Lue keskustelun säännöt.
Miehen naisystävästä
14.02.2011 |
Tilanne on se että miehelläni on erittäin hyvä ja läheinen naisystävä. Ovat olleet ystäviä jo vuosia.
Tähän on liittynyt paljon tappelua ja mustasukkaisuutta. Olen kuitenkin hyväksynyt tilanteen, saavat olla ystäviä ja nähdä kun se on mahdollista pari kertaa vuodessa. Enkä usko että heidän välillään on ystävyyttä kummempaa.
Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut jatkuva yhteydenpito. En ymmärrä miksi tähän ystävään pitäisi olla yhteydessä päivittäin? Edes joka toinen päivä? Viestit lentää ja puhelut kulkee. Meillä ei muihinkaan ystäviin pidetä päivittäin yhteyttä.
Onko minun siis pakko suostua ottamaan tämä minulle vieras nainen osaksi jokapäiväistä elämää? Vaikka en uskokaan että heidän välillään on sen kummempaa, ei ainakaan mieheni puolelta, vanha mustasukkaisuus nousee helposti pintaan ja aiheuttaa minulle harmia.
Kertokaa minulle, mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (22)
Käykö sitten niin, että kotona ei enää jutellakaan, tuntuis että se on aika rajallinen määrä, mitä päivittäin jaksaa noita syvimpiä tuntojaan jakaa. Sen ystävän kanssa puhutaan, ja sitten ne jäävät selvittämättä juuri sen ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeastaan pitäisi? Vaikka se ystävä olisi miespuolinenkin, onko sittenkään ihan normaalia olla päivittäin yhteydessä? Ja vaikka nyt teillä olisikin henk. koht. puhtaat jauhot pussissa, eihän se merkitse sitä etteikö toisella osapuolella voisi olla muutakin mielessä, tai esim. ap:n tapauksessa.
kyllä mä ainakin puhun puolison kanssa myös, vaikka teen pitkiä työpäiviä. Ihan joka päivä en ystäväni kanssa juttele mutta usein kuitenkin. Kaikin tavoin voin henkisesti paremmin ja olen myös parempi puoliso kiitos hänen. Ilman häntä kaataisin tosi paljon omia ongelmia miehen niskaan. Ja usein osaan paremmin ajatella puolison kannalta juteltuani ystävän kanssa.
Ja niin, puolisostahan ei koskaan voi tietää varmaksi, onko sillä puhtaat jauhot pussissa. Ainoa tapa varmistua asiasta on sulkea hänet häkkiin tai kuljettaa pullossa mukana. Jos puoliso on pettääkseen, hän tekee sen riippumatta siitä, mitä sukupuolta hänen ystävänsä ovat. Suhteessa pitää voida luottaa toiseen. Menee jo sairaaksi, jos on vahdittava ja rajoitettava toisen ystävyyssuhteita. Ja sellainen, että toinen ei saisi jakaa elämäänsä muiden kuin puolison kanssa, tarkoittaa jo sitä että yrittää omistaa toisen ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykö sitten niin, että kotona ei enää jutellakaan, tuntuis että se on aika rajallinen määrä, mitä päivittäin jaksaa noita syvimpiä tuntojaan jakaa. Sen ystävän kanssa puhutaan, ja sitten ne jäävät selvittämättä juuri sen ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeastaan pitäisi? Vaikka se ystävä olisi miespuolinenkin, onko sittenkään ihan normaalia olla päivittäin yhteydessä? Ja vaikka nyt teillä olisikin henk. koht. puhtaat jauhot pussissa, eihän se merkitse sitä etteikö toisella osapuolella voisi olla muutakin mielessä, tai esim. ap:n tapauksessa.
Että ystävän kanssa asioiden jakaminen tarkoittaisi sitä, että asiat jäävät puolison kanssa selvittämättä?? Eiköhän ole vain hyväksi, että saa näkökulmia asioihin muiltakin kuin kumppanilta. Kumppanin kanssa kommunikointi alkaa herkästi toistaa samaa kaavaa ja kumpikin juuttuu poteroihinsa.
Noh, onneksi minun ei tarvitse olla naimisissa ihmisen kanssa, joka on sitä mieltä että normaaliin avioliittoon kuuluu avioliiton ulkopuolisen syvällisen kommunikoinnin kieltäminen.....
Minullakin on ystäviä, joiden kanssa olen tekemisissä päivittäin. Osa on naisia ja osa miehiä, ja itse kun olen biseksuaali, niin näistä kai jokaisen pitäisi sitten olla uhka puolisolleni? :D
Kai jokainen puolisonsa tuntee, että onko syytä huoleen vai ei. Itselleni ei ole tullut mieleenkään, että mieheni pitäisi olla mustasukkainen kavereilleni. Kyllä hän tietää olevansa se ainoa ihminen, jota rakastan 'silleen' ja jonka kanssa olen päättänyt loppuelämäni jakaa.
Minullakin on ystäviä, joiden kanssa olen tekemisissä päivittäin. Osa on naisia ja osa miehiä, ja itse kun olen biseksuaali, niin näistä kai jokaisen pitäisi sitten olla uhka puolisolleni? :D Kai jokainen puolisonsa tuntee, että onko syytä huoleen vai ei. Itselleni ei ole tullut mieleenkään, että mieheni pitäisi olla mustasukkainen kavereilleni. Kyllä hän tietää olevansa se ainoa ihminen, jota rakastan 'silleen' ja jonka kanssa olen päättänyt loppuelämäni jakaa.
Jos seksuaalisuutesi on jakautunut noin?
Mielestäsi et ole biseksuaali, jos noin lupaat!
Syytä hommata myös itselleen ystävä vastakkaista sukupuolta, ja katsoa suhtautuuko mies siihen ihan kevyesti?
Monihan täällä sanoi, että se oma puoliso on tervetullut myös mukaan tapaamisiin, jolloin mä vielä ehkä jotenkuten saattaisin tajuta, mutta entä jos tuntuu olevan tarve tavata aina kahden kesken, ja kenties alkoholiakin mukana kuvioissa tavatessa.
Entä jos teidän vastakkaista sukupuolta oleva ystävänne jossain vaiheessa tunnustaisi ihastuneensa teihin, ja yrittäisi kenties ns. lähestyä, olisiko hän sen jälkeen entinen ystävä, vai jatkaisitteko ystävyyttä edelleen, tietäen ystävän tunteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syytä hommata myös itselleen ystävä vastakkaista sukupuolta, ja katsoa suhtautuuko mies siihen ihan kevyesti? Monihan täällä sanoi, että se oma puoliso on tervetullut myös mukaan tapaamisiin, jolloin mä vielä ehkä jotenkuten saattaisin tajuta, mutta entä jos tuntuu olevan tarve tavata aina kahden kesken, ja kenties alkoholiakin mukana kuvioissa tavatessa. Entä jos teidän vastakkaista sukupuolta oleva ystävänne jossain vaiheessa tunnustaisi ihastuneensa teihin, ja yrittäisi kenties ns. lähestyä, olisiko hän sen jälkeen entinen ystävä, vai jatkaisitteko ystävyyttä edelleen, tietäen ystävän tunteet?
Omaa ystävääni tapaan yleensä isomman porukan läsnäollessa, mutta ei kahden kesken tapaamisissakaan mitään outoa ole. Alkoholiakin juodaan usein kun nähdään. On virkistävää että on tällaisiakin ystävyyssuhteita vielä tallella, eikä pelkkiä äitikavereita ja perheystäviä, joita kutsutaan syömään ja sitten keskustellaan puutarhanhoidosta ja kirotaan jälkikäteen miten niille ei ruoka kelvannut.
Ihastumista on mahdoton kuvitella vuosien ystävyyden jälkeen. Silti ainahan elämässä VOI käydä ihan mitä vaan. Jos lähtee itseään kiusaamaan miettimällä, mitä kaikkea voikaan sattua, tuloee kyllä hulluksi.
Parempi elää tätä päivää ja etsiä sellainen kumppani, johon voi luottaa. Kuulostaa hataralta, jos toisen uskollisuutta on pyrittävä varmistamaan rajoittamalla hänen normaalia elämäänsä.
Käykö sitten niin, että kotona ei enää jutellakaan, tuntuis että se on aika rajallinen määrä, mitä päivittäin jaksaa noita syvimpiä tuntojaan jakaa. Sen ystävän kanssa puhutaan, ja sitten ne jäävät selvittämättä juuri sen ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeastaan pitäisi? Vaikka se ystävä olisi miespuolinenkin, onko sittenkään ihan normaalia olla päivittäin yhteydessä? Ja vaikka nyt teillä olisikin henk. koht. puhtaat jauhot pussissa, eihän se merkitse sitä etteikö toisella osapuolella voisi olla muutakin mielessä, tai esim. ap:n tapauksessa.
Että ystävän kanssa asioiden jakaminen tarkoittaisi sitä, että asiat jäävät puolison kanssa selvittämättä?? Eiköhän ole vain hyväksi, että saa näkökulmia asioihin muiltakin kuin kumppanilta. Kumppanin kanssa kommunikointi alkaa herkästi toistaa samaa kaavaa ja kumpikin juuttuu poteroihinsa.
Noh, onneksi minun ei tarvitse olla naimisissa ihmisen kanssa, joka on sitä mieltä että normaaliin avioliittoon kuuluu avioliiton ulkopuolisen syvällisen kommunikoinnin kieltäminen.....
ehkä mä tunnen liikaa niitä keski-ikäisiä junttimiehiä, joilla harvemmin on mitään erityisiä mielenkiinnon kohteita (se ooppera tai golf tms.), ja jotka eivät liikoja kyllä eukkonsa kanssa keskustele. Joten jos tällainen nyt selittäisi, että Mirkun kanssa on niin kiva katsoa jääkiekkoa ja puhua siitä, niin ei ihan menisi läpi.
Mutta tosiaan, onneksi jokainen saa oman valintansa tehdä. Ap:lla lienee kaksi vaihtoehtoa, sietää tai lähteä. Kuten sanoin, minä luultavasti lähtisin, koska mulla ei ole kykyä sietää.
Mutta mulla onkin kokemuksia näistä miehistä jotka selittävät suu vaahdossa, että saa mulla olla ystäviä, ja totuus onkin se, että vonkaa näitä ystäviä, tai on palavan rakastunut tähän ns. ystävään, joka ei kuitenkaan häntä huoli:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykö sitten niin, että kotona ei enää jutellakaan, tuntuis että se on aika rajallinen määrä, mitä päivittäin jaksaa noita syvimpiä tuntojaan jakaa. Sen ystävän kanssa puhutaan, ja sitten ne jäävät selvittämättä juuri sen ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeastaan pitäisi? Vaikka se ystävä olisi miespuolinenkin, onko sittenkään ihan normaalia olla päivittäin yhteydessä? Ja vaikka nyt teillä olisikin henk. koht. puhtaat jauhot pussissa, eihän se merkitse sitä etteikö toisella osapuolella voisi olla muutakin mielessä, tai esim. ap:n tapauksessa.
Että ystävän kanssa asioiden jakaminen tarkoittaisi sitä, että asiat jäävät puolison kanssa selvittämättä?? Eiköhän ole vain hyväksi, että saa näkökulmia asioihin muiltakin kuin kumppanilta. Kumppanin kanssa kommunikointi alkaa herkästi toistaa samaa kaavaa ja kumpikin juuttuu poteroihinsa. Noh, onneksi minun ei tarvitse olla naimisissa ihmisen kanssa, joka on sitä mieltä että normaaliin avioliittoon kuuluu avioliiton ulkopuolisen syvällisen kommunikoinnin kieltäminen.....
ehkä mä tunnen liikaa niitä keski-ikäisiä junttimiehiä, joilla harvemmin on mitään erityisiä mielenkiinnon kohteita (se ooppera tai golf tms.), ja jotka eivät liikoja kyllä eukkonsa kanssa keskustele. Joten jos tällainen nyt selittäisi, että Mirkun kanssa on niin kiva katsoa jääkiekkoa ja puhua siitä, niin ei ihan menisi läpi. Mutta tosiaan, onneksi jokainen saa oman valintansa tehdä. Ap:lla lienee kaksi vaihtoehtoa, sietää tai lähteä. Kuten sanoin, minä luultavasti lähtisin, koska mulla ei ole kykyä sietää. Mutta mulla onkin kokemuksia näistä miehistä jotka selittävät suu vaahdossa, että saa mulla olla ystäviä, ja totuus onkin se, että vonkaa näitä ystäviä, tai on palavan rakastunut tähän ns. ystävään, joka ei kuitenkaan häntä huoli:/
mies on tuollainen, niin ei ole mitään väliä sillä, onko hänellä naisia ystävinä vai ei. Hän pettää joka tapauksessa.
Omalla (kolmekymppisellä) miehelläni ei ole naisia ihan sydänystävinä, mutta hän jakaa kyllä paljonkin ajatuksia naispuolisten ystäviensä kanssa enkä näe siinä mitään ihmeellistä. Ehkä olen onnekas, kun hän on kiinnostunut monista asioista ja tykkää jutella niistä muidenkin kuin minun kanssa. Sama koskee minua. Yhteiset kiinnostuksen kohteet meidätkin ovat yhteen aikanaan ajaneet.
Äitini ei kyllä varmaankaan tule elinaikanaan ymmärtämään sitä, että meillä on vastakkaista sukupuolta olevia ihmisiä. Yhä hän kyselee, mitä mieheni ajattelee, jos teen miespuolisten kavereiden kanssa jotain. Sukupolvien kuilu tai jotain...
tilanne ollut vuosia. Olen vain tyytynyt osaani ja tutustunut tähän naiseen. Yleensä, jos mieheni tämän näkee niin ottaa minut ja lapsemme automaattisesti tapaamisiin mukaan ja ihan omasta halustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin kävelemään. Mä en kerta kaikkiaan usko, että tuollainen ystävyys olisi molempien puolelta ihan viatonta, ja myös pysyisi aina sellaisena.
Ja toisekseen, vaikka olisikin ns. viatonta, mä katsoisin, että jotain on pielessä, jos mies ei voi niitä kaikkia asioita jakaa mun kanssani, vaan puhuu niistä toisen naisen kanssa.
Ja jos parisuhteessa on esim. jotain riitaa, ei varmasti se nainen yritä puolustaa minua, vaan siinä todennäköisesti siellä säälitään miesparkaa, kun on noin hirveä akka.. Nainen on naiselle susi.
sinusta tuntuisi, jos miehesi kieltäisi sinulta yhteydenpidon parhaaseen ystävääsi? Kyllä on mahdollista että mies ja nainen ovat vain ystäviä! Mun paras kaveri mies, lapsuudesta asti tunnettu ja seksi ei ole koskaan edes käynyt mielessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi olemaan miehen kanssa, joka
- jakaa arkemme jonkun ulkopuolisen kanssa päivittäin tai edes lähes päivittäin
- puhuu yksityisasioitamme toisille
- viettää suuren osan ajasta (oletan että normaali työssäkäyvä mies) muun kuin perheen kanssa
- ei anna arvoa minun huolestuneisuudelleni eikä yritä parantaa itse tilannetta, vaan olettaa että minun on annettava kaikessa periksi
Ihan puhtaasti ajankäytöllisestikin pitäisi vaimon ja lasten mennä puhtaasti ohi kaikista muista. Jos näin ei ole, olisi syytä käydä vakava keskustelu. Kaikkea ei voi elämässä saada, jostain pitää tinkiä. Mistä mies on valmis tinkimään ja mistä ei?
Ollaan oltu yhdessä ~6vuotta. Nainen on miehelle tuttu pitemmältä ajalta.
Kuitenkaan eivät olleet väleissä silloin kun tutustuimme, seurustelimme ja avioiduimme. Tuli siis tämä *ystävyys* yllätyksenä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinusta tuntuisi, jos miehesi kieltäisi sinulta yhteydenpidon parhaaseen ystävääsi?
Olen sen hyväksynyt, siihen taipunut. Ihmettelen vain kun se on lähes jokapäiväistä.
Ja joo, jättäisin kenet vaan ystävistäni jos mies/parisuhde sitä vaatisi. Mieheni on paras ystäväni.
ap
Tämä on omalle miehelleni ok, koska ystävät eivät mene oman perheen edelle, ja tapaan heitä usein perheen kanssa.
Valitettavasti yhteydenpito toiseen ystävääni on jäänyt lähes kokonaan, sillä hänen vaimonsa on hyvin omistushaluista tyyppiä...
Lähtisin kävelemään. Mä en kerta kaikkiaan usko, että tuollainen ystävyys olisi molempien puolelta ihan viatonta, ja myös pysyisi aina sellaisena. Ja toisekseen, vaikka olisikin ns. viatonta, mä katsoisin, että jotain on pielessä, jos mies ei voi niitä kaikkia asioita jakaa mun kanssani, vaan puhuu niistä toisen naisen kanssa. Ja jos parisuhteessa on esim. jotain riitaa, ei varmasti se nainen yritä puolustaa minua, vaan siinä todennäköisesti siellä säälitään miesparkaa, kun on noin hirveä akka.. Nainen on naiselle susi.
Minulla on tämmöinen miespuolinen ystävä ja hyvä onkin ja pidetään tosi paljon yhteyttä. Pakko vaan sanoa, että olen hyvin eri mieltä kuin sinä.
Ensinnäkin minulla on ollut koko pienen ikäni, nyt varmaan jo 22 vuotta miespuolisia ystäviä ja ystävät ovat olleet aina ystäviä sukupuoleen katsomatta. Ystävät ovat ystäviä ja siinä se.
Sitten sanoisin myös, että MITÄÄN ei tarvitse olla pielessä, jos haluaa jutella jonkun muun kanssa kuin aviopuolison. Jos esim. tämän ystäväni vaimo ei halua puhua eikä hänellä ole mitään sanottavaa vaikka politiikasta tai talousasioista, niin on varsin luontevaa, että hän puhuu niistä jonkun kanssa joka niistä asioista tykkää. Kaikkien kanssa ei vaan voi jakaa kaikkia asioita eli kaikilla ei riitä intressit/tiedot/taidot kaikkeen. On naivia kuvitella, että aviopuolisoilla olisi täysin samanlaiset intressit tai että toinen voisi tyydyttää toisen tarpeet jokaisella elämänsektorilla täydellisesti. Joku voi kaivata golf-seuraa, joku taas juttelua ooperasta jne. vaikka puoliso ei siitä tykkäiskään.
Niin ja jos minulla tai tällä miehellä on jotain riitaa kumppanin kanssa, niin ei se tarkoita sitä, että olisimme toistemme puolella vaan päinvastoin tuomme usein sitä vastakkaisen sukupuolen näkemystä asiaan. Väittäisin että sekä mulla että tällä miehellä on kiitos toisiemme paremmat avioliitot.
Avioliittohan olisi kuin vankila, jos syvimmistä tunnoistaan ei voisi puhua kenellekään ystävälle vaan vain puolisolle. Mielestäni on oikeastaan hyvä, jos on joku sellainen ystävä, joka on ihan oma eikä molempien perhetuttu. Silloin ei ole niin "noloa", jos kertoo perheen asioita hänelle.
Voi olla, että joillekin ystävyys vastakkaisen sukupuolen kanssa ei ole mahdollista, mutta koska minunkin ylivoimaisesti läheisin ystäväni on mies, tiedän sen olevan toisille mahdollista. Miksikö sitten pidän tähän ystävääni lähes päivittäin yhteyttä? En siksi, että liitossani olisi jotain pielessä tms, vaan ihan vain siksi, että hänen kanssaan on kiva jutella. Hän ymmärtää ja on samalla aaltopituudella.
Elämä olisi tosi ankeaa, jos ystävyyssuhteet saisivat olla vain sellaista pinnallista kahvittelua ja jutustelua ja yhdessä syömistä, kun perheystävillä usein on. On hieno asia, että on onnistunut säilyttämään aitoja sydänystäviä elämässään. Ole onnellinen miehesi puolesta.
Mun exällä oli naispuolinen ystävä. Tämä nainen sanoi miehelleni, että älä ota minua mukaan yhteis tapaamiseen hänen ystävien kanssa. Mies oli aikoinaan ehdottanut seurustelu suhdetta tämän naisen kanssa. Kun tapasin mieheni, niin naisystävä soittelee perään, että olenko yötä hänen luonaan ja löi luuria korvaan miehelleni??!! Mitä vit..a, jos on vain mukamas ystävä? Tanssii vain tämän naisen kanssa yhteisissä tapaamisissa, mutta ei minun? Ero on varmaan siinä, että onko naisystävä lainkaan ystävä vai kyttäämässä miestäsi, että miten hänet saisi? Onneksi exä on nyt ex. Minulla ei saanut olla miesystäviä, mukamas haluavat sitä yhtä, mutta kappas vain hän on jotenkin erilainen mies kuin muut? Hänellä sai olla naisystäviä, mutta minulla ei saanut olla miesystäviä?
Mies voi valita kumman naisen haluaa.Molempia ei saa.
Käykö sitten niin, että kotona ei enää jutellakaan, tuntuis että se on aika rajallinen määrä, mitä päivittäin jaksaa noita syvimpiä tuntojaan jakaa.
Sen ystävän kanssa puhutaan, ja sitten ne jäävät selvittämättä juuri sen ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeastaan pitäisi?
Vaikka se ystävä olisi miespuolinenkin, onko sittenkään ihan normaalia olla päivittäin yhteydessä?
Ja vaikka nyt teillä olisikin henk. koht. puhtaat jauhot pussissa, eihän se merkitse sitä etteikö toisella osapuolella voisi olla muutakin mielessä, tai esim. ap:n tapauksessa.