Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa oikeasti!! ERITTÄIN vaikea 8kk lapsi!
12.02.2011 |
Nyt olisi apu ja neuvot paikallaan. Esikoiseni on siis 8kk vanha tyttö ja aika vaikeeta on tällä hetkellä. tyttö ei tee muutakuin kiukuttelee ja itkee ja inisee. mikään ei tunnu olevan hyvin. koko ajan pitää olla keksimässä jotai uutta viihdykettä kun kyllästyy kaikkeen niin nopeasti. ei kiinnosta leikkiä ei halua olla sylissä ei lattialla ei missään ole hyvä, syöminen on yhtä taistelua ja nukuttaminen melkeinpä helvetillistä. osaisko kukaan sanoa mitään mikä auttaa tai mikä hänella on, tätä samaa on jatkunut jo 2kk...
Kommentit (63)
meillä loppui suurin osa itkuista/rähinöistä siihen kun vauva lähti konttaamaan. Tsemppiä ap, kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka ei saisikaan antaa kipulääkettä ilman, että kivun syy selvitetty,niin ehdotan,että kokeilet antaa panadolia-auttaako?jos auttaa,niin sais ainakin tietoa että on jotain vialla.miten nukkuu yöt?siis sitten kun olet saanut nukahtamaan.
samassa veneessä olen ollut tuon nykyään 8 vuotiaan lapseni kanssa vauvaiästä lähtien: sen vaan huomasi ja TIESI, että nyt on kyseessä vahvatahtoinen (ja samala myös älykäs) lapsi --> haasteellista vanemmille ja tarhan tädeille ja koulun opettajille..
Meillä eskarilainen, joka on vauvasta asti ollut huomattavasti vaativampi tapaus, kuin sisaruksensa. Mutta samalla hän on myös erittäin älykäs ja mielikuvitusrikas lapsi. Elämä sellaisen lapsen vanhempana ei ole välttämättä aina helppoa, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa! Tämän lapsen vanhemmuus vaatii paljon, mutta antaa vielä enemmän.
Tuossa iässä meilläkin oli hankala kausi, mutta se tosiaan helpotti, kun lapsi oppi konttaamaan. Jälkikäteen ymmärsin, että sehän se kiukutti, kun lapsella oli halua tehdä enemmän kuin mihin taidot riittivät. Ja samantyyppisten haasteiden kanssa meillä kamppaillaan tänäkin päivänä. ;)
niin et enää pidä 8 kk ikäistä vaikeana lapsena.
on kaikista typerintä, mitä pienten lasten vanhemmille sanotaan. Ei paljon lohduta tilanteen päällä ollessa, että 15v päästä ongelmat on oikeasti isoja. Sitten ne vasta isoja on, jos noita ongelmia ei saa ratkottua pienten kans
siihen ikään! Tekee hampaita,oppii uutta,alkaa tiedostamaan itsensä erillisenä henkilönä.. Tsemppiä,kyllä se menee ohi. Meillä kaikki muksut olleet samanlaisia,just samanlainen mikään ei passaa- vaihe oli. Mutta kannattaa kokeilla niitä suppoja ja sulkea allergiat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Egoistilla tarkoitetaan yleensä ihmistä jonka persoonan kehitys / minäkuva on häiriintynyt. Hän esimerkiksi kaipaa ylenpalttisesti huomioita. Tämä liittyy esim. siihen että hänen tarpeisiin ei ole varhaislapsuudessa vastattu.
persoonan kehitys häiriintyy yhtä lailla jalustalle nostamisesta ja jatkuvasta paapomisesta. on aivan totta, että heikko itsetunto johtaa ylenpalttiseen huomionhakuisuuteen, mutta samoin käy, jos ihminen oppii siihen, että kaikki pyörii koko ajan hänen ympärillään. Tasapainoisuutta kiitos!
Niin ällöttää nuo ihmiset, jotka opettavat lapsensa täydellisiksi egoisteiksi vastaamalla jokaiseen itkuninahdukseen. Lapset, edes 8kk lapset, eivät ole niin tyhmiä etteivät oppisi käyttämään tilannetta hyväkseen. Turha siitä lapsesta on kouluttaa ihmistä jota on viihdytettävä koko ajan!
Kun lapsen tarpeisiin vastataan nopeasti hänen minänsä kehittyy eheäksi ja hänestä kasvaa tasapainoinen lapsi/aikuinen joka EI tarvitse jatkuvasti muiden vakuuttelua kokeakseen itsensä arvokkaaksi ihmisenä.
Egoistilla tarkoitetaan yleensä ihmistä jonka persoonan kehitys / minäkuva on häiriintynyt. Hän esimerkiksi kaipaa ylenpalttisesti huomioita. Tämä liittyy esim. siihen että hänen tarpeisiin ei ole varhaislapsuudessa vastattu.
Monella vain on hakusessa mitä se lapsen tarpeisiin vastaaminen on. Se on sitä, että lasta lohdutetaan jos on hätä, hänen vaippansa vaihdetaan kun se on märkä, hänet ravitaan kun on nälkä. Se on sitä, että hänet peitellään hellästi unille kun nukuttaa, kuiskutellaan herkkiä sanoja korvaan, ja pidetään liki, kun tarvitaan hellyyttä.
Se EI ole sitä, että äiti juoksee kieli vyön alla viihdyttämässä vauvaa ja kokeilemassa eri värisiä puruleluja, että mikä juuri tällä sekunnilla mahtaisi viihdyttää. Pikemminkin voisi ajatella, että lapsen tarve on tässä tapauksessa oppia viihtymään hetki jopa itsekseenkin. Ja tarpeeseen vastaamista on mahdollistaa se. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Egoistilla tarkoitetaan yleensä ihmistä jonka persoonan kehitys / minäkuva on häiriintynyt. Hän esimerkiksi kaipaa ylenpalttisesti huomioita. Tämä liittyy esim. siihen että hänen tarpeisiin ei ole varhaislapsuudessa vastattu.
persoonan kehitys häiriintyy yhtä lailla jalustalle nostamisesta ja jatkuvasta paapomisesta. on aivan totta, että heikko itsetunto johtaa ylenpalttiseen huomionhakuisuuteen, mutta samoin käy, jos ihminen oppii siihen, että kaikki pyörii koko ajan hänen ympärillään. Tasapainoisuutta kiitos!
Egoistilla tarkoitetaan yleensä ihmistä jonka persoonan kehitys / minäkuva on häiriintynyt. Hän esimerkiksi kaipaa ylenpalttisesti huomioita. Tämä liittyy esim. siihen että hänen tarpeisiin ei ole varhaislapsuudessa vastattu.
persoonan kehitys häiriintyy yhtä lailla jalustalle nostamisesta ja jatkuvasta paapomisesta. on aivan totta, että heikko itsetunto johtaa ylenpalttiseen huomionhakuisuuteen, mutta samoin käy, jos ihminen oppii siihen, että kaikki pyörii koko ajan hänen ympärillään. Tasapainoisuutta kiitos!
...Mutta kyllä tuon ikäisen pitääkin tuntea että kaikki pyörii hänen ympärillään.Hoivaa ja huolenpitoa täytyy saada heti.Kärsivällisyyttää opetellaan sitten myöhemmin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli ns. haastava, juuri sellainen kuin ap kuvailee. Mitään elimellistä syytä ei löytynyt, mut lääkäri määräsi heille jotain vahvempaa kipulääkettä ihan vain varmuuden vuoksi, ja se auttoi. Eli jotain kipuja lapsella sitten kuitenkin oli. Lapsi on kyllä luonteeltaankin kärsimätön ja vilkas, mut tämän lapsen hankalan olon syynä oli ihan fyysiset vaivat.
Siis lapselle määrätään vahvempaa kipulääkettä, jota hän ei tarvitse, koska on "haastava"! Kun lapsi oli lääketokkurassa "rauhallinen" niin pääteltiin, että varmaan oli ollut jotain kipuja, joo.
Mutta ap, komppaan näitä kannustajia. Lapsesi on fiksu ja utelias ja sinä olet hyvä äiti. Koita jaksaa. Jälkikäteen tajuat mistä tässä vaiheessa oli kyse (hampaat, tylsää tms). Tuo on vain vaihe ja menee ohi.
Muista myös pitää huolta itsestäsi. Lapsi isälle ja äiti lenkille, kahvilaan, kirjastoon, leffaan ...
juuri niinkuin meilläkin, paitsi että lisäksi oli laajat ruoka-allergiat, jotka vaikeutti vielä entisestään. Ruoka-allergiat todettiin vasta 1,5 v iässä, mihin asti lääkärit ilmeisesti pitivät minua vauhkona kun yritin selittää, että jotain on vialla. Ruokavalion kuntoon saaminen helpotti elämää ja mm puheen kehitys lähti vauhdilla eteenpäin. Vaativuus ei sinänsä kyllä kadonnut minnekään, eikä vieläkään (7v) viihdy yksin tai ilman jotain selkeää tekemistä.
Säännöllinen päivärytmi meilläkin ollut todella tärkeä, vasta nyt ihan viime aikoina on voinut joustaa nukkumaanmenosta satunnaisesti. Aikaisemmin pienetkin poikkeamat vei unirytmin ja lyhensi yöunia moneksi yöksi ja esimerkiksi iltakyläilyt oli ihan mahdottomia (eikä monikaan tahtonut ymmärtää, etten voi joustaa lapsen nukkumaanmenoajoista).
Koulu sujuu taitojen puolesta loistavasti, on sekä kielellisesti että matemaattisesti lahjakas, nopea oppimaan, mutta ongelmia on hieman siinä, että pitkästyy, ei malta olla rauhassa tunnilla, puhuisi koko ajan jne.
On vähän sellainen äärimmäisyyksien lapsi, hermostuu helposti, rakastaa suuresti jne. Olen myös havainnut, että on hirmu aistiherkkä, vaatteiden laput ja saumat hankaa, hälyääni ärsyttää, järkyttävän tarkka ja valikoiva makuaisti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onko se hoivaa ja huolenpitoa, että äiti juoksee heiluttelemassa leluja, hyppyttää ja heiluttaa aina kun on pikkuisen tylsää?
juuri niinkuin meilläkin, paitsi että lisäksi oli laajat ruoka-allergiat, jotka vaikeutti vielä entisestään. Ruoka-allergiat todettiin vasta 1,5 v iässä, mihin asti lääkärit ilmeisesti pitivät minua vauhkona kun yritin selittää, että jotain on vialla. Ruokavalion kuntoon saaminen helpotti elämää ja mm puheen kehitys lähti vauhdilla eteenpäin. Vaativuus ei sinänsä kyllä kadonnut minnekään, eikä vieläkään (7v) viihdy yksin tai ilman jotain selkeää tekemistä.
Säännöllinen päivärytmi meilläkin ollut todella tärkeä, vasta nyt ihan viime aikoina on voinut joustaa nukkumaanmenosta satunnaisesti. Aikaisemmin pienetkin poikkeamat vei unirytmin ja lyhensi yöunia moneksi yöksi ja esimerkiksi iltakyläilyt oli ihan mahdottomia (eikä monikaan tahtonut ymmärtää, etten voi joustaa lapsen nukkumaanmenoajoista).
Koulu sujuu taitojen puolesta loistavasti, on sekä kielellisesti että matemaattisesti lahjakas, nopea oppimaan, mutta ongelmia on hieman siinä, että pitkästyy, ei malta olla rauhassa tunnilla, puhuisi koko ajan jne.
On vähän sellainen äärimmäisyyksien lapsi, hermostuu helposti, rakastaa suuresti jne. Olen myös havainnut, että on hirmu aistiherkkä, vaatteiden laput ja saumat hankaa, hälyääni ärsyttää, järkyttävän tarkka ja valikoiva makuaisti jne.
että olen itse aika laiska äiti, ja olen toden teolla yrittänyt opettaa lasta viettämään aikaa itsekseen, mutta eipä ole onnistunut. En ole ylihyysännyt ja hössöttänyt, vaan tehnyt kaiken siten, että selvitään arjesta eteenpäin ja jokseenkin järjissään. Erityisen vaikeaa on se, että itse viihdyn erittäin hyvin itsekseni omissa hommissa ja lapsi on täysin päinvastainen - joskus vaikea sovittaa tätä yhteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onko se hoivaa ja huolenpitoa, että äiti juoksee heiluttelemassa leluja, hyppyttää ja heiluttaa aina kun on pikkuisen tylsää?
Lapsen jatkuva viihdyttäminen ja tylsyyden jatkuva torjuminen ei ole huolenpitoa.
Se tylsyys on itseasiassa tärkeää: houkuttelee lasta kehittymään, kannustaa yrittämään. Että onnistuisi itse tekemään juttuja jotka kiinnostaa. Niin kuin ryömimään, konttaamaan, nousemaan, kävelemään.
Ei niitä vauvoja ole pakko paapoa ihan piloille. Ja tällä en tosiaankaan tarkoita etteikö vauvaa saisi hoivata ja hänen tarpeisiinsa olisi vastattava välittömästi.
Huh onpa tullut paljon asiaa...
Mutta siis 8kk tyttöni siis osaa jo kontata ryömiä ja seistä tukea vasten, oikeastaan ainut hetki kun hän EI kiukuttele on se kun on seisomassa jotain vasten. ja en todellakaan ole pää kolmantena jalkana hänelle koko ajan juoksemassa uutta viihdykettä vaan yritän että kiinnostuisi edes jostakin 2 minuuttia pidempään. Ja olen eri mieltä siitä että tämän ikäinen vauva ei muka osaisi kiukutella, minusta se on ainakin kiukuttelua kun kiellän vauvaani hän katsoo minuun, irvistää ja sitten alkaa se kitinä. Raskainta tässä tosiaan on se että tuntuu että mikään ei riitä hänelle. missään vaan ei ole hyvä olla. Kun saan hänet nukutettua yöunille niin sen jälkeen nukkuu kyllä tosi hyvin, muutaman kerran yössä tuttia suuhun mutta ei muuta. Muttakun eikai tämä vauva elämä pitäisi olla sitä että jo heti aamusta nousee s'ngystä huokaisten että mitähän kaikkea hänelle tänää keksisi ettei jaksaisi koko ajan kuunnella sitä vinkumista. ulkona ollaan päivittäin ja päivärytmi on meillä minuuttitarkkaa, eli sillä saralla ei ongelmia. vauva on kova minun perään vaikka isäkin nyt taas kotona, olin vauvan kanssa käytännössä 6kk yksin, mies armeijassa. hänen kotiutumisensa jälkeen tää vaihe alkokin. nyt sitä mennään sitten minuuti kerrallaan.. huh, välillä tää on vaa niiin...
Lapsen jatkuva viihdyttäminen ja tylsyyden jatkuva torjuminen ei ole huolenpitoa.
Se tylsyys on itseasiassa tärkeää: houkuttelee lasta kehittymään, kannustaa yrittämään. Että onnistuisi itse tekemään juttuja jotka kiinnostaa. Niin kuin ryömimään, konttaamaan, nousemaan, kävelemään.
Ei niitä vauvoja ole pakko paapoa ihan piloille. Ja tällä en tosiaankaan tarkoita etteikö vauvaa saisi hoivata ja hänen tarpeisiinsa olisi vastattava välittömästi.
Ja olen eri mieltä siitä että tämän ikäinen vauva ei muka osaisi kiukutella, minusta se on ainakin kiukuttelua kun kiellän vauvaani hän katsoo minuun, irvistää ja sitten alkaa se kitinä.
En oikein ymmärrä, miksi aina sanotaan, ettei vauva osaa kiukutella. Eihän kukaan ole leimaamassa lasta pahaksi, vaikka se kiukuttelisikin! Ihmisessä on yksinkertaisesti aina kaksi puolta, mukava ja ei-niin-mukava, ja se tosiseikka pätee jo aika pieniinkin ihmisiin!
Jos "tylsistyy", niin auttaisikohan ulos lähteminen? Pulkkailu? Joku vauvakerho tai harrastus? Uimahallissa käynti?
Ei millään pahalla, mutta sinulla ei taida olla kokemusta "haastavasta" lapsesta, nimittäin 8kk vanhan todella haastavan itkuisen lapsen kanssa ei paljon huvita mennä uimahalliin. Pulkkailukaan ei huvita jos lapsi vain istuu pulkassa huutamassa naama punaisena, vauvakerhosta puhumattakaan.
Sitä turhautuu helposti kun tuntuu että ei voi tehdä mitään lapsen kanssa kun lapsi ei ole tyytyväinen mihinkään. Mutta totta on se että lapsella on jokin syy itkuun, tuon ikäinen lapsi ei kiukuttele huvikseen, vaan "vaikeudelle" on jokin muu syy. Minä kysyisin neuvolasta apua.
en kirjoittanut tuota, mutta kyllähän lapsi voi ahdistua, jos äiti on ahdistunut, eikä vie lasta ulos ja tapaamaan muita. Voi se kiukuttelu johtua ihan vaan sisällä kykkimisestä ja tylsistymisestä. Se on lapselle varmasti ihan kamalan ahdistavaa, niin kuin äidille. Itse sanoit, että lapsi ei itke turhasta. No mikä sairaus on kahden kuukauden haasteellisuus. En oikein usko diagnoosiin 'haasteellisuus'. Kyllä nämä haasteelliset vauvat ovat usein terveitä, mutta lapsen äiti sen sijaan pelkää lapsen itkua ja vaatimista tilanteissa, joissa muut ovat läsnä. Pelkää, että ei pärjää ja alkaa sitten tiuskimaan ja yrittää yhtä sun toista ja on ihan hajalla. Tottakai tällaisen äidin lapsikin voi oireilla ja pelätä vähän kaikkea.
Mutta ap, tää viesti ei ollut sulle, vaan kommentti tälle, joka nauroi, kun joku täällä ehdotti ulkoilemista.
Se on erittäin hyvä ohje! Oma lapseni voi kiukutella sisällä ja vetää selkäkaarella vielä pukiessa. Mutta kun olemme oven ulkopuolella ja vauva on vaunuissa, niin vauva on ihan rauhallinen ja tyytyväinen. Yhtenä aurinkoisena päivänä hän antoi minulle oikein superleveän hymyn, kun vein ulos. Tarkoitus oli sinä päivänä siivoilla ja tehdä päivällä juttuja kotona, vaikka ulkona paistoi aurinko. Pitkästystään se vauva marisi ja ulkona oli niin tyytyväinen.
Lempeä, mutta järkevä kommentti. Enemmän tällaista!