Järkkyä! Yli puolet alle yhdeksänvuotiaiden lasten isistä ja äideistä on huolissaan

Paitsi ehkä se, että ihmiset ovat huolissaan jos joskus hermot menee ipanoihin. Kyllä minä olisin enemmän huolissani jos ei menisi.

Nykyäänhän kuuluu olla Huolissaan joka asiasta. Mitä sekin tarkoittaa. On melkein ö-luokan kansalainen, ellei ny olis Huolissaan :D Ihan kuin ei ottaisi kasvatustehtäväänsä vakavasti ja olisi hyvä vanhempi, ellei ole helvetin Huolissaan. Kertooko Huolissaan olo mistään mikä tilanne todellisuudessa on? Eikö olisi parempi selvittää faktuaalista tilannetta eikä epämääräistä tunnetilaa?

Kertooko Huolissaan olo mistään mikä tilanne todellisuudessa on? Eikö olisi parempi selvittää faktuaalista tilannetta eikä epämääräistä tunnetilaa?

Merkit ja tilanne? Eli että ihmisillä on nykyään enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan ennen? Vai sen, että lasten kanssa vietetään entisiä aikoja enemmän aikaa? Ennenhän ne kasvoivat siinä sivussa. Lapset menivät keskenään, ei siellä vanhempia ollut mukana kuskaamassa ja osallistumassa.



Ennemminkin perheen ja yhteisen tekemisen arvostus on kasvanut korkeammalle kuin aiemmin. Siksi ehkä se tunne, että Vielä enemmän pitäisi olla yhdessä ja panostaa.

ja lisäksi lapsille suuttuminenkin on monen ammattisyyllistäjän toimesta lähes kriminalisoitu. Onko ihme, jos monesta tuntuu ettei pysty siihen mihin "pitäisi"...

Merkit ja tilanne? Eli että ihmisillä on nykyään enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan ennen? Vai sen, että lasten kanssa vietetään entisiä aikoja enemmän aikaa? Ennenhän ne kasvoivat siinä sivussa. Lapset menivät keskenään, ei siellä vanhempia ollut mukana kuskaamassa ja osallistumassa. Ennemminkin perheen ja yhteisen tekemisen arvostus on kasvanut korkeammalle kuin aiemmin. Siksi ehkä se tunne, että Vielä enemmän pitäisi olla yhdessä ja panostaa.

enemmän vapaa-aikaa?? Ennen lapset menivät sivussa? Ei kai ruuhkavuosista puhuttaisi, jos lapsiperheillä olisi liikaa vapaa-aikaa.. Ja hermojen meno kertonee siitäkin, että väsymys on melkoinen.



Ehkä tuon tutkimuksen tulos kertoo oikeasti siitä, että joku kuormittaa noita vanhempia liikaa, eikä se ole heidän mielestään ok. Eli toisilla tosiaan on vapaa-aikaa ja köyhyyttä, toisilla rahaa ja liikaa tai ainakin liian vaativaa työtä.

Lapset leikkii ja inuu vieressä, kun äiti/isä tuijottaa ruutua.

Esim. se kuinka tälläkin palstalla pelotellaan lasten mielenterveyden järkkyvän päivähoidossa. Lapsentahtisuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen nimissä intetään, kuinka äidin pitäisi elää 100% vain ja ainoastaan lapsen tarpeille ja isänkin ainakin 70%. Yritetään kasvattaa lapsineroja soittamalla mahan läpi beethooffenia, vaikka itse tykättäisiin enemmän JaakkoTeposta. Imetetään, kantoliinaillaan, lorutellaan, ulkoillaan, kuskataan kehittäviin harrastuksiin, perhepeteillään, syötetään d-vitamiinia ja omegaa, ei päästetä lasta ennen rippikouluikää mihinkään yksin ja silti koetaan syyllisyyttä siitä, ettei ehkä tehdä tarpeeksi ja olla tarpeeksi läsnä.



Luetaan niitä oppaita, joissa kerrotaan, kuinka viisas aikuinen ei koskaan menetä malttiaan vaan keskustellen kasvattaa ja joka tilanteessa vain rauhallisesti opastaa lastaan, joka ei tosiasiassa koskaan tee tuhmuuksia eikä tahallaan väärin, vaan on vain hämmentynyt pieni yksilö, joka hapuilee elämän ihmemaassa etsien omaa polkuaan.



Siis: vanhemmille ladataan aivan järjettömästi vaatimuksia ja odotuksia sekä oman olemisen että lasten olemisen suhteen. Ei ihme, jos niin moni tuntee riittämättömyyttä.

enemmän vapaa-aikaa?? Ennen lapset menivät sivussa? Ei kai ruuhkavuosista puhuttaisi, jos lapsiperheillä olisi liikaa vapaa-aikaa.. Ja hermojen meno kertonee siitäkin, että väsymys on melkoinen. Ehkä tuon tutkimuksen tulos kertoo oikeasti siitä, että joku kuormittaa noita vanhempia liikaa, eikä se ole heidän mielestään ok. Eli toisilla tosiaan on vapaa-aikaa ja köyhyyttä, toisilla rahaa ja liikaa tai ainakin liian vaativaa työtä.

Ennen maatitaloustöissä oltiin töissä ehkä enemmän, mutta myös enemmän lasten tavoitettavissa. Muilla työnantajilla päivät oli tasaista 8-16 ja sen jälkeen jaksoi kotonakin vielä jotain. Nyt työaika venyy ja paukkuu vapaa-ajan puolelle ja pätkä- sekä vuorotyö lisääntyy. Työpaikoilla tehokkuusvaatimukset vaativat veronsa. Työelämä on muuttunut ja ei välttämättä helpommaksi.

Hieman minua mietityttää miten tuo vapaa-aika on lisääntynyt? Selittyneeköhän pätkä/epätyypillisten työaikojen tekijöillä sekä maatalouden työllistämisen vähenemisellä (olettaen että maataloudessa työaika on enemmän kuin 40h viikossa). Miten tähän huomioidaan myös työttöminä olevat, joilla taas talous kiristää hermoja, vaikka aikaa ehkä olisikin.

Mietityttää minkä alan ihmisiä missä päin Suomea Ap on? Näkökulma tuskin on ainakaan aika monen oravanpyörässä elävän pääkaupunkiseudun kvartaalitalouden firman pyörteissä olevan.

aikaa meidän lasten kanssa ja mulla ei ole ollenkaan omaa aikaa käydä omissa harrastuksissa :/ miehellä kyllä on.

Viikonloppusin pitäs saada pilettää ja sitte harmittaa kun lapset vaatii jotain muuta. Kyllä vaan on kurjaa kun noi lapset ei osaa olla yksin kotona, niille pitää hommata hoitaja, mutta sekin maksaa.

Harrastuksiin lapset pitäs laittaa, mutta en viitsi kuljettaa, saati sitten siellä istua tuntikausia katsomassa. Olkoon yksin pihalla, saahan ne siellä liikuntaa. Kiusaamistakin tapahtuu, ne on noi naapurin kakarat, mutta mitäs teet, ei siihen voi puuttua, tulee sanomista, parempi vaan antaa asian olla.

Vanhempainiltoihin en viitisi mennä, aina samaa sontaa siellä jauhetaan. En kyllä osallistu siihen toimintaan, ihan huuhaata kaikki rahankeruuta jne. Samat vanhemmat siellä aina päällepäsmärinä.

Tarhassa meidän lapset oli oikeen mukavassa ryhmässä, saivat virikkeitä :D

Jos kysytään että: "oletko huolissasi jaksamisestasi lasten kanssa?" Niin mitä helvettiä siihen sitten voi vastata?



Joko kyllä tai ei.



Ja siitä tilastosta sitten saa revittyä ihan millaisia otsikoita tahansa. "yli puolet", "miltei puolet" "kolmannes". Ja aina saa jutun revitettyä otsikoihin...

aikaa meidän lasten kanssa ja mulla ei ole ollenkaan omaa aikaa käydä omissa harrastuksissa :/ miehellä kyllä on. Viikonloppusin pitäs saada pilettää ja sitte harmittaa kun lapset vaatii jotain muuta. Kyllä vaan on kurjaa kun noi lapset ei osaa olla yksin kotona, niille pitää hommata hoitaja, mutta sekin maksaa. Harrastuksiin lapset pitäs laittaa, mutta en viitsi kuljettaa, saati sitten siellä istua tuntikausia katsomassa. Olkoon yksin pihalla, saahan ne siellä liikuntaa. Kiusaamistakin tapahtuu, ne on noi naapurin kakarat, mutta mitäs teet, ei siihen voi puuttua, tulee sanomista, parempi vaan antaa asian olla. Vanhempainiltoihin en viitisi mennä, aina samaa sontaa siellä jauhetaan. En kyllä osallistu siihen toimintaan, ihan huuhaata kaikki rahankeruuta jne. Samat vanhemmat siellä aina päällepäsmärinä. Tarhassa meidän lapset oli oikeen mukavassa ryhmässä, saivat virikkeitä :D

Isovanhemmat hoitaa tottakai, ei tarvitse valittaa, sitä vartenhan isovanhemmat on. Viikonloppuisin piletetään vaikka lapset mukanakin. Tai voihan lapset olla kotona, ei kukaan hoitajia lapsilla käytä. Harrastaa saavat kunhan itse menevät ja tulevat harrastuksiinsa ja ei maksa liikaa. Kiusaaminen on normaalia, se mikä ei tapa vahvistaa. Vanhempainiltoja ei onneksi järjestetä, kuka sellaisissa edes kävisi. Tarhapaikka tai hoitopaikka kunhan saadaan vaikka kivenkolosta, kun ei niitä kaikille ole. Mitä niistä valitsemaan tai valittamaan, hyvä jos on hoitopaikka.

Ja onkohan tuo nykyinen versio sitten paljon pahempi kuin se minun lapsuudessani pätenyt?

Esim. se kuinka tälläkin palstalla pelotellaan lasten mielenterveyden järkkyvän päivähoidossa. Lapsentahtisuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen nimissä intetään, kuinka äidin pitäisi elää 100% vain ja ainoastaan lapsen tarpeille ja isänkin ainakin 70%. Yritetään kasvattaa lapsineroja soittamalla mahan läpi beethooffenia, vaikka itse tykättäisiin enemmän JaakkoTeposta. Imetetään, kantoliinaillaan, lorutellaan, ulkoillaan, kuskataan kehittäviin harrastuksiin, perhepeteillään, syötetään d-vitamiinia ja omegaa, ei päästetä lasta ennen rippikouluikää mihinkään yksin ja silti koetaan syyllisyyttä siitä, ettei ehkä tehdä tarpeeksi ja olla tarpeeksi läsnä.

Luetaan niitä oppaita, joissa kerrotaan, kuinka viisas aikuinen ei koskaan menetä malttiaan vaan keskustellen kasvattaa ja joka tilanteessa vain rauhallisesti opastaa lastaan, joka ei tosiasiassa koskaan tee tuhmuuksia eikä tahallaan väärin, vaan on vain hämmentynyt pieni yksilö, joka hapuilee elämän ihmemaassa etsien omaa polkuaan.

Siis: vanhemmille ladataan aivan järjettömästi vaatimuksia ja odotuksia sekä oman olemisen että lasten olemisen suhteen. Ei ihme, jos niin moni tuntee riittämättömyyttä.

Juuri näin! Puit täydellisesti sanoiksi sen mitä hain. Ei tuo tulos kerro perheiden todellisesta tilanteesta juuri muuta kuin riittämättömyyden tunteen. Nykyään kun ei mikään riitä. Ei tavallinen lasten kasvattaminen riitä, vaan sen pitää olla Täydellistä. Ja totta kai kaikkien pitää olla kovin Huolissaan kaikesta, vaikka kaikki olisi ihan ok :)

toinen huutaa että Muijat töihin ja toinen valittaa että lasten paikka on kotona.

Tee miten teet, niin aina teet niin turkasen väärin. Kun ei ole enää tilaa edes hengittää. Kaikkea paheksutaan. Syödäkään ei enää osaa oikein, kun pitäisi karpata.