Oletko uhrautuva äiti?

Onko se joku ylpeilyn aihe, kun meinaan kruunun kiillotukseksi? :D

musta toi on myös aika normia äitiyttä/vanhemmuuta. Noi jukurtti/muut ostos jutut ei kauheasti vielä uhrautuvuudesta kerro. En edes tiedä miten vanhempi voisi kertoa olevansa uhrautuva?,omien lastensa vuoksi tekisi kai mitä vaan?

musta toi on myös aika normia äitiyttä/vanhemmuuta. Noi jukurtti/muut ostos jutut ei kauheasti vielä uhrautuvuudesta kerro. En edes tiedä miten vanhempi voisi kertoa olevansa uhrautuva?,omien lastensa vuoksi tekisi kai mitä vaan?

Lasten etu laitetaan edelle tuollaisissa konkreettisissa pikkujutuissa jotenkin luonnostaan. Uhrautumista se on sitten, jos se menee niin pitkälle että siitä itse kärsii tai jos alkaa käyttäytyä kuin marttyyri.

Tai siis tietenkin on pakko uhrautua monessa kohdassa lasten takia jotta ylipäänsä voi elää perhe-elämää, mutta just sillä arkisella jugurttitavalla todellakaan en uhraudu. Päinvastoin, viitsin esim. panostaa mielenkiintoiseen gourmet-henkiseen ruokaan vain jos olen itsekin syömässä, muuten lapset saavat jotain ihan tylsää perusruokaa.

musta toi on myös aika normia äitiyttä/vanhemmuuta. Noi jukurtti/muut ostos jutut ei kauheasti vielä uhrautuvuudesta kerro. En edes tiedä miten vanhempi voisi kertoa olevansa uhrautuva?,omien lastensa vuoksi tekisi kai mitä vaan?

Ei se pointti ollut siinä ollenkaan! Totta kai kaikki äidit (pieniä poikkeuksia lukuunottmatta) tekee kaiken omien lastensa eteen ja uhrautuu monin eri tavoin. Mutta tarkoitan sitä pienissäkin asioissa lapsi menee aina edelle. En voisi kuvitellakkaan olevani tip tip hienon näköinen ja lapsilla olisi likaiset vaatteet ja naamat.

Mä en edes osta sellaisia jogurtteja, joista kukaan ei tykkää. Okei, vaatteita ostan enemmän lapsille, mutta siitä syystä, kun se on helpompaa kuin itselle ostaminen.



Tärkeissä asioissa laitan kyllä aina lasten edun omani edelle, mutta en silti ole mikään marttyyriäiti. Osaan siis olla itsekäskin, mutta en lasten kustannuksella.



Myös oma äitini on toiminut samoin kuin mä nykyään.

Mä en edes osta sellaisia jogurtteja, joista kukaan ei tykkää. Okei, vaatteita ostan enemmän lapsille, mutta siitä syystä, kun se on helpompaa kuin itselle ostaminen.

Tärkeissä asioissa laitan kyllä aina lasten edun omani edelle, mutta en silti ole mikään marttyyriäiti. Osaan siis olla itsekäskin, mutta en lasten kustannuksella.

Myös oma äitini on toiminut samoin kuin mä nykyään.

Ja sen myös haluan mainita että en tunne itseäni mitenkään marttyyriksi.. Enkä sääli itseäni tai kerro yhtään kellekkään näistä pikku jutuista. Tämä arkipäivän uhrautuminen on vaan niin loogista mulle, kun olen oppinut sen omalta äidiltä. AP

Enkä sääli itseäni tai kerro yhtään kellekkään näistä pikku jutuista.

Paitsi teille nyt, mutta en omalla nimelläni :)

Tai siis tietenkin on pakko uhrautua monessa kohdassa lasten takia jotta ylipäänsä voi elää perhe-elämää, mutta just sillä arkisella jugurttitavalla todellakaan en uhraudu.

Peesi tälle!

En tajua, miksi niitä pahoja jugurtteja täytyy yleensäkään ostaa kotiin, jos kerran niitä syö vain perheen marttyyri?! Eikö voisi ostaa vain sellaisia, joista kaikki tykkää, tai jokaiselle oman makunsa mukaisia?

Just tällaisissa asioissa meillä on miehen kanssa ollut niin, että jos sattuisi olemaan kahta makua, josta toinen on selvästi parempi, niin kumpikin haluaisi antaa toiselle juuri sen - ja lopulta pistetään molemmat puoliksi. Lapsi on vielä niin pieni, ettei ajattele vielä näin, mutta kyllä haluan hänellekin opettaa mieluummin sellaisen toimintatavan. Olisi tosi vaikea kuvitella, että joku perheen jäsen olisi joku omaehtoinen kynnysmatto.

Itse panostan enemmän omiin vaatteisiini kuin lapsen. Lapseni ei vielä esitä toivomuksia vaatetuksen suhteen, joten hänelle ostan mahdollisimman edullisesti - ihan kivannäköisiä vaatteita silti, mutta kyllä varsinaisesti "panostan" itseeni. Tottakai myöhemmin otan lapsenkin omat mieltymykset huomioon, mutta en ymmärrä, miksi ne minun toiveeni olisivat vähempiarvoisia?

On tietysti kiva ilahduttaa muita perheenjäseniä, mutta kyllä sen pitäisi sitten olla vastavuoroista. Eikä niitä omia nautintoja ja iloja saa unohtaa - perhe-elämä kannattaa mieluummin järjestää niin, että kaikki otetaan huomioon, eikä niin että yksi vain "uhrautuu" jatkuvasti muiden puolesta.

Esim. minä ostan joskus pakkauksen, jossa on 6 erilaista rahkaa, joista banaaninmakuiset jäisivät syömättä jos minä en niitä söisi. Olen siis 'pahan rahkan ostaja"! Niistä muista lapset tykkäävät, ja menee se banaani minulta alas vaikken juuri sitä itse valitsisikaan. Repikää siitä.

niin ku tä? Kuka äiti vois? En mä nyt juma...ta ymmärrä, et sun asenteesi olisi jotenkin harvinaista,tä?,musta se on enemmän normaalia, kuin epätavallista, paitsi jos itse teet siitä ison numeron. Kyllä me vanhemmat oikeasti olemme tahdosta hankkineet lapsemme ja samalla luvanneet olla heille huolehtivia vanhempia. Kukaan ei pakota meitä vanhemmuuteen ja siihen kuuluviin velvoitteisiin. Se jos haluaa olla mannekiini,älä jumala..a hanki kakaroita, syö sen sijaan jukurttia,osta vaatteita ja paklaa naamaas, elämä on:)

Ilmeisesti en minäkään ole uhrautuva äiti. Mä en osta sellaista ruokaa, josta kukaan ei pidä. Päinvastoin laitan usein sellaista ruokaa josta itse pidän, koska haluan opettaa lapsia syömään niitä.



Edelleen en näe mitään syytä miksi mun pitäisi olla ostematta vaatteita itselleni, jotta lapset saisivat enemmän tai kalliita. Kyllä meillä nyt pyritään siihen, että kaikilla on riittävästi ja asianmukaiset.



Mun lapsille ei tule mitään hyötyä siitä, että äiti syö pahaa jugurttia.



Totta kai silti antaisin vaikka molemmat jalkani jos saisin niin kuopukseni henkiin. Asiat vaan ei niin toimi.



Mun mielestä kuulostaa siltä, että ap on kasvattamassa itsestään marttyyriäitiä.

Mun mielestä kuulostaa siltä, että ap on kasvattamassa itsestään marttyyriäitiä.

Kuten jo sanoin, en tunne itseäni millään muotoa marttyyriksi, lähinnä huvittaa millaiset pikku jutut on opittu kotoa. Enkä tämä nyt oli tyhmä aloitus kokonaan. Ajattelin vaan että tämä nyt on ihan tavallista äitinä oloa, eikö, tyyliin..

ap

et ole sanojesi mmukaan marttyyri, vaan normi äiti? ja tällainen aloitus?, kääntyikö kelkka keskustelun myötä?

Itse en arvostanut sitä lapsena enkä vieläkään. Nainen saa myös elää omaa elämäänsä, kaikkea ei tarvitse uhrata. Olisin ollut ylpeä äidistä, joka arvostaa itseään ja tekee joskus asioita itseään varteen. Kaunistautuu, opiskelee, matkustelee.



Itse teen näitä. Rakastan perhettäni, mutta en ole kynnysmatto. Minä varaan itselleni sen jogurtin, jonka olen päättänyt syödä.

normia verrata kynnysmattoa/äitiä, huh.

Itse en arvostanut sitä lapsena enkä vieläkään. Nainen saa myös elää omaa elämäänsä, kaikkea ei tarvitse uhrata. Olisin ollut ylpeä äidistä, joka arvostaa itseään ja tekee joskus asioita itseään varteen. Kaunistautuu, opiskelee, matkustelee. Itse teen näitä. Rakastan perhettäni, mutta en ole kynnysmatto. Minä varaan itselleni sen jogurtin, jonka olen päättänyt syödä.

Eihän ap viestissä mikään kertonut, ettei äiti tekisi mitään itseään varten, 'kaunistaudu, opiskele, matkustele'. Minä en varaa itselleni jogurttia, koska jogurtin maku on mulle jokseenkin yhdentekevä asia, toisin kuin lapsille.

et ole sanojesi mmukaan marttyyri, vaan normi äiti? ja tällainen aloitus?, kääntyikö kelkka keskustelun myötä?

En todellakaan olisi uskonut että suurin osa äideistä ajattelee että olen epänormaali kynnymatto!

Meikkaan päivittäin, pidän huolen itestäni, mulla on hyvä itsetunto jne. mutta samalla lapsen edut ajaa edelle.

Tunnen enim. tosi köyhiä perheitä, jossa viimeiset rahat menee johonkin aivan ihanaan lapsen leluun, vaikka ei olekkaan synttärit (eikä äidin ripsien pidennykseen, tyyliin).

Minä syön leivät, joista on parasta ennen -päivä mennyt, kun kukaan muu ei niitä syö! Mulla on periaate, että syömiskelpoista ruokaa ei haaskata. Vaikka en saa sitä miehen kalloon, noudatan sitä itse. Mutta tämä ei kerro juurikaan siitä, mitä muuta elämässäni teen.