Tutti asiaa-pk ja koti erimieltä.

en ole ap mutta YRITTÄKÄÄ hyvät ihmiset YMMÄRTÄÄ että lapsiakin on erilaisia. itselläni 4 lasta. esikoinen luopui ITSE tutista 1v ikäisenä kakkonen lussutti tuttia hui hirvitys 3v ikään kolmonen ei syönyt tuttia ollenkaan ja eikä myöskään nelonen

Juup, lapsia on toki erilaisia, mutta kyllä tuossa yli 2-v. iässä alkaa olla jo kyse äidin toiminnasta - tai sen puutteesta. Eihän päätöstä tällaisesta asiasta voi tai pidäkään jättää LAPSELLE. Aikuinen tietää, että tutti ei ole hyväksi yli 2-vuotiaalle ja aikuisella pitää olla keinot siihen puuttumiseen. Eri asia tietysti, jos lapsella on vaikka tapahtunut joku tosi järkyttävä asia ja saa tutista lohtua, tällöin on vanhemman päätös, että hampaiden kunto on siinä tilanteessa toissijainen asia.

Kirjoitin ehkä turhan äkkipikaisesti. Ajattelen, että asia on vanhempien vastuulla ja vanhempien olisi hyvä pohtia, mitä tutti lapselle 'antaa'. Onko se vain tapa vai kaipaako lapsi esimerkiksi turvaa pelottavassa tilanteessa. Poisjättämistä ei tarvitse tehdä huudattamalla, vaan tarjota muita keinoja lapselle saada lohtua (poehmolelu), keksiä tarina kuinka lapsi lahjoittaa tutin enemmän tarvitsevalle ja palkita tästä jälkeenpäin jne.

nopeasti, että lopetan tutin käytön. Jos lapsi 1½v+ syö tutti, niin on korkea aika siitä luopua. Kun lopetan hoidossa, aina on vanhemmat lopettaneet sen myös kotona. Yhdessä on päästy helpolla tavoitteeseen.

Miksi on niin kauhea kiire tehdä lapsista isoja, huudattaa ja säheltää näissä asioissa (esim. potattaminen), kun lapsi luonnostaan kuitenkin luopuu vauvajutuista ihan itse omaan tahtiinsa?



PK:lle voisi sanoa että "pikku hiljaa edetään tässä asiassa, minä en halua lastani turhaan huudattaa enkä halua, että häntä päivähoidossakaan kiusataan. Voisitteko ystävällisesti lopettaa tuon jankutuksen". Minustakin tutin voisi jo tuossa iässä rajata harmituksen hetkiin ja nukahtamiseen. Pyytää lapselta päiväsaikaan tutti pois kun on rauhoittunut, kyllä hän sen antaa.



Huudattaminen on aivan turhaa.