Lue keskustelun säännöt.
minkä ikäisenä olette kääntäneet lapsenne kasvot menosuuntaan?
Kommentit (326)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika syntyi perätilassa ja ajateltiin, että jokainen meistä on yksilö, eikä alettu pakottamaan kasvot menosuuntaan -muottiin. Päiväkoti meni ihan hyvin, mutta ala-asteella alkoi sitten vaikeudet., syitä oli useita, kilpailuyhteiskunta pahimpana. Eli koulun juoksukilpailuissa poika ajautui perätilassa kaarteessa sivuun, ohi menevän vilkkaan tien yli huoltoasemalle ja siitä avoinna olevan huoltohallin ovesta sisään ja putosi suoraan sinne korjaamomonttuun. No, onneksi tästä selvittiin pienillä ruhjeilla, mutta paljon muitakin saattumuksia kouluaikaan perätilan vuoksi syntyi. Koulukuvat tuolta ajalta ovat kuitenkin ihan tunnistettavia, sillä poika oli luokan ainut perätilainen.
Koulu kuitenkin taaplattiin läpi ja valmistuipa poika ylioppilaaksikin. Ammatinvalintaanhan tuo perätila tietysti vaikutti mutta onneksi erilaisuus on nykyään kiitettävästi huomioitu yhteiskunnan taholtakin. Pitkän harkinnan jälkeen poika päätyi lentäjäkouluun ja valinta osui useista epäilyistä huolimatta oikeaksi. Sinnikkään opiskelun jälkeen poika valmistui toissa vuonna ja toimii nyt vakituisesti finnairilla perämiehenä.
Eli meidän kokemusten perusteella en alkaisi kääntämään menosuuntaan vaan rohkaisisin ylpeänä kantamaan erilaisuuttaan.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 18:50"]Meillä poika syntyi perätilassa ja ajateltiin, että jokainen meistä on yksilö, eikä alettu pakottamaan kasvot menosuuntaan -muottiin. Päiväkoti meni ihan hyvin, mutta ala-asteella alkoi sitten vaikeudet., syitä oli useita, kilpailuyhteiskunta pahimpana. Eli koulun juoksukilpailuissa poika ajautui perätilassa kaarteessa sivuun, ohi menevän vilkkaan tien yli huoltoasemalle ja siitä avoinna olevan huoltohallin ovesta sisään ja putosi suoraan sinne korjaamomonttuun. No, onneksi tästä selvittiin pienillä ruhjeilla, mutta paljon muitakin saattumuksia kouluaikaan perätilan vuoksi syntyi. Koulukuvat tuolta ajalta ovat kuitenkin ihan tunnistettavia, sillä poika oli luokan ainut perätilainen.
Koulu kuitenkin taaplattiin läpi ja valmistuipa poika ylioppilaaksikin. Ammatinvalintaanhan tuo perätila tietysti vaikutti mutta onneksi erilaisuus on nykyään kiitettävästi huomioitu yhteiskunnan taholtakin. Pitkän harkinnan jälkeen poika päätyi lentäjäkouluun ja valinta osui useista epäilyistä huolimatta oikeaksi. Sinnikkään opiskelun jälkeen poika valmistui toissa vuonna ja toimii nyt vakituisesti finnairilla perämiehenä.
Eli meidän kokemusten perusteella en alkaisi kääntämään menosuuntaan vaan rohkaisisin ylpeänä kantamaan erilaisuuttaan.
[/quote]Onpa ihana kuulla vanhemmista, jotka tukevat lapsiaan :)
Itse ajelen vieläkin selkä menosuuntaan, peruutuspeilistä näkee ihan hyvin. Inssissä piti hetkellisesti ajaa kasvot menosuuntaan, mutta se oli aika pelottavaa ja vaarallistakin...peräänajoa ajatellen. Tuleva lepsemme saa valita ajosuuntansa itse kun valinta tulee ajankohtaiseksi. Jaxuhalit kaikille asian kanssa painiskeleville!
Onhan tuo kysymys puutteellinen, mutta näin ensikertalaisena tällä palstalla ihmettelen ihmisten ilkeitä kommentteja. Hyi hävetkää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla peli menetetty. Ei sen päätä mikään käännä, kun on jo kuitenkin 54-vuotias, ja täysin ukkoontunut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on päässyt elokuvaan.
Meillä pojan meno on niin päätöntä ,että ihan kateeksi käy kun teillä on lapsillanne jotakin mitä käännellä.
Tuntuu kyllä , että pojan isällä on varsinainen reikäpää, sietä se varmasti periytyy. Meillä ei pojasta polvi parantunut, vaan pää katosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
just muisteltiin tätä yksi päivä kaveriporukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kukaan ole palkannut ammattikääntäjää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärsin tuon ap:n kysymyksen niin, että minkä ikäisenä minä käänsin ne lapsen kasvot menosuuntaan. Olin 32v, eli heti kun lapsi oli syntynyt. Harmi vain että se menosuunta aina vaihtelee, ei kai kukaan aina mene samaan suuntaan! Meillä vaihdellaan kasvojen suuntaa ihan jatkuvasti, lapsetkin ovat alusta asti siihen tottuneet kun me aikuiset näytämme mallia eli ihan luontevasti aina itse käännämme kasvomme menosuuntaan, riippuen siitä, mihin olemme menossa.
Ajattelin tätä filosofisena hienona kysymyksenä, että milloin lapsen kasvot käännetään menosuuntaan eli hänen itsensä luotavaa tulevaisuutta varten. Niin, että vanhempi ei enää niin paljon tue. Sitten tajusin, että tämä onkin aivan arkista tilannetta koskeva aihe.
Apua! 😱 Meidän tyttö on 7v, enkä ole tiennyt, että MEIDÄN kuuluu ne kasvot kääntää! Ihmettelinkin, kun opettaja valitti, että tyttö katsoo aina väärään suuntaan. Kas kun ei neuvolassakaan neuvottu. 🙁
Rattaissa käänsin istuimen menosuuntaan, kun oli n. 6 kk.
Sama homma turvaistuimessa.
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa käänsin istuimen menosuuntaan, kun oli n. 6 kk.
Sama homma turvaistuimessa.
Tosikko ilonpilaaja, huumorintajuton päällepäsmäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa käänsin istuimen menosuuntaan, kun oli n. 6 kk.
Sama homma turvaistuimessa.
Tosikko ilonpilaaja, huumorintajuton päällepäsmäri.
:D
Tulihan se sieltä.
Muistoksi.