Lue keskustelun säännöt.
Oletko uhrautuva äiti?
13.02.2011 |
Olen vissiinkin omalta äidiltä oppinut uhrautuvan asenteen..
Jos esim. olen ostanut pakkauksen jugurtteja jossa tulee eri makuja, syön kaikki 'pahat' maut itse ensin, kun tiedän että mies tai lapset ei niitä syö. Mies heittäis vaikka mieluumin roskiin kun söis. Samoin ostan lapsille hienot vaatteet ja joskus maltan itselle ostaa alennus myynneistä vaatteita. Kaupassa menen aina suosista ensin lasten osastolle.
Laitan kyllä itselle meikin päivittäin ja pidän muuten huolen ulkonäöstä jne. mutta uhrautuva asenne on kyllä periytynyt äidiltä. Taitaa olla aika tavallista?
Kommentit (34)
se olitkin sittenkin sinä, eikä ap.....marttyyri, kirjoitit tuon katkeruutasi, mutta oletkin kaikesta huolimatta marttyyri, onnea:)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska olen yh. Mielestäni oma aika eikä esimerkiksi sukupuolielämä enää mitenkään kuulu oikeutetusti yksinhuoltajalle. Äiti on äiti eikä äidin tarvitse olla kuin äiti. Teen kaiken lasten eteen ja ajattelen vain lapsia. Jos joskus erehdyn ajattelemaan itseäni, niin karkoitan sen ajatuksen nopeasti. Olen epäonnistunut koska olen eronnut perheellinen nainen ja yritän pysyä nöyränä sen vuoksi.
Oikeastikko ajattelet että koska erosit, et ole oikeitettu ajattelemaan ollenkaan itseäsi? Voi tulla burn out ja sitten oikeasti joudut ajattelemaan itseäsikin. Anna itsellesi anteeksi..
se olitkin sittenkin sinä, eikä ap.....marttyyri, kirjoitit tuon katkeruutasi, mutta oletkin kaikesta huolimatta marttyyri, onnea:)!
Väärin arvattu AP eli minä olen numero 25 :)
se olitkin sittenkin sinä, eikä ap.....marttyyri, kirjoitit tuon katkeruutasi, mutta oletkin kaikesta huolimatta marttyyri, onnea:)!
Eli puhun kyllä alussakin miehestäni, eli en ole YH äiti t. ap
oikein oikein kliseinen "mies jätti vaimonsa 15 vuotta nuoremman naisen takia". Tunnen itseni mitättömäksi, vanhaksi ja rumaksi ja naiseudessani 100% epäonnistuneeksi, mutta äitinä Luojan kiitos olen ihan hyvä. Ikinä en halua enää olla nainen. Äiti vain ja toivottavasti mummo joskus vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on sairas lapsi ja en koe mitenkään uhrautuvani kun esim. vietän viikkoja sairaalassa 24/7 hänen kanssaan ja kotonakin teemme paljon asioita hänen sairaudestaan aiheutuvissa jutuissa. paremminkin ajattelen että tälllaista elämä on nyt, huomisesta ei tiedetä ja tämä on meidän elämää joka on meille annettu.
Tommoset jugurttijutut on jotenkin peruskauraa. sitä haluaa aina lapselleen parasta ja siinä ei ole mitään tekemistä uhrautuvuuden kanssa.
oikein oikein kliseinen "mies jätti vaimonsa 15 vuotta nuoremman naisen takia". Tunnen itseni mitättömäksi, vanhaksi ja rumaksi ja naiseudessani 100% epäonnistuneeksi, mutta äitinä Luojan kiitos olen ihan hyvä. Ikinä en halua enää olla nainen. Äiti vain ja toivottavasti mummo joskus vielä.
Ei ole sinun vikasi että sinulle kävi noin! Tarvitset itsetunnon kohotusta, järjestä enemmän illanmenoa tyttökavereiden kanssa. Huomaat taatusti että olet vielä naisellinen ja viehättävä monen miehen mielestä! Lapsetkin varmaan tykkäävät että tunnet itsesi jälleen hienoksi naiseksi. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä esiinny enään minuna=/.
Lopu nyt!
Tommoset jugurttijutut on jotenkin peruskauraa. sitä haluaa aina lapselleen parasta ja siinä ei ole mitään tekemistä uhrautuvuuden kanssa.
Eli musta aikuiset toimii niin, että asettaa lapset etusijalle sen ajan kuin lapset ovat pieniä. Vanhempani tekivät niin minulle (uhrautumatta!) ja minä teen niin lapsilleni (puolestani uhrautumatta!).
Minusta aikuiset, jotka eivät halua oikein tinkiä lasten takia mistään, ovat itse jääneet paitsi lapsena, eivätkä siksi osaa toimia aikuisen tavoin.
Enkä tällä tarkoita kynnysmattona oloa tai omista tarpeista tinkimistä.
Teille paranemisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommoset jugurttijutut on jotenkin peruskauraa. sitä haluaa aina lapselleen parasta ja siinä ei ole mitään tekemistä uhrautuvuuden kanssa.
Eli musta aikuiset toimii niin, että asettaa lapset etusijalle sen ajan kuin lapset ovat pieniä. Vanhempani tekivät niin minulle (uhrautumatta!) ja minä teen niin lapsilleni (puolestani uhrautumatta!). Minusta aikuiset, jotka eivät halua oikein tinkiä lasten takia mistään, ovat itse jääneet paitsi lapsena, eivätkä siksi osaa toimia aikuisen tavoin. Enkä tällä tarkoita kynnysmattona oloa tai omista tarpeista tinkimistä. Teille paranemisia!
linjoilla ollaan, ehkä tämä malli vanhemmuudesta ja aikuisuudesta on kotona perittyä. kiitos :)
mä ainakin lappaan ne huonot jugurtit lapselle ja syön ite hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen huomannut, että useimmissa perheissä menee just noin nimenomaan äidin ja isän välillä (lapset nyt tietysti ottaa oman osansa ja niin kuuluukin).
Mutta meillä mä tunnistin itseni tuosta, joka syö ne paremmat jogurtit :) siis lapsille jätän kyllä, mutta heitän vaikka mieluummin tosiaan pois ne huonot kuin syön itse. Mies on meillä todella epäitsekäs, sillä on jotenkin sellainen miehekäs "hoidan kaikki epämukavat/raskaat asiat pienestä suurempaan".
En mä siis elä kuin pellossa, mutta mun täytyy oikein tietoisesti tsempata, että jätän miehellekin hyviä ruokia, ripustan pyykit jos ne ovat koneessa enkä makaa sohvalla surffaamassa jne. Mies vähän ruokkii mun laiskuutta tuolla epäitsekkyydellään (miehen vanhemmilla vähän samaa dynamiikkaa), mutta yritän pyristellä siitä pois koska tajuan, että se on väärin (mies ei ole kuitenkaan koskaan valittanut). Ja ehkä tajuan sen olevan väärin, koska kaikissa muissa tuntemissani perheissä homma menee toisinpäin tai sitten molemmat on tasapuolisen epäitsekkäitä. Ehkä "itsekkäät" miehet ei "tajua", koska useimmat miehet toimivat samoin?
Mun mielestä kuulostaa siltä, että ap on kasvattamassa itsestään marttyyriäitiä.Kuten jo sanoin, en tunne itseäni millään muotoa marttyyriksi, lähinnä huvittaa millaiset pikku jutut on opittu kotoa. Enkä tämä nyt oli tyhmä aloitus kokonaan. Ajattelin vaan että tämä nyt on ihan tavallista äitinä oloa, eikö, tyyliin..
ap
Minä en osta pahoja jugurtteja ja en osta vaatteita kenellekään jos niitä ei tarvita. En myöskään meikkaa ja laitan huoletta rahaa myös omiin huvituksiinkin. Mutta kyllä ensin ajattelen lasten tarpeita.
koska olen yh. Mielestäni oma aika eikä esimerkiksi sukupuolielämä enää mitenkään kuulu oikeutetusti yksinhuoltajalle. Äiti on äiti eikä äidin tarvitse olla kuin äiti. Teen kaiken lasten eteen ja ajattelen vain lapsia. Jos joskus erehdyn ajattelemaan itseäni, niin karkoitan sen ajatuksen nopeasti. Olen epäonnistunut koska olen eronnut perheellinen nainen ja yritän pysyä nöyränä sen vuoksi.