Eiks tää oo vähän epäreilua? Miehestä valitusta...

ap:n kaltaista miestä (jos olisin nainen) Näin miehistä kantaa haluan tuoda myös, ei sitä sääliä tarvii vaikka päivät on töissä, jaksaa sitä terve normaali ihminen 7 tunnin yöunilla vaikka olisi kovempikin työ! itse välitän ainakin lapsestani, viime yönäkin heräsin kun lapsi oksensi sänkyyn, lapsi pesulle, petivaatteet vaihtoon, uusi peitto ja tyynyt, pesin leluja ja lattiat sekä pesin pari mattoakin vielä yöllä. Aamulla tietysti tein aamupalan, päivällä ruoan. Just tultiin uimahallista ja nyt mietittän mitä tehdään.



Vaadi parempaa asennetta miehletäsi ap!!!



ps. on meitä hyviäkin miehiä, jotka tekeevät perheen eteen paljon...ja vieläpä vapaankin ;)



ps.Lapseni oksensi koska söi liikaa jäätelöä, ei siis vatsataudissa.

Joka toisessa viestissä todetaan, että mies pitäisi jättää tämän asian vuoksi, että yh-äitinä oleminen ei ole kamalaa yms.

Teitä on lyöty lapsena joko liikaa tai liian vähän, mutta ei todellakaan oikeaa määrää!

Tottakai miehen voi jättää ja ei se yh:n elämä varmaan ihan kamalaakaan ole, mutta miettikäähän vähän mitä puhutte.

Suurimpaan osaan tälle palstalle esitetyistä ongelmista pääsee ihan vaan puhumalla tai sitten siellä parisuhdeterapiassa jos tarvis vaatii.

Itse en elä parisuhteessa tällä hetkellä ja nämä vastaukset vahvistavat käsitystäni siitä, etten edes halua näin tehdä, saati sitten hankkia perhettä.

Ihmiset eivät yleensä tuppaa olemaan täydellisiä saati sitten, että osaisivat joka hetki miellyttää toisiaan. Mutta jos näihin ongelmiin on heti ensimmäinen ratkaisu: "Mä en kyllä kato tuollaista käytöstä lainkaan!", niin kyllähän niitä avioeroja, rikki revittyjä perheitä ja ah niin ihania "uusioperheitä" syntyy kuin sieniä sateella.

antanut ymmärytää, että asiasta on puhuttu, mutta ilman mitään toivotunlaista tulosta. Ei se terapiakaan mitään ihmeitä tee, jos toinen ei edes halua osallistua normaaliin perhe-elämään.

Miksi ihmeessä pitäisi jäädä sellaiseen suhteeseen, jossa toinen tekee aina oman päänsä mukaan ja toinen hoitaa sitten kaikki yhteiset asiat itsekseen? Perusteluja tähän?

Ei kyllä kannatakaan hankkia perhettä, jos tietää jo etukäteen, ettei aio siihen osallistua muuten kuin siten, miten sattuu kulloinkin "jaksamaan ja huvittamaan".

Enkä nyt ihan pelkästään ap:n tapaukseen viittaa vaan useinkin täällä nähtyihin "mies on ihan ok, kun ei juo/hakkaa, mutta ei osallistu perhe-elämään ja kotona vain tuijottaa sohvalla telkkaria"... Tuntuu olevan yleistä tyytyä siihen, että hyvä kun ei saa perjantaisin turpaansa, se riittää.

Toinen saisi nukkua toisena, toinen toisena päivänä. Mies käy töissä ok, mutta sinä olet lasten kanssa 24h. Ja samanlailla nouset joka aamu aikaisin ylös! Niin yksinkertaista.

nukkua yhtenäkään äitienpäivänäkään. Juuri tänään totesin esikoiselleni (täysi-ikäinen), että miksi musta tuntuu, että olisin yksinhuoltaja.. enää en jaksa marista, ei ole 20 vuoteen muuttunut, niin ei ainakaan minun vuokseni tule muuttumaankaan.. onneksi olenkin iltauninen.

Miksi ihmeessä pitäisi jäädä sellaiseen suhteeseen, jossa toinen tekee aina oman päänsä mukaan ja toinen hoitaa sitten kaikki yhteiset asiat itsekseen? Perusteluja tähän?

Kuten todettu, kannatan eroamista siinä tapauksessa, jos ongelma on täysin ylitsepääsemätön ja asiaa on yritetty hoitaa puhumalla ja mahdollisesti jopa siellä terapiassa tai vaikka kaveriporukan kesken puhuen.

Tässäkin ketjussa ap ei ole maininnut miehestään mitään muuta kuin nämä pitkään nukkumiset viikonloppuisin, eli ei tiedetä loppuajasta yhtään mitään. Silti tuo erokortti on viuhahdellut melko jäätävää tahtia näissä vastauksissa.

Eli ei missään nimessä ole reilua, että mies näin tekee, mutta onko tuo nyt jumalauta syy vielä erota? Turhaan kai tuohon kysymysmerkin laitoin perään, kun ilmeisesti vallalla on käsitys, että kun jokin asia ei miellytä, niin vaihtoon vaan.

Mun mielestä lauseessa "Erosin miehestäni ja rikoin perheeni siksi, että hän ei osannut herätä oikeaan aikaan viikonloppuisin." on jotain todella pahasti vialla.

Ja kuten myös totesin edellisessä viestissäni, niin on myös pieni, mutta todellinen mahdollisuus sille, että syy on lääketieteellinen.

Itse en tuota uniapneaa tullut edes ajatelleeksi ennen kuin lääkäri alkoi arvella sitä kertomani perusteella. Ongelma oli vaivannut minua siinä vaiheessa luultavasti lähemmäs 10 vuotta, eli mistään salamannopeasta muutoksesta ei ole kyse.

Bonuksena vielä se, että väsyttää, muttei tiedä miksi turhauttaa aivan helvetin paljon ja se ei ainakaan voi parisuhteelle tehdä hyvää. Suurin ongelmahan tuossa on se, että vaikka nukkuisi kuinka paljon, niin silti väsyttää.

@ap Koetahan puhua miehesi kanssa ja tarkkailla hänen nukkumistaan, onko kuorsausta/hengityskatkoja unen aikana? Ja onnea parisuhteen korjaamiseen.

M29

aikaisemmin mainituu miehen sivuuttaminen kaikesta hauskasta saattaisi olla ihan kokeilemisen arvoista.



Eli lasten kanssa lähdette ja pidätte hauskaa ja palaatte aikanaan kotiin nauravina ja tyytyväisinä. Jos ei miestä yhtään ala kiinnostaa, missä te olette olleet ja mitä olette tehneet tai miksi häntä ei pyydetty mukaan yms. niin ei se mies silloin teidän kanssanne halua olla. Luulisi, että alkaisi kenties seuraavana viikonloppuna kiireellä kammeta sängystä ylös, kun kuulee, että puuhastelette taas lähtöä jonnekin.