Vauva-lehden juttu äidin töihinmenosta avasi silmäni.

joka suuntaan pitää porata ja valittaa? Jos töihinpaluun aika on, niin tokihan normaali ihminen pystyy sen ymmärtämään. Nykyään pystyy asiat järjestämään niin kuin haluaa, ja jos äiti haluaa töihin ja isä jää vuorostaan lasten kanssa kotiin, niin mitä ihmeen itkemistä siinä on? Yhtä lailla, jos lapsi viedään hoitoon, ei siinäkään ole mitään itkemistä. Hoidossa on mukavaa ja se on vain muutama tunti arkipäivästä. Vanhempien asennoituminen on lastenkin kannalta ehdottoman tärkeää - jos lapsen jättää naama pitkänä märisten hoitoon eikä kykene millään siitä ovenpielestä lähtemään, lapsikin alkaa ajatella, että tässä on jotain vialla, ja hermostuu.



Eli kun päätöksen tekee, niin sitten pitää asennoitua niin että näillä mennään ja iloisin mielin, se on kaikkien parhaaksi!

illalla duunin jälkeen. Kyllä tuo on paljolti mamman asenneongelma. Jos äiti asennoituu töihin/hoitoon menoon niin, että "se on hirvittävän kamalaa ja traumaattista..." "lapsi kärsii hoidossa koko päivän" jne, varmarmasti siirtää pelkonsa ja ajatuksensa lapseen. Ja kyllähän lapsi sen vaistoaa, että äidin mielestä hoidossa mulla pitää koko ajan olla hirvittävän kauheaa. Siinä sitten itketään illat yhdessä...

1v:nä hoitoon vieviä äitejä. Ja se mitä itse oon nähnyt niin ei ne äidit itke eikä lapsetkaan. Kyllä töissäkin käyvä äiti voi ymmärtää, että hoito on hyvää ja lapsiahuomioonottavaa... Ei sitä hyvää hoitoa tarvitse itkeä. Ja sen takia haukkua kotiäitejä, kyllähän omasta lapsestaan näkee kun kaikki on hyvin päiväkotipäivän jälkeenkin ja ratkaisu juuri omalle perheelleen sopiva.

tullu kertaakaan itku työpäivän päätteeksi, kun tulen lasten kanssa kotiin, mutta silloin itkin monet itkut, kun olin lasten kanssa päivät pitkät kotona. Mitä itkemistä siinä on??? Mulla on molemmat mennyt hoitoon 1v2kk ikäisinä ja ovat hyvin viihtyneet hoidossa. Eivät ole tarhassa, eikä perhepäivähoitajalla, vaan yksityisellä hoitajalla. Ei ehkä kannata uskoa ihan kaikkea mitä lehdistä lukee:)

Ihan oikeasti, kuvitteletko että 1v2kk nauttii saadessaan olla hoidossa? Poissa oman äitinsä luota? Voi hyvää päivää... Ei tuon ikäinen "viihdy" eikä tarvitse kuin omaa turvallista ympäristöänsä. Eiköhän lähtökohtana ole oma itsekkyytesi??

Meitä on moneksi, eikä näitä voi yleistää. Toiselle sopii toinen ja toiselle toinen. Antakaan nyt ihmisten jo olla, kokoajan jauhetaan tätä samaa työäiti - kotiäiti shittiä. Eihän tästä veivaamalla yksimielisyyteen päästä mitenkään.

Me oltiin mieheni kanssani hoitovapaat puoliksi kotona, lapset kotona siihen, kun nuorin neljä. Sen jälkeen lyhyet hoitopäivät. Ollaan molemmat korkeastikoulutettuja ja työssä menestyviä. Eli mitä?

Eipä liittynyt mihinkään, muuhun kun siihen että halusin osoittaa että varmasti joku kotiäiti tai koton aoleva ottaa nokkiinsa. Eli syyllisyyttä taitavat tuntea myös koti-ihmiset.

Mitä tahansa kirjoittaa koulutukseen tai työhän liittyen, niin heti joku koti-äiti ärähtää.

Kuten juuri sinä teit, liittyen uutiseen, joka kuten sanoit ei liittynyt tähän aiheeseen mitenkään:)

kotiäitinä. Eivät ole lapset juuri itkeneet kun on tarhaura alkanut, enkä itsekään, kun sopivasti ehdittiin kotonakin käkkiä. Jos on korvien väli kunnossa äidillä, isällä ja lapsilla niin ei mitään suurta draamaa pitäisi tullakaan.



Hurjan aggressiiviselta vaikutti ap:n aloitus, ei minussa herätä juuri kummempia tunteita nähdessäni kotiäidin kärräävän lapsia puistoon, vaikka olen kotiäidistä uraäidiksi jo siirtynyt.



Eivätkä uraäiditkään tunteita järisyttävästi nostaneet kotona ollessani. Kieltämättä kävin välillä yhtä kierroksilla kuin ap sos. virikkeiden puuttuessa. Itseltäni siis, lapseni eivät niitä kaivanneet.

Ei tarvitse pienelle virikesirkukseksi alkaa, mutta kyllä minusta sitä aikaa pitää antaa lapsen tarpeisiinkin! Omalle lapselleni saa olla lukemassa monta kirjaa päivässä, samoin palapelejä tehdään yhdessä ja pelejäkin pelaillaan. Ulkoilut hoidetaan yhdessä, ei niin että minä makaan sisällä ja 2 v paina yksin ulkona. Mutta jos ei kerran virikesirkukseksi tarvitse alkaa niin pitääpä muistaa tästä lähdin lapselle sanoa napakka EI, äiti makailee nyt ihan rauhassa, lue/pelaa/leiki/ulkoile ihan yksin. On ainakin laiskaa ja leppoisaa äidille...

tarvitse virikesirkukseksi revetä.

Lapselle riittää ihan laiska ja leppoisa elämä kotona tuossa vaiheessa.

kun jouduin viedä 1v6kk lapsen hoitoon! En mennyt töihin, eli rahasta ei ollut kyse, mutta olin 19v ja ammattikoulu oli kesken, menin siis opiskelemaan.



Nyt olen töissä, lapsi on 3v, ja yritämme toista lasta. Olen 21v. Kyllä minulle edelleen on hankala viedä lasta hoitoon ja kotiin jään pidemmäksi aikaa kunhan kakkonen ilmoittaa tulostaan, toivottavasti piakkoin. En jää tosin ihan toimettomaksi vaan hoitamaan mieheni yrityksen paperihommia, mutta eipä tarvi viedä lasta hoitoon sillä se on ihan kamalaa!



Vaikka pidänkin työstäni.

Eiköhän jo annettaisi kaikkien äitien ja perheiden tehdä niin kuin heille sopii. Lapsia on joka junaan ja äitejä kanssa. Mulla ei esikoinen ollut ns. päiväkotiyhteensopiva. Kaksi jälkimmäistä ovat olleet hyvinkin yhteen sopivia. Olen ollut yhteensä aika kauan kotona, mutta myös töissä. Kaikki ollaan hengissä. Naapurustossa on monenlaista ratkaisua ja nekin näyttää olevan kaikki hengissä. Mitä se muille kuuluu miten joku elämänsä hoitaa. Ei ole elämäntapaäitiyden vika hoitamattomat lapset eikä uraäitiydenkään. Se on yksittäisten äitien/isien vika että lapsia ei a)hoida kukaan b)hoitaa vain päiväkoti.