Lue keskustelun säännöt.
Pohdintaa: kumpi parempi, erota kun vauva-aikana vai vasta myöhemmin
15.02.2011 |
Tätä olen miettinyt pitkään. Mediassa on paljon puhuttu, kuinka erot pikkuvauva-aikana ovat vahingollisempia lapselle, kuin että vanhemmat "sinnitelisivät" 2-3 vuotta, jotta lapsi saisi kasvaa kahden vanhemman kanssa.
Mutta jotenkin kun seuraan ympäriläni tapahtuvia eroja juuri näiden pari-kolmevuotiaide ja vanhempien taholta, tuntuu se nimenomaa julmalta, että siihen asti totuttu ja opittu elämä pyyhkäistään pois. Kaikkki mihin olet oppinut luottamaan, muuttuu.
Vauva-aikana tapahtuvassa erossa han tätä ongelmaa ei tule, koska vauva sopeutuu alusta asti elämään kahdessa kodissa ja on hänelle täysin normaalia elämää.
Tässä ajattelumallissa siis mietin niitä perheitä, joissa molemmat vanhemmat sitoutuu vastuuseensa lapsen kasvattajana.
Kertokaa mielipiteitänne molempiin suuntiin!
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suhteella ei ole tulevaisuutta ja vauva todennäköisesti saisi vanhemmiltaan vain huonon mallin parisuhteesta, on varmaan hyvä erota aiemmin. Näin ero lapsen ja etävanhemman suhteen ei ole lapsen näkökulmasta niin raskas. Tosin silloin etävanhempi todella jää etävanhemmaksi, kovin pienen lapsen kanssa kun ei viikko-viikko-asumista voi harkita, eikä se varmaan monella vuosien jälkeen onnistu muuttaa sellaiseksi.