Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eiks tää oo vähän epäreilua? Miehestä valitusta...
12.02.2011 |
Meillä mies nukkuu aina vapaapäivinään todella pitkään. Siis jopa yli kahteentoista, toisinaan kahteenkin saakka.
Siinä kun minä nousen lasten kanssa ylös laittamaan aamupalaa ja vahtimaan. (lapset vielä sen ikäisiä, ettei voi antaa yksinään olla)
Sitten tänäänkin kun kävin monta kertaa miestä herättelemässä, että heräisi nyt jo, olin laittanut jo aamukahviakin yms. ja mies vaan murisi että ei todellakaan aio vielä herätä. Ei edes vastaillut mulle mitään, kun hänelle puhuin. Oli vaan hiljaa ja käski olla hiljaa että hän saa nukkua.
No sitten siinä välissä hänen puhelimensa soi, ja kas kummaa, siihen kyllä heti vastasi (joku kaveri soitti) ja puheli iloisesti pitkät ajat siellä sängyssään.
Ajattelin, että no sitten varmaan herää ylöskin, mutta ei mitään, sitten kun puhelu loppui, mies alkoi taas vaan nukkumaan...
Mies ei mitenkään käsitä, että tässä on jotain "väärää". Mä en voi ikinä nukkua pitkään, jos yritänkin jäädä sänkyyn ja sanon miehelle, että nousee hän vuorostaan lapsia katsomaan, ettei käy pahasti, hän ei todellakaan nouse. Olen kokeillut tätä, ja vaikka sitten alkoi jo itku kuulumaan (toinen lapsista oli loukannut lievästi itseään) niin mies ei reagoinut mitenkään lapsen itkuun, vaikka oli hereillä, sanoi vaan että nouse sinä, minä nukun.
Pikku asia tää kai loppupeleissä on, mutta toistuessaan _valehtelematta_ joka ikinen vapaapäivä, toisinaan kyllä suoraan sanottuna vituttaa!
Mä olen saanut yhtenä aamuna nukkua pitkään, äitienpäivänä. Ja se on todellakin ollut ainoa kerta!
Kommentit (46)
Ma laittaisin kummatkin miehet valittomasti pellolle. Vaikka teidan miehet ei "pahoja" olisikaan, niin mitas iloa tuollaisesta suhteesta on? Kumpaakaan ei todellakaan voi kutsua teidan kertomanne perusteella rakastavaksi parisuhteeksi. Jos lapset on viela niin pienia etta vahtimista tarvitsevat, niin varmasti paasevat yli erosta.
Jos ma olisin kumman tahansa teidan tilanteista, niin olisin niin vittuuntunut ja vihainen koko ajan etta lapset ja oma mielenterveuteni karsisivat. MIelummin olisin yksinhuoltaja (kuulostaa silta etta elatte jo kuin yksinhuoltajat -pesette vaan siin sivussa pyykkia ja teette ylimaaraisia hommia miehenkin eteen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mistä helvatasta tuollaisia miehiä sikiää??
Naisten eli äitien vika, kun kasvattavat poikansa tuollaisiksi. Eli AP, jos sinulla on poikalapsia, pidä huoli ettet pistä vahinkoa kiertämään.
Jos sulla olis vapaata, esim mummo olis hakenut lapset päiväksi Korkeasaareen, koti olisi siisti, jäisitkö nukkumaan päiväksi sänkyyn ?
Meidän lapsi, 2 v herää yössä tällä hetkellä monta kertaa. On nukkunut tosi kauniisti, mutta välillä on hetkiä että herää yössä 20 krt. Vaikka mieheni ei nousekaan, vaan minä, kotiäiti nousen, ei se tarkoita että hän ei heräisi.
Mä annan miehen nukkua kun nukuttaa. Lapsi nukkuu kuitenkin päikkärit ja aamulla pitkään, jos mulla jää univelkaa saan sen kuitattua.
Mä pidän itsestään selvyytenä kun teen viitenä päivänä viikossa lapselleni aamiaisen, teen sen myös viikonloppuisin. Mies jäi kerran vkonlopuksi lapsemme kanssa ja syöminen oli käytännössä leipää, joten tiedän että puuroa menee, kun itse hoidan asian.
Aamiaisen tekemiseen mulla menee max 5 min, eli anna olla.
Tai jos todellakin häiritsee, kannattaisko puhua miehesi kanssa asiasta ??? Ja sopia ainakin ne vuoropäivät.
hankkia lapsia miehen kanssa, joka ei niistä tunnu piittaavan?
Kyllä mullekin on omat unet tärkeämmät kuin rääkyvä kakara. Se hoitakoon ketä enempi vaivaa. Ei ne lapset kuhmuihin kuole eikä tosiaan vaadi koko ajan vahtimista vaikka ilmeisesti nykymamma niin luulee.
Ma laittaisin kummatkin miehet valittomasti pellolle. Vaikka teidan miehet ei "pahoja" olisikaan, niin mitas iloa tuollaisesta suhteesta on? Kumpaakaan ei todellakaan voi kutsua teidan kertomanne perusteella rakastavaksi parisuhteeksi. Jos lapset on viela niin pienia etta vahtimista tarvitsevat, niin varmasti paasevat yli erosta.
Jos ma olisin kumman tahansa teidan tilanteista, niin olisin niin vittuuntunut ja vihainen koko ajan etta lapset ja oma mielenterveuteni karsisivat. MIelummin olisin yksinhuoltaja (kuulostaa silta etta elatte jo kuin yksinhuoltajat -pesette vaan siin sivussa pyykkia ja teette ylimaaraisia hommia miehenkin eteen).
En ymmärrä miksi ollaan yhdessä, jos ei olla OIKEA PERHE (joka haluaa olla yhdessä, tehdä yhdessä, on kivaa yhdessä...). Vaikka toinen ei olisikaan suoranaisesti "paha".
Lapsiahan monet ajattelevat, mutta eipä tuollainen perheen ja parisuhteen mallikaan kovin hyvä ole lapsille siirrettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi mulkkua käytöstä :(
toimiiko suhde sitten muilta osin? kuulostaa että näiden kertomusten mukaan, kuin mies eläis äitinsä kanssa. ihan kun teinit :D
otappa huvikseen selvää mitä tukia jne saisit yh:na. tai sitten vaan lähdet risteilylle tms. (kannattaa ehkä kuitenkin pestata joku back-up lastenhoitaja siltä varalta että mies feilaa aivan täysin).
tsemppiä
nukkuisi pitkään noin, niin täällä olisi sellainen haukkumavyöry sitä nasita kohtaan ja mies suunnilleen adoptoitaisi parempaan kotiin av-mammojen taholta =)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän itsekin niin tehdä, mutta välillä on heikompia päiviä... Mulla siis vähän samankaltainen mies, joskaan nyt ei aivan samalla tavalla.
Suosittelen aluksi, että järjestät elämäsi niin, että miehestä ei ole sinulle yhtään vaivaa, kun ei ole apuakaan. Viikonloppuaamuisin kun joudut heräämään aikaisin, pyydä kylään muita lapsiperheitä, sukulaisiasi, ystäviäsi tai mene itse kyläilemään. Käykää kaupassa, puistossa jne. älkääkä odottako miehen heräilyä. Voisit oikeastaan ottaa tavaksi viikonloppuaamuisin, että lähdette aamubrunssille ja tulette kotiin vasta joskus iltapäivällä tai alkuillasta, kun mies on varmasti herännyt. Sinun ei tarvitse laittaa ruokaa ja pysyt helpommin virkeänä, kun olet ihmisten ilmoilla. Älä neuvottele miehen kanssa menemisistänne tai tekemisistänne. Käytte lasten kanssa kylässä, elokuvissa, teatterissa, huvipuistossa, uimassa ja annat lasten niistä puhua miehesi kuullen, mutta älä itse tee raporttia, missä käytte. Jätä lapsia myös hoitoon vanhemmillesi/appivanhemmille/sisaruksille/ystäville ja käy itse rentoutumassa (jumppa, shoppailureissu, ystävien tapaamista, kampaaja tai vaan nukut kyläpaikan vierashuoneessa tunnin). Ole avoin tilanteestanne ja kerro niin miehesi kavereille kun omillesikin, mikä teillä on tilanne ja miten tarvitset muilta apua. Jos miestä ei hävetä, miksi sinua pitäisi.
Kun olet saanut tehtyä henkisen eron mieheen ja luotua turvaverkostoa, ei tuo yksinhuoltajan elämä edes enää pelota. Tajuat paremmin, kannattaako noin hyödyttömässä suhteessa notkua vai ei. Joka tapauksessa et katkeroidu, kun et odotakaan mieheltäsi mitään ja kun et vaadi, et myöskään nalkuta, jolloin miehellesi saattaa tulla vähän orpo olo. Saahan hän nyt vapaasti mennä ja tehdä niin kuin ennenkin, mutta eipä hänellä ole perhe-elämää, ja ilmeisesti ainakin osalla hänen kavereistaan on. Voi ehkä jopa kiinnostuakin teidän menemisistänne.
olet miehesi valinnut. Ja parisuhde on tukku sopimuksia, ja sopimukset tehdään yhdessä. Oma on mokasi, jos olet ottanut mieheksi yhteistyökyvyttömän omaan napaan tuijottelijan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän itsekin niin tehdä, mutta välillä on heikompia päiviä... Mulla siis vähän samankaltainen mies, joskaan nyt ei aivan samalla tavalla.
Suosittelen aluksi, että järjestät elämäsi niin, että miehestä ei ole sinulle yhtään vaivaa, kun ei ole apuakaan. Viikonloppuaamuisin kun joudut heräämään aikaisin, pyydä kylään muita lapsiperheitä, sukulaisiasi, ystäviäsi tai mene itse kyläilemään. Käykää kaupassa, puistossa jne. älkääkä odottako miehen heräilyä. Voisit oikeastaan ottaa tavaksi viikonloppuaamuisin, että lähdette aamubrunssille ja tulette kotiin vasta joskus iltapäivällä tai alkuillasta, kun mies on varmasti herännyt. Sinun ei tarvitse laittaa ruokaa ja pysyt helpommin virkeänä, kun olet ihmisten ilmoilla. Älä neuvottele miehen kanssa menemisistänne tai tekemisistänne. Käytte lasten kanssa kylässä, elokuvissa, teatterissa, huvipuistossa, uimassa ja annat lasten niistä puhua miehesi kuullen, mutta älä itse tee raporttia, missä käytte. Jätä lapsia myös hoitoon vanhemmillesi/appivanhemmille/sisaruksille/ystäville ja käy itse rentoutumassa (jumppa, shoppailureissu, ystävien tapaamista, kampaaja tai vaan nukut kyläpaikan vierashuoneessa tunnin). Ole avoin tilanteestanne ja kerro niin miehesi kavereille kun omillesikin, mikä teillä on tilanne ja miten tarvitset muilta apua. Jos miestä ei hävetä, miksi sinua pitäisi.
Kun olet saanut tehtyä henkisen eron mieheen ja luotua turvaverkostoa, ei tuo yksinhuoltajan elämä edes enää pelota. Tajuat paremmin, kannattaako noin hyödyttömässä suhteessa notkua vai ei. Joka tapauksessa et katkeroidu, kun et odotakaan mieheltäsi mitään ja kun et vaadi, et myöskään nalkuta, jolloin miehellesi saattaa tulla vähän orpo olo. Saahan hän nyt vapaasti mennä ja tehdä niin kuin ennenkin, mutta eipä hänellä ole perhe-elämää, ja ilmeisesti ainakin osalla hänen kavereistaan on. Voi ehkä jopa kiinnostuakin teidän menemisistänne.
fiksu :) ei mulle varmaan olis tullut mieleenkään! olisin vaan kitkeröityny itsekseni kotona, jos tuollanen tilanne olis.
Suosittelen aluksi, että järjestät elämäsi niin, että miehestä ei ole sinulle yhtään vaivaa, kun ei ole apuakaan.
Samat sanat täältä. Lisäksi: voisitko harkita meneväsi töihin ja laittavasi lapset päivähoitoon? Kenen ruokaa syöt, sen lauluja laulat. Jos ei suhde mielestäsi näin toimi, eikä miestä voi mielestäsi yrityksestä huolimatta muuttaa, niin eriytä itsesi hänestä niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
Rankkaahan se on, lasten kuskaaminen hoitoon ja takaisin ja itsensä laittaminen työkuntoon aamuisin, aamiaiset, pyykinpesut ja lasten kanssa oleminen. Mutta onko vaihtoehto eli nykyinen tilanne yhtään sen erilaisempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoitoon verrattuna. Ei todellakaan mikään syy nykypäivänä. Ehkä jossain fyysisessä rankassa metsätyössä ollut ennen näin, lastenhoitoon verrattuna konttorihomma on leikkimistä, joka kaiken lisäksi loppuu vielä viideltä!
Oikeastiko joku ajattelee tällä tavalla?
Jos käytte on todella epäreilua mieheltä. Jos olet kotona ja vain mies töissä, niin en ymmärrä miksi mies ei voi nukkua vapaalla ollessaan?
Lastenhoitoon verrattuna. Ei todellakaan mikään syy nykypäivänä. Ehkä jossain fyysisessä rankassa metsätyössä ollut ennen näin, lastenhoitoon verrattuna konttorihomma on leikkimistä, joka kaiken lisäksi loppuu vielä viideltä!
Oikeastiko joku ajattelee tällä tavalla?
Jos käytte on todella epäreilua mieheltä. Jos olet kotona ja vain mies töissä, niin en ymmärrä miksi mies ei voi nukkua vapaalla ollessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyköhän täällä joidenkin miehet kirjoittelemassa. On taas paksua tekstoä. Tässä ehdotetaan siis ratkaisuksi sitä, että 'tee miehesi elämä mahdollisimman helpoksi ja lopeta vielä nalkuttaminen'. Mitä???
Suosittelen, että puhut miehelle tästä, jos ei puhe auta ja tämä asia ärsyttää liikaa, ota ero.
Yritän itsekin niin tehdä, mutta välillä on heikompia päiviä... Mulla siis vähän samankaltainen mies, joskaan nyt ei aivan samalla tavalla.
Suosittelen aluksi, että järjestät elämäsi niin, että miehestä ei ole sinulle yhtään vaivaa, kun ei ole apuakaan. Viikonloppuaamuisin kun joudut heräämään aikaisin, pyydä kylään muita lapsiperheitä, sukulaisiasi, ystäviäsi tai mene itse kyläilemään. Käykää kaupassa, puistossa jne. älkääkä odottako miehen heräilyä. Voisit oikeastaan ottaa tavaksi viikonloppuaamuisin, että lähdette aamubrunssille ja tulette kotiin vasta joskus iltapäivällä tai alkuillasta, kun mies on varmasti herännyt. Sinun ei tarvitse laittaa ruokaa ja pysyt helpommin virkeänä, kun olet ihmisten ilmoilla. Älä neuvottele miehen kanssa menemisistänne tai tekemisistänne. Käytte lasten kanssa kylässä, elokuvissa, teatterissa, huvipuistossa, uimassa ja annat lasten niistä puhua miehesi kuullen, mutta älä itse tee raporttia, missä käytte. Jätä lapsia myös hoitoon vanhemmillesi/appivanhemmille/sisaruksille/ystäville ja käy itse rentoutumassa (jumppa, shoppailureissu, ystävien tapaamista, kampaaja tai vaan nukut kyläpaikan vierashuoneessa tunnin). Ole avoin tilanteestanne ja kerro niin miehesi kavereille kun omillesikin, mikä teillä on tilanne ja miten tarvitset muilta apua. Jos miestä ei hävetä, miksi sinua pitäisi.
Kun olet saanut tehtyä henkisen eron mieheen ja luotua turvaverkostoa, ei tuo yksinhuoltajan elämä edes enää pelota. Tajuat paremmin, kannattaako noin hyödyttömässä suhteessa notkua vai ei. Joka tapauksessa et katkeroidu, kun et odotakaan mieheltäsi mitään ja kun et vaadi, et myöskään nalkuta, jolloin miehellesi saattaa tulla vähän orpo olo. Saahan hän nyt vapaasti mennä ja tehdä niin kuin ennenkin, mutta eipä hänellä ole perhe-elämää, ja ilmeisesti ainakin osalla hänen kavereistaan on. Voi ehkä jopa kiinnostuakin teidän menemisistänne.
En tosin ymmärrä tätä siltikään. On se mieskisiihen lapsentekoon ollut osalilinen. Miksei sitten hoitoon?
Jos sulla olis vapaata, esim mummo olis hakenut lapset päiväksi Korkeasaareen, koti olisi siisti, jäisitkö nukkumaan päiväksi sänkyyn ?
Meidän lapsi, 2 v herää yössä tällä hetkellä monta kertaa. On nukkunut tosi kauniisti, mutta välillä on hetkiä että herää yössä 20 krt. Vaikka mieheni ei nousekaan, vaan minä, kotiäiti nousen, ei se tarkoita että hän ei heräisi.
Mä annan miehen nukkua kun nukuttaa. Lapsi nukkuu kuitenkin päikkärit ja aamulla pitkään, jos mulla jää univelkaa saan sen kuitattua.Mä pidän itsestään selvyytenä kun teen viitenä päivänä viikossa lapselleni aamiaisen, teen sen myös viikonloppuisin. Mies jäi kerran vkonlopuksi lapsemme kanssa ja syöminen oli käytännössä leipää, joten tiedän että puuroa menee, kun itse hoidan asian.
Aamiaisen tekemiseen mulla menee max 5 min, eli anna olla.
Tai jos todellakin häiritsee, kannattaisko puhua miehesi kanssa asiasta ??? Ja sopia ainakin ne vuoropäivät.
Menisit AP ajoissa nukkumaan, että saat nukkua tarpeeksi. Anna miehen hoitaa ilta lapsia. Mies on oikeutettu nukkumaan vapaapäivänään, varsinkin jos sinä et edes käy töissä. Turhaa akkojen narinaa.. Mies
Saanen kysyä koska se AP:n vapaapäivä sitten on?
Ihan pikkusen kolahti tuo "varsinkin jos sinä et edes käy töissä"-kohta. Jääppä itse kotiin...!
Onneksi kaikki miehet ei ole yhtä idiootteja!
t. Kotona 4 vuotta aikanaan "viivytellyt", nykyinen uraäiti
AP olen kovin pahoillani, mutta miehesi on sen luokan urpo ja itsekeskeinen P...., etten kyllä katselisi... Kyllä molemmilla on oikeus kunnon uniin ja kun koti ja lapset ovat yhteisiä ne myös hoidetaan yhdessä.
tein ja johan alko perhe kiinnostamaan. :)
Yritän itsekin niin tehdä, mutta välillä on heikompia päiviä... Mulla siis vähän samankaltainen mies, joskaan nyt ei aivan samalla tavalla.
Suosittelen aluksi, että järjestät elämäsi niin, että miehestä ei ole sinulle yhtään vaivaa, kun ei ole apuakaan. Viikonloppuaamuisin kun joudut heräämään aikaisin, pyydä kylään muita lapsiperheitä, sukulaisiasi, ystäviäsi tai mene itse kyläilemään. Käykää kaupassa, puistossa jne. älkääkä odottako miehen heräilyä. Voisit oikeastaan ottaa tavaksi viikonloppuaamuisin, että lähdette aamubrunssille ja tulette kotiin vasta joskus iltapäivällä tai alkuillasta, kun mies on varmasti herännyt. Sinun ei tarvitse laittaa ruokaa ja pysyt helpommin virkeänä, kun olet ihmisten ilmoilla. Älä neuvottele miehen kanssa menemisistänne tai tekemisistänne. Käytte lasten kanssa kylässä, elokuvissa, teatterissa, huvipuistossa, uimassa ja annat lasten niistä puhua miehesi kuullen, mutta älä itse tee raporttia, missä käytte. Jätä lapsia myös hoitoon vanhemmillesi/appivanhemmille/sisaruksille/ystäville ja käy itse rentoutumassa (jumppa, shoppailureissu, ystävien tapaamista, kampaaja tai vaan nukut kyläpaikan vierashuoneessa tunnin). Ole avoin tilanteestanne ja kerro niin miehesi kavereille kun omillesikin, mikä teillä on tilanne ja miten tarvitset muilta apua. Jos miestä ei hävetä, miksi sinua pitäisi.
Kun olet saanut tehtyä henkisen eron mieheen ja luotua turvaverkostoa, ei tuo yksinhuoltajan elämä edes enää pelota. Tajuat paremmin, kannattaako noin hyödyttömässä suhteessa notkua vai ei. Joka tapauksessa et katkeroidu, kun et odotakaan mieheltäsi mitään ja kun et vaadi, et myöskään nalkuta, jolloin miehellesi saattaa tulla vähän orpo olo. Saahan hän nyt vapaasti mennä ja tehdä niin kuin ennenkin, mutta eipä hänellä ole perhe-elämää, ja ilmeisesti ainakin osalla hänen kavereistaan on. Voi ehkä jopa kiinnostuakin teidän menemisistänne.
totta ihmeessä kummallakin puolisolla pitäisi olla tasapuolinen oikeus vapaa-aamuun. Miehesi kohtelee sinua kuin palvelijaa ja sinä vain mutiset.
Nyt istutte pöydän ääreen ja keskustelle asiasta, olisi mielenkiintoista kuulla miehen perustelut nykyiselle käytännölle (sillä fiksuja perusteluja tuolla ei ole).
Eli vapaa-aamut tasa-arvoisesti puoliksi. Millä ihmeen perusteella kotiäitiys olisi vapaa-aamut epäävä peruste? Ihan yhtälailla se kotiäiti herää aamulla aikaisin ja aloittaa työt. Työssäkäyvällä on itseasiassa jopa helpompaa :)
Mistä te oikein löydätte näitä keskenkasvuisia pellejä miehiksi?
...hämmästellä.
Selkeästi ketjun aloittajan perheessä on ongelmia ja luultavasti vielä muidenkin asioiden kanssa kuin vain nukkuma-aikojen kanssa.
Syitä pitkään nukkumiseen en osaa 100% varmuudella sanoa, mutta ainakin omakohtaista kokemusta on vuosien takaa silloin vielä diagnosoimattoman alkuvaiheessa olleen uniapnean merkeissä.
Sittemmin minun kohdalla mentiin siihen, että suoraan töistä nukkumaan ja aamulla kuitenkin aivan paskana heräämisen suhteen.
Nyt vuosi takana CPAP-laitteen kanssa ja homma toimii hieman paremmin. Nyt taas omaa tyhmyyttään menee liian myöhään nukkumaan ja aamulla väsyttää :D
Eli toisin sanoen tuohon voi jokin lääketieteellinenkin selitys löytyä. Voi toki olla, ettei miehesi jostain syystä vaan halua herätä aamutoimiin ihan vaan muista syistä.
Tästä tullaankin siihen asiaan, joka minua hämmästyttää erittäin paljon näin muutaman päivän verran tätä palstaa seuranneena.
Miehet ovat epäilemättä kykeneviä tyhmyyteen joskus sitä itsekään tajuamatta, mutta nämä vastaukset ovat jotain aivan käsittämätöntä.
Joka toisessa viestissä todetaan, että mies pitäisi jättää tämän asian vuoksi, että yh-äitinä oleminen ei ole kamalaa yms.
Teitä on lyöty lapsena joko liikaa tai liian vähän, mutta ei todellakaan oikeaa määrää!
Tottakai miehen voi jättää ja ei se yh:n elämä varmaan ihan kamalaakaan ole, mutta miettikäähän vähän mitä puhutte.
Suurimpaan osaan tälle palstalle esitetyistä ongelmista pääsee ihan vaan puhumalla tai sitten siellä parisuhdeterapiassa jos tarvis vaatii.
Itse en elä parisuhteessa tällä hetkellä ja nämä vastaukset vahvistavat käsitystäni siitä, etten edes halua näin tehdä, saati sitten hankkia perhettä.
Ihmiset eivät yleensä tuppaa olemaan täydellisiä saati sitten, että osaisivat joka hetki miellyttää toisiaan. Mutta jos näihin ongelmiin on heti ensimmäinen ratkaisu: "Mä en kyllä kato tuollaista käytöstä lainkaan!", niin kyllähän niitä avioeroja, rikki revittyjä perheitä ja ah niin ihania "uusioperheitä" syntyy kuin sieniä sateella.
Toinen tähänkin liittyvä asia, jonka olen huomannut palstaa seuratessani on se, että olen kyllä kuullut ns. "uusavuttomista" ihmisistä, mutta kun omaan lähipiiriin ei näitä kuulu, niin vähän urbaanilegendan maineeseen on mun kohdalla tämä asia jäänyt.
Täältähän niitä tuntuu löytyvän oikein vaan olan takaa. Ei tarvitse kuin näitä "Aihe vapaa" - osion ketjujen nimiä katella niin jo alkaa normaalilla järjellä varustettua ihmistä hämmästyttämään.
Toki provofiltteri pitää olla päällä, mutta onpahan silti sellaisia ongelmia ja valituksia täällä ilmoilla mitä en uskonut olevankaan.
Toivoa sopii, ettei näitä ero-ohjeita kukaan ota tosissaan vaan sille avioerolle ja perheen rikkomiselle löytyy ihan oikeakin syy. Itse siis en ole missään nimessä avioeroa vastaan, mutta syyn pitää olla melko paljon painavampi, kuin mitä näissä keskusteluissa on puitu.
Ottakaahan kantaa...
M29
Alue: Aihe vapaa
Ap alkaa nyt välittömästi ottaa omaa aikaa ja mennä myös omia menojaan, jolloin mies on vastuussa lapsista. Lähdet vaikka tyttöporukalla risteilylle, ja katsot sitten kuinka on mies lasten kanssa pärjännyt.
Surutta iltaisin lenkkitossua jalkaan, ja sanot vaan, että minä meen nyt.. Pärjäilkää.