Tutti asiaa-pk ja koti erimieltä.

kuin etta rupeaa imemaan peukaloa, siita ei paase ikina eroon. tutti on muotoiltu niin etta hampaat ei karsi, mutta peukalo ei..

meilläkä ei kakkonen huolinu tuttia ollenka!

Ja ihan vaan vinkiksi, että jos meinaat jatkossakin suostua lapsen toiveisiin vaan ihan sillä perusteella ettet kehtaa mennä paikkoihin huutavan lapsen kanssa vaan suostut ennemmin tämän tahtoon, niin onnea matkaan vaan..

Olen yrittäny ottaa tuttia pois ja olla antamatta sitä kun haen hoidosta, mutta sitten alkaa kamala huuto enkä kehtaa mennä bussiin huutavan lapsen kanssa. Myönnän etä ehkä tämä on helpompaa meille, mutta kai hän tutin heittää pois ennemmin tai myöhemmin.

että karjumalla saa tahtonsa läpi. Anteeksi vain, mutta tuo sinun nolostelusi ei ole syy miksi lapsen pitäisi saada jatkaa huonoa tapaansa, joka on hampaille haitallinen. Annatteko tutin kotonakin leikkeihin siksi, että lapsi protestoi jos ei sitä saa? Oikeasti, mitä pitemmälle venytätte vieroitusta, sitä vaikeampaa se on. Lapsi erittäin todennäköisesti EI tule itse tuttia heittämään pois, ainakaan ennen kuin purentaviat tms. ovat pysyviä. Ole nyt sinä tilanteessa aikuinen lapsesi parhaaksi ja vieroita tutista.

saaneet rintamaitoa lähes kaksivuotiaaksi ja tuttiakin imivät kotioloissa reilu kolmivuotiaiksi.



Molemmilla lapsilla on ehjät, kauniit ja tasaiset hampaat. Ikää heillä on nyt 8v ja 5v.



Ei mulla ollut syytä väkivalloin vierottaa aiemmin em.asioista. Vaikka neuvolassa ja hammashoitajalla käydessä aina valistettiinkin tutin ja rinnan imemisen haitoista.



Olen hyvin pitkälle tunteella tehnyt päätökset lasteni hoitotavoista. Lapseni ovat onnellisia ja tasapainoisia kotona hoidettuja lapsia.



Ei minun päätöksiäni pyörrä muiden kauhistelut. Jos näen, että lapseni voi hyvin.

Sehän on heidän työtään ja nimenomaan sitä kasvatuskumppanuutta. Jos 2v ei pk:ssa syö tuttia, pärjää kyllä ihan hyvin kotonakin ilman. Meillä 1,5v. totuttelee nyt siihen, että tutin saa vain päikkäreille ja yöunille mennessä. Hyvin on mennyt, muutaman kerran päivässä kyselee tuttia.

Eli nyt minusta olisi vain hyvä idea kuunnella kamalaa huutoa pari bussimatkaa. Itse tekisin niin, että hävitäisin vaikka yhdessä lapsen kanssa tutit. Tai jos ei lapsi siihen pysty sanoisin, että nyt äiti (ja mielellään myös isä mukana tässä jutussa jos sellainen taloudessa on) laittaa tutit pois Ja sitten sanoisin, että tuttia ei enää ole eikä tule kun alkaa huutaa sitä päiväkodista lähtiessä. Ei varmasti kovin montaa bussimatkaa huuda tutin perään.



Ja joku kirjoitti siitä, että on imettänyt lapsia pitkään ja myös ovat syöneet tuttia pitkään. Olen itsekin taaperoimettäjä mutten oikein ymmärrä mihin imetetty lapsi vielä tutinkin tarvitsisi? Tosin kukin tyylillään ja toki oma lapseni onkin melko rauhallinen vaikka onkin kova puhumaan. Mieluummin kuuntelen hänen juttelua kun katselisin tutin heiluntaa suussa, mutta näkeehän näitä tutin syöjiä aina välillä.



Ja jos ilman tuttia tulee peukalon syöjäksi olisi suurin osa maailman ihmisistä peukalonsyöjiä.

Samoin tulee luopumaan vaipoista, potasta, tuttipullosta, tissin syömisestä, vauvan vaatteiden käytöstä ja kaikesta muustakin ennen pitkää. Ennen pitkää tämä sama lapsi tulee muuttamaan jopa pois kotoa, ja kaiken tämän lapsi tulee tekemään aivan itse, omasta tahdostaan ja valmiudestaan, ja suurimpana syynä tähän on se, että hän näkee, kuinka muutkaan eivät enää tuttia syö, käytä vaippaa tai juo tuttipullosta.



Minä imetin lapsiani yli 2-vuotiaiksi, huolimatta siitä että painostus imetyksen lopettamisesta alkoi esikoisen kohdalla 6kk:n iässä ja kuopuksen kohdalla jo 3kk:n iässä. Painostukseen osallistui neuvola, lääkärit, hammaslääkärit, perhekerhojen mammat ja tuntemattomat puistomammat. Lupailtiin, että joudun kulkemaan koulussakin välitunneilla imettämässä jos en vieroita lasta - ja kappas kummaa, molemmat ovat tissistä luopuneet ihan oma-aloitteisesti kun ovat olleet siihen valmiita. Esikoinen käytti vaippoja 3-vuotiaaksi ja kävi potalla melkein 6-vuotiaaksi, mutta ilmoitti yhtenä aamuna, ettei enää halua vaippaa, eikä ole sen jälkeen niitä käyttänyt, ja samoin yhtenä päivänä totesi, että kyllä hän nyt käy jo pöntöllä ja potan voi viedä pois. Kuopus, lähes 3v, on edelleen vaipoissa, vaikka käykin potalla kyllä jo. Esikoinen söi tuttia 3-vuotiaaksi, kunnes totesi, että ovat vauvojen juttuja. Kuopus ei tuttia kaivannut ikinä.



Erään lastenpsykologin näkemys asiasta on se, että on helpompaa korjata hampaat kuin paikkailla mahdollisia traumoja. Itse en ymmärrä, mikä ihmeen pakko on viedä pieneltä lapselta ne kaikkein tärkeimmät asiat, oikein "vieroittaa" lapsi niistä, ikään kuin kyse olisi jostain hengenvaaran aiheuttavista huumeista.

en väkisin alkaisi tutista vieroittamaan. Pikkuhiljaa alat laittamaan sitä piiloon, annat vaan kotiin lähtiessä ja unille mennessä.

Meillä esikoinen luopui tutista 10kk, mutta tuttipullo oli rakas vielä 2,5 vuotiaana. Sitten yhtenä päivänä sovittiin, että annetaan ne pullot oravavauvoille ja niin tehtiin. Sen jälkeen poika ei pulloja kaivannut, yllätyin itsekkin miten helposti se kävi, olisi tietysti voinut koittaa aikaisemminkin...

Erään lastenpsykologin näkemys asiasta on se, että on helpompaa korjata hampaat kuin paikkailla mahdollisia traumoja. Itse en ymmärrä, mikä ihmeen pakko on viedä pieneltä lapselta ne kaikkein tärkeimmät asiat, oikein "vieroittaa" lapsi niistä, ikään kuin kyse olisi jostain hengenvaaran aiheuttavista huumeista.

Poika täytti tammikuussa 2-vuotta ja käyttää kotona leikkiessä, päiväunilla ja yöunilla tuttia. Päiväkodissa he vieroittivat tutista jo noin 5 kk sitten. Pk.ssa poika ei tuttia edes pyyda, heti kun häntä mennään hakemaan alkaa jankutus tutista, nyt sitten hoitajat ovat alkaneet painostaa kunnolla ja kertoa erilaisia vinkkejä miten pääsemme tutista eroon. "pysy vaan lujana äläkä anna sitä" "huudata poikaa, kyllä se siitä" "iso poika ei tuttia kaipaa" "leikkaa tutti rikki niin ei pysty enää imemään" jne.. eli eikö tämä ole minun päättävissäni! raivostuttaa!

Ihan on väärinpäin tehty. Ei ole päiväkodin asia yksipuolisesti lasta tuttiasian kanssa "auttaminen".Ensinäkin tämä tapahtunut "vieroitus" päiväkodissa ei varmastkaan lapsesta ole tuntunut hyvältä kun äiti ei tässä ollut mukana.Tutista luopuminen merkitsee aina turvasta luopumista ja sen tilalle, kun oikealla tavalla edetään, tulee lapsen jo parempi oma kyky rauhoittaa itseään.Kun tutti vaan lapselta "otetaan pois ja annetaan itkeä kunnes lapsi luovuttaa".Seuraa tästä vain hätää ja stressiä.Kyllä siitä tutista näin "päästään eroon"mutta miksi kohdella lasta näin tunteettomasti? Ymmärrän hyvin tunteesi äitinä!

vaan vanhemmat

unohda heidän kehoitukset ja vaatimukset

sano vaan joo joo ja joo

Miten niin päiväkodissa ei kasvateta lasta? Mihin ihmeeseen perustat tuon paskanpuhumisen? Mitähän siellä sitten tehdään, hmm...

Okei, tosi huono provo sulla.

ps. mikä ihme on "tarhatäti"? puistotädeistä olen joskus kuullut.

Erään lastenpsykologin näkemys asiasta on se, että on helpompaa korjata hampaat kuin paikkailla mahdollisia traumoja. Itse en ymmärrä, mikä ihmeen pakko on viedä pieneltä lapselta ne kaikkein tärkeimmät asiat, oikein "vieroittaa" lapsi niistä, ikään kuin kyse olisi jostain hengenvaaran aiheuttavista huumeista.

Muahahahahah, kenelle jää traumoja siitä, ettei saa tuttia!!? HAHAHAHA! Kylläpäs täällä on tänään fiksua porukkaa :DDD

Samoin tulee luopumaan vaipoista, potasta, tuttipullosta, tissin syömisestä, vauvan vaatteiden käytöstä ja kaikesta muustakin ennen pitkää. Ennen pitkää tämä sama lapsi tulee muuttamaan jopa pois kotoa, ja kaiken tämän lapsi tulee tekemään aivan itse, omasta tahdostaan ja valmiudestaan, ja suurimpana syynä tähän on se, että hän näkee, kuinka muutkaan eivät enää tuttia syö, käytä vaippaa tai juo tuttipullosta. Minä imetin lapsiani yli 2-vuotiaiksi, huolimatta siitä että painostus imetyksen lopettamisesta alkoi esikoisen kohdalla 6kk:n iässä ja kuopuksen kohdalla jo 3kk:n iässä. Painostukseen osallistui neuvola, lääkärit, hammaslääkärit, perhekerhojen mammat ja tuntemattomat puistomammat. Lupailtiin, että joudun kulkemaan koulussakin välitunneilla imettämässä jos en vieroita lasta - ja kappas kummaa, molemmat ovat tissistä luopuneet ihan oma-aloitteisesti kun ovat olleet siihen valmiita. Esikoinen käytti vaippoja 3-vuotiaaksi ja kävi potalla melkein 6-vuotiaaksi, mutta ilmoitti yhtenä aamuna, ettei enää halua vaippaa, eikä ole sen jälkeen niitä käyttänyt, ja samoin yhtenä päivänä totesi, että kyllä hän nyt käy jo pöntöllä ja potan voi viedä pois. Kuopus, lähes 3v, on edelleen vaipoissa, vaikka käykin potalla kyllä jo. Esikoinen söi tuttia 3-vuotiaaksi, kunnes totesi, että ovat vauvojen juttuja. Kuopus ei tuttia kaivannut ikinä. Erään lastenpsykologin näkemys asiasta on se, että on helpompaa korjata hampaat kuin paikkailla mahdollisia traumoja. Itse en ymmärrä, mikä ihmeen pakko on viedä pieneltä lapselta ne kaikkein tärkeimmät asiat, oikein "vieroittaa" lapsi niistä, ikään kuin kyse olisi jostain hengenvaaran aiheuttavista huumeista.

Minunkin 5- ja 8-vuotiaat ovat luopuneet tutista, tissistä ja vaipoista ihan itse, omalla tahdillaan. Imetys jäi alle vuosikkaana, tutit 2- ja 3-vuotiaina ja vaipat 2-vuotiaina ilman, että pottailua olisi harjoiteltu.

teidän lapsilla on raudat :) Mutta onhan sillä tietty työllistävä vaikutus hammaslääkäreille. On vaan silkkaa tyhmyyttä antaa pitää tuttia, jos on tietoinen niistä haitoista, mitä seuraa. Mun lapselta otin tutin 1-vuotiaana pois, ja ei ole traumatisoitunut mitenkään, eikä ole ollut mitään muutakaan haittaa asiasta... Ajattelen hänen parastaan. Itsellä ollut raudat juurikin siksi, että äitini antoi pitää tuttia johkin 3 vuoden ikään asti, ja teini-iässä noi on isoja asioita.

Onnistuit saamaan jopa kaksi sanaa oikein, hienoa!

päätös, että koska se tutti otetaan pois eikä päiväkodin! Meillä on neljä lasta, joista kaikki ovat syöneet tuttia. Vanhin söi tuttia 3-vuotiaaksi saakka, luopui siitä tosi helposti, ei tarvinnut huudattaa. Nyt jo iso koululainen, oikojalla käy sen takia, että isot hampaat mahtuu tulemaan, koska sen verran ahdasta suussa on. Ei siis mitään purennallista. Toiseksi vanhin vieroitti itse itsensä jo ennen 2 vuoden ikää tutista. Hänen kanssaa käydään oikojalla, koska on tosi paha purentavika.. Toiseksi nuorimmalta otettiin tutti pois n. 2 vuotiaana. Kolme ensimmäistä iltaa itki. Nyt nuorimman kohdalla en aio sitä samaa tehdä! Nuorimmainen vähän yli 2 eikä mitään aikeitakaan luopua tutista. Jos ei ole tuttia suussa, niin kyllä syödään peukkua!! Tai sormia tai vaatteita tai jotain mitä sattuu löytämään! Pienempi paha mun mielestä on tuo tutti, kun sormet. Ja kuten vanhimpien lasten kohdalla olen huomannut, niin tutin syöminen ei vaikuta millään tavalla tuohon oikomiseen! Toki voi jollain vaikuttaa, mutta meillä ei ainakaan ole vaikuttanut! Hammashoitajan kanssa juttelin tuttiasiasta, niin totesi vaan, että otatte pois, kun on sopiva aika. Mutta jokainenhan toimii niin kun parhaaksi näkee!!

Eli tulee vähän kivuliaaksi lapselle ja kalliiksi yhteiskunnalle korjata vahingot myöhemmin.

mutta mikset tosiaan voisi vieroittaa noin vanhaa tutista. Vallankin kun päiväkodissa selviää ilman. Vallankaan sitä en ymmärrä miksi leikkiessä pitää olla tutti. Unilla vielä jotenkin paremmin asian ymmärrän. Tuttihan esim. voi vaikuttaa hampaiden asentovirheisiin ja jopa hidastaa puheenoppimista. Itse olen taaperoimettäjä ja ehkä tämä on jotenkin verrattavissa siihe eli lapsen on vaikea luopua tavastaan. Tutista on kuitenkin lähes pelkästään haittaa vallankin noin isolla kun taas imetyksestä hyötyä niin tosiaan eroon olisi hyvä päästä.



Lopuksi vielä painotan, että sinä toki päätät asiasta muttei kannata ihmetellä, että päiväkodin henkilökunta antaa vinkkejä.



Nimimerkki itsekin tuttia pitkään syönyt mutta asia on mielestäni vanhempien eikä lapsen omalla vastuuulla ja tutti voi helposti vain kadota.

Eli tulee vähän kivuliaaksi lapselle ja kalliiksi yhteiskunnalle korjata vahingot myöhemmin.

Ja lapsen mieli kärsii tunteettomasta epäempaattisesta lapsen turvan poistosta.Kaikella 0n aikansa ja vauva-ajan tyydytyskeinot saavat väistyä kehittyneempien rauhoittamiskeinojen tieltä. Tätä se kasvaminen on ja siihen tarvitaan ymmärtäväinen tuki empaattisesta vanhemmasta ja hoitajasta rinnalle.Kummallista on että rinnasta vieroitukseen, vauvamaisesta symbioosista luopumiseen kuitenkin suhtaudutaan ikään kuin tämä ei mitenkään olisi tärkeää mutta tutista on päästävä "keinolla millä hyvänsä".

Toivottavasti tää on provo. Äidillä ei taas kauheesti kasvatusjärkeä löydy...!