti, perhe yms. yhteen.



Lapset 3v. ja 7v.

joka aamu lähdetään kotoa ennen seitsemää, lapset hoitoon, töihin.töistä pääsen klo 16, päiväkodissa ollaan puoli viiden jälkeen hakemassa lapsia.Suurin syy siihen, että olen rättipoikki, on todella raskas ja stressaava ja kuluttava työni.olen sairaanhoitaja.Työ vie kaikki mehut!Ja palkkakin niin pieni, että kun laskut makssaa, se on melkein siinä.ikinä ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen.En tiedä miten kauan jaksan.Mitä työtä te työstänne energiaa saavat teette?

Varmaan jotain toimistotyötä jakkupuvussa kynsiä viilaten.

Itse olen keittiömestari, palkka on ihan hyvä, Kouluttautunut olen, mutta se kiire, meteli, stressi, paineet, sijaisten huono saatavuus, asiakkaiden valitukset ja vaatimukset vaikka kaikki teemme parhaamme joka päivä, sitä ei pää kestä. Mikään ei koskaan riitä niille.

Sitten automatkalla on ihana hiljaisuus, kukaan ei vaadi, huuda, juokse, kitise, inise, itke nälkäänsä. Mutta auta armias kun pääsee kotiin, kaikki alkaa alusta, kaikki kitisee nälkää,puran ruokatarvikkkeet, teen ruokaa, kaikki valittaa, katan pöytää, joku itkee, tiskaan, siivoan keittiön. Ja se meteli.

APUUUAAAA!!!!!

Elämää on vain viikonloppuisin, viikot kamalaa juoksemista. Ja voi että korpeaa supermammojen " kaikki on kiinni tehokkuudesta" -mantra.



Kun saisi JOSKUS vain olla tekemättä mitään ja levätä vaikka kaksi viikkoa. Mutta täysin mahdotonta :(



Töissä ei riitä, kotona ei riitä ja palstallakin oppi olevansa se surkein ja heikoin lenkki jolle minuuttiaikataulu ei ole kivaa. Ja joku aiempi kertoi TYLSISTYVÄNSÄ viikonloppuisin kun ei ole tarpeeksi tekemistä... miten se on mahdollista? Mulla ei ole ollut tilannetta " ei mitään tekemistä" sitten sen jälkeen kun olen täyttänyt 12vuotta.



Ja nyt takaisin rästityöhomman pariin, joka on pakko tehdä loppuun tänä iltana.

...siis silloin lapset ovat omatoimisia, niitä ei tarvitse vahtia ja kotiaskareita voi hoitaa samaanaikaan kun lapset tekevät läksyjä, leikkivät tai katsovat telkkaria. Mutta miten pienten (0-3v) lasten vanhemmat jaksavat? Sitä en tajua. Nämä kun tarvitsevat vanhempiaan koko ajan!



Samaa mieltä olen siitä, että töissä oleminen antaa energiaa jos on kiva työ. Mutta mitä sitten jos on pieniä lapsia ja pitkiä työpäiviä? Siis kotiintulo 19-21 välillä? Tai vaihtoehtoisesti tulee aiemmin kotiin mutta jatkaa sitten töiden tekemistä kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tämä se vasta raskasta onkin.



Itselläni vuoden ikäinen vauva ja palaan töihin syksyllä. Työpäivät tulevat olemaan pitkiä ja jo nyt mietin, miten siitä selviää. Mies tekee myös pitkiä päiviä, - tässä vasta haaste. Jos tietäisin töistä kotiin lähtiessäni, ettei tarvitse enää avata konetta ja tehdä töitä niin perhe- ja työelämän yhteensovittamainen ei olisi minusta niinkään haastaavaa.

Jaksan sillä että mies on koti-isänä!

Minun tarvitsee siivota erittäin harvoin ja kokkaaminenkin rajoittuu viikonloppuihin.



Kirjoja ehdin lukea joka viikko, varsinkin lasten harrastusten aikana. Siellä odotellessa on hyvä lukea!

Olen aamun virkku joka tapauksessa, nautin kun saan herätä aikaisin, juoda kahvit ja lukea lehden. Sitten herätän lapset ja vien tarhaan.



Töissä saan rauhassa mm. syödä jonkun muun tekemän ruoan, kukaan ei sotke, kilju, raivoa, pissaa housuun... kotiaskareetkin jaksaa paremmin kun ei ole koko päivää siivonnut ja kokannut.



Viikonloppuna jaksaa hyvin touhuta lasten kanssa kaikkea mukavaa