Lue keskustelun säännöt.
Masennus ajaa monen nuoren eläkkeelle
16.02.2011 |
Tästä aiheesta oli pikkuinen ilmaisjakelulehtemme nyt kirjoittanut tänään. Henri Lindström kirjoitti mikkeliläisessä Viikkoset-hehdessä näin:
"Nykyään on yleistä, että lapsen kuvitellaan olevan isompi kuin hän todellisuudessa on. Ajatellaan, että koska meidän lapsi on jo koulussa, hän pärjää omillaan. Nykyisin lapsuus päättyy liian varhain ja vanhemmat siirtävät kasvatusvastuutaan kouluille." Jutussa oli kasvatustieteen tohtorin Anna-Liisa Lämsän kommentteja myös.
Herätti kyllä ajattelemaan tätä nykyarkea, kun eilen oli paljon kohua kolumnisti Virpi Salmen kirjoituksesta. Aika moni vanhempi haluaisi turvata lastensa elämän mahdollisimman hyvin. Ikävä lukea sitten omiin valintoihin kohdistunutta suoranaista pilkkaa. Varmaan saa jopa monet vanhemmat hämmentyneeksi erilaiset keskustelut julkisuudessa vaikka nyt valinta siitä jäädäkö kotiin vai palata työelämään. Työelämä kun monien kohdalla onkin sitten niin vaativaa, ettei ole voimavaroja ja jaksamista oerheen asioihin ehkä niin paljon kuin nykypäivänä tarvitsisi olla.
Netistä löysin samasta aiheesta lisää. Aihetta on siis puitu jo vuosi sitten enempi julkisuudessa mutta varmasti edelleen tilanne yhtä ikävä.
http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2011/01/masennus_ajaa_nuoret_turha…
http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2011/01/masennus_ajaa_nuoret_turha…
Kommentit (25)
vastauksia. Huomaa kyllä ettei ole todellisista mielenterveysongelmista mitään tietoa. Minä en sairasta varsinaisesti enää ainakaan pahasti masennusta mutta vaikeaa paniikki- ja ahdistushäiriötä. Olen romahtanut niin lukemattomia kertoja ja aiheuttanut työnantajalle niin kusisia paikkoja että välillä, kuten tänään meinaa usko mennä. Ei se ole kuulkaa kadehdittavaa elämää että joutuu vähän väliä käymään osastohoidossa, syömään rauhoittavia ettei sekoa ja siinä vielä koittaa töissä käydä niin kuin itse teen...jos en haluaisi tehdä töitä olisin "hommannut" eläkepaperit jo. Omaa taustaa ajatellen tuntuu hyvin ikävältä että minun kaltaisia haukutaan siitä kun ollaan saatu kaikki lautaselle. Paskan marjat. Teillä ei ole mitään käsitystä millaisissa oloissa jopa 80-90-luvun lapsetkin on eläneet ja elävät edelleen. Kun koko elämä on yhtä traumaa niin hyvin, hyvin harva selviää ilman mt-ongelmia tai se vaatii jo puuttumista lapsuudessa muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nimittäin tunne ketään, jolle on niin käynyt. Varmaan ensin ollaan sairaslomalla masennuksen takia. Miten eläkkeeseen asti päätyy? Kirjoittaako lääkäri jonkin lausunnon, että masennus on krooninen ja työkyky mennyt?
En kysele tehdäkseni perässä. Lähinnä olen ihmeissäni, miten kukaan nuori "onnistuu" päätymään eläkkeelle, kun tiedän toisaalta vanhempia ihmisiä, joilla on hirveät vaivat, mutta eläkkeelle ei millään ilveellä pääse.
En nimittäin tunne ketään, jolle on niin käynyt. Varmaan ensin ollaan sairaslomalla masennuksen takia. Miten eläkkeeseen asti päätyy? Kirjoittaako lääkäri jonkin lausunnon, että masennus on krooninen ja työkyky mennyt?
En kysele tehdäkseni perässä. Lähinnä olen ihmeissäni, miten kukaan nuori "onnistuu" päätymään eläkkeelle, kun tiedän toisaalta vanhempia ihmisiä, joilla on hirveät vaivat, mutta eläkkeelle ei millään ilveellä pääse.
Yhden tiedän itse. Nuorisopsyk.polin potilaana ensin yläasteikäisestä, selvisi nippanappa peruskoulusta. Yritti opiskella ammattiopistossa vaan ei säännöllisestä terapiasta ja monenlaisesta tuesta+ lääkityksestä huolimatta jaksanut. Opinnot ei edenneet. Jos ei pysty opiskelemaan mitään ammattia ja on jo pitkään ollut vaikeasti masentunut, ei kukaan sellaista palkkaakaan. Lääkärihän sen lausunnon sitten kirjoittaa.
En nimittäin tunne ketään, jolle on niin käynyt. Varmaan ensin ollaan sairaslomalla masennuksen takia. Miten eläkkeeseen asti päätyy? Kirjoittaako lääkäri jonkin lausunnon, että masennus on krooninen ja työkyky mennyt?
En kysele tehdäkseni perässä. Lähinnä olen ihmeissäni, miten kukaan nuori "onnistuu" päätymään eläkkeelle, kun tiedän toisaalta vanhempia ihmisiä, joilla on hirveät vaivat, mutta eläkkeelle ei millään ilveellä pääse.
jo teininä, vaikka tein kovasti töitä opiskelujen eteen ja suurin pelkoni oli joutua joskus työttömäksi. Masennuksen syynä kahjot ja alkoholiriippuvaiset vanhemmat ja koulukiusaaminen sekä ystävättömyys. Ajattelin, että sinnittelen kunnes pääsen pois kotoa mutta siinä vaiheessa oli pää jo ylikuumentunut, vaikka edelleen tein kovasti töitä. Eli minun masennukseni ei todellakaan johtunut siitä, että olisin saanut asioita liian helpolla tai en haluaisi työskennellä kovasti. Melko varmasti ihmissuhteet on suurin syy masennukselle, että katsokaa ihan vaan peiliin.