Taisin sitten seota. Ehkä osallistun Ruotsin Idolsiin, ehkä euroviisuihin.

Tausta on tämä.



Olen ollut musiikkiluokalla koko ikäni, mutten koskaan luottanut kykyihini. Samoin päässäni soi usein melodioita joita en tietääkseni ole kuullut muualla. Se vahvin melodia on jo 14 vuotta vanha. (Ymmärrän toki plagioinnin osuuden).



Nyt kun olen vuosikaudet kärvistellyt omassa osaamattomuudessani elämässä ja kärvistellyt huonossa suhteessa lasten? (takia) niin ensimmäistä kertaa olen kysynyt itseltäni, mitä MINÄ oikein haluan.



Minulle on ihan sama, menestynkö taloudellisesti, kunhan oma juttu löytyisi. Olen aina rakastanut laulamista ja nyt kun ajattelen, siitä on kuulunut vain hyvää. Itse luulin olevani onneton laulaja, kun siellä musiikkiluokalla minua ei koskaan otettu solistiksi. Nyt vasta ymmärrän, että ehkä siksi, koska luokalta niin moni päätyi ammattimuusikoksi, levyjäkin ovat tehneet.



Ihan sama miten tässä hommassa käy, ainakin yritin ja löysin voimani. Ihan kuin oma ääni löytyisi jostain syövereistä. Ja ymmärrän täysin sen, että päivätyötä teen aina, mutta jos jostain se unohdettu kipinä löytyisi. Harrastukseksikin riittäisi.



p.s. Säälittää joskus, kun näkee nuoria 16-v ihmisiä selittämässä Idols-tuomareille (mies katsoo, seuraan taustalta, oikeasti) että ois ihana olla julkkis ja mua ihailtais. Itse olen 2 lapsen äiti eikä julkisuus todellakaan kiehdo. Ikääkin yli 30. Jos vinkkejä, miten homma toimii, kertokaa ;).