minä ja vauva oksennustaudissa. onko ok perua miehen lasten viikonloppu meillä?

Lapset entisistä liitoista ovat vieraita, kyläilijöitä, joita oma isä ei viitsi tavata vaan järkkää töitään tapaamisviikonlopuille, ja äitipuolet pitävät rasitteina ja ylimääräisinä.



Lähiäidit lykkäävät lapset sairastupiin saamaan tartuntoja, kun haluavat pitää kiinni omasta vapaa-ajastaan.



Ajatteleeko kukaan noita lapsia? Miltä heistä tuntuu, kun oma äiti haluaa heidän sairastuvan vatsatautiin, kun oma isä ei viitsi tavata heitä ja kun se äitipuolikin vain pitää rasittavina kyläilijöinä?



Meidän avioliittomme on tällä hetkellä pienessä kriisissä. Mutta vaikka hampaat irvessä sinnittelen, jotta lapseni eivät joudu ikinä kokemaan tuollaista. On lapsen aliarvioimista ja lasta alentavaa kohdella häntä noin.

Mitään kiitosta tai tunnustusta en ole mistään suunnasta saanut, kavereiltani tukea vaikeaan tilanteeseen vain. (Mua ei -ainakaan tietääkseni- ole vielä kuitenkaan haukuttu selän takana yms.) Tapaamiset muutettiin sitten niin, että poika tulee isälleen vain silloin kun on itse kotona, ja hoitaa myös itse "viihdytykset". Jos olisin tiennyt, miten vaikeaa uusperheen arki tulee olemaan, olisin hankkinut lapsettoman miehen... Mutta asiat onneksi nyt hyvin, meillä kaksi lasta, ja vieraileva tähti tulee kun isän työt antavat myöden. Eli aloitukseen vastaan, että et missään nimessä ota lapsia hoitoosi!

Siis oletko tosiaan noin idiotti, että lapsesi mies on kodissaan vieraileva tähti? Lapsi parka. Sinä olet ollut tyhmä, kun olet antanut käyttää itseäsi hyväksi. Miehesi poikaa et tästä voi kuitenkaan syyttää. Vain MIESTÄSI joka EI KANTANUT OMAA ISYYDEN VASTUUTAAN. Vieraileva tähti, voi v---u.

En ole edellinen kirjoittaja.

Valitettavasti se liian usein menee siihen, että se puolison -miehen- edellisen liiton lapsi on "vieraileva tähti" ja se tarkoittaa sitä, että arki muuttuu.

EI sitä, että lapselle järjestettäisi jotain erikoisohjelmaa ja hulabaloota, vaan sitä, että se lapsi EI tulekaan siihen omaan arkeen mukaan, vaan arjen toiminnot muuttuvat ja ihmisten väliset suhteet muutuvat.. sitä on vaikea selittää, muutos voi olla hyvinkin hienovarainen.

Ja tottakai äitipuoli on se, joka on idiootti! Jos äitipuoli sanoo miehelleen, että hoida itse kakarasi, hän on ilkeä eikä rakasta lapsiraukkaa ja olisi kaikille osapuolille parasta jos hän lähtisi siitä pois.

Jos äitipuoli sanoo, että en vaan jaksa, en jaksa, minulla on jo omia lapsia, työ, kotiaskareet, en jaksa ottaa ylimääräistä vastuuta yhdestäkään enkä varsinkaan sinun lapsistasi, jotka ovat tavattoman "vaikeita", joiden kanssa tehdään töitä ihan tosissaan että jonkinlainen vuorovaikutus tai normaalius saataisi... niin äitipuolihan on hirviö. Kannattaisi tehdä kaikkien elämä onnelliseksi ja lähteä pois siitä suhteesta.

Näin minulle sanottiin yhden jos toisenkin anonyymin nettifoorumin, myös MLL:n silloin kirjepalvelun kautta, kun erehdyin valittamaan viikonloppujen raskautta, ja sitä, miten vastuu oli minulla. Ja sitä, miten kummallisia ne miehen edellisen liiton lapset ovatkaan.

Ei minulle ainakaan kukaan huutanut, että jätä vastuu isälle / miehellesi. Olin vain hirviö, kun yritin, yritin - ja väsyin. Ja ihmettelin sitä "ääneen".

Mutta sitten kun yrittää kaikkensa, että se lapsi viihtyisi - sittenkin on idiottii ja tyhmä .

Se on kyllä totta, että se vastuu kuuluu ehdottomasti lapsen bioloisille vanhemmille. Sen kun alkuhuumassa ja perheen rakentamisen innoissaan äidit ja naiset muistaisi.

Kun äitipuoli sanoo, etten tiedä miehen lapsen asioista kovinkaan paljon, mies hoitaa ne ... hän kuulostaa todella kylmältä ja julmalta.

Minun roolini tehtiin ristiriitaiseksi. toisaalta esm. järjestin miehen lapselle ns. kevätjuhlat kun lukuvuosi päättyi, oli isovanhemmat ja tarjoiltavat... mutta kun olimme siellä luokassa ja lapsi sai todistuksen, hän vei sen isälleen, joka ojensi sitten vanhemmilleen / isovanhemmille, ja he sen takaisin miehelleni, joka laittoi kansion kainaloonsa.

Loukkaannuin aivan mielettömästi. Mitä minä siellä juhlissa teen - pienen lapsen kanssa viimeisilläni raskaana. Mitä varten iloitsen että tapaamisviikonloppu sattui koulun kevätjuhlaviikonlopulle, ja järjestän juhlat? Eihän minua pidetä kuin - keittiöpiikana. Lapsen todistus on asia, joka kuuluu vanhemmille ja suvulle, ei minulle.

Mutta tuostakin meni vielä tosi pitkä aika, että tajusin paikkani ja nyt olen reiluisti ilkeä äitipuoli eikä minulle miehen lasten asiat kuulu. Kiva olisi tietysti tietää, milloin tulevat ja miten pitkään meillä ovat, mutta en varaa jääkaappiin ruokaa häntä varten. Liian monta kertaa - joka kerta - on jääneet syömättä, kaikki.

Lapset entisistä liitoista ovat vieraita, kyläilijöitä, joita oma isä ei viitsi tavata vaan järkkää töitään tapaamisviikonlopuille, ja äitipuolet pitävät rasitteina ja ylimääräisinä. Lähiäidit lykkäävät lapset sairastupiin saamaan tartuntoja, kun haluavat pitää kiinni omasta vapaa-ajastaan. Ajatteleeko kukaan noita lapsia? Miltä heistä tuntuu, kun oma äiti haluaa heidän sairastuvan vatsatautiin, kun oma isä ei viitsi tavata heitä ja kun se äitipuolikin vain pitää rasittavina kyläilijöinä? Meidän avioliittomme on tällä hetkellä pienessä kriisissä. Mutta vaikka hampaat irvessä sinnittelen, jotta lapseni eivät joudu ikinä kokemaan tuollaista. On lapsen aliarvioimista ja lasta alentavaa kohdella häntä noin.

Meilläkin on elämä kriisissä.

Jos eroaisimme, olen jo miehelle sanonut ehdot, uusperheellisyyttä kun on ihan omasta takaa kokemuksena ja oikein tuplaten:

- Kun mies kuitenkin hankkii siihen noin puolen vuoden kuluttua uuden muijan hellan eteen heilumaan - minun (meidän yhteisillä) lapsilla ei leikitä kotileikkiä. Mitään joka toinen viikonloppu pakkotapaamisia ei tule.

Lapset eivät jaksa 2 viikkoa odottaa, että pääsevät vanhaan kotiin katsomaan yövuoron jälkeen nukkuvaa isäänsä, ja tämän uusi muija omine lapsineen pyörittää huushollia.

- Kukaan toinen muija ei ala kasvattamaan lapsiani eikä vaatettamaan niitä oman makunsa mukaisesti.

Se on biologisten vahempien tehtävä.

- Minä en tarvitse viikonloppuvapaita lapsistani.

- Tapaamiset ovat tiuhempaan, osana lasten arkea. Tarvitsen vapaata ja omaa aikaa mennäkseni kampaajalle tai käydäkseni harrastamassa tms. Silloin astuu isä kuvioon mukaan.

-Tapaamiset ovat lasten kodissa, meillä.

Tai lähialueella, leikkipuistoissa tms.

- Isä saa elää uutta perheonneaan ihan ydinperheenä, siihen ei tarvitse menneisyydestä minun itsepäisiä kiukuttelevia lapsia ottaa onnea rikkomaan ja äitipuolta uuvuttamaan.

- Jos isän uusi kumppani haluaa luoda jonkinlaisen suhteen lapsiini, se suotakoot, mutta huoltajien vastuut eivät hänelle kuulu, ja kasvatusohjeensa voi kohdentaa omiin lapsiinsa.

(minulla on ns. alan koulustaustaa ja lapsia xxx määrä ja ikääkin kiitettvästi. siksi.).

Niin, näin olen miettinyt, ja miehellekin sanonut, että JOS me eroamme... tässä on sitten ehdot.

Tavata saa, vaikka joka päivä, mutta lapseni eivät ole välikappaleita eikä riesoja.

Minä kun olen äiti-ihminen, niin eipä tulisi mieleen sanoa esikoiselle että nyt kun mulla ja vauvalla on mahatauti, ni mees vaikka kaverin luokse yöksi. Eihän ne lapset teille hoitoon tule. Vaan kotiinsa. Harmi ettei isä ole kotona. Mutta lapsethan on toisessa kodissaan teillä.

Kyllä sen lapsen / lasten koti on siellä, missä he arkensa elävät, mistä käsin koulussa ja päiväkodissa käyvät ja suurimman osan ajastaan viettävät.

Täälläkin on viikko-viikko-systeemistä huudettu, että ihmisellä voi olla vain yksi koti jne. ja vaihda itse kotia viikottain. Tässä on sama asia.Eivät lapset mihinkään kotiin tule, he lähtevät kotoaan ja menevät isänsä luo.

Lapsilla on koti äitinsä luona, mutta he käyvät isän luona - isän kodissa - säännöllisesti. Se, että olonsa voi tuntea kotoistaksi ja tervetulleeksi isän luona, on eri asia.

Vai oletko sitä mieltä, että sinulla on KOTI anoppilassa? Onhan se sinun miehesi lapsuuskoti tai ainakin siellä on miehesi vanhemmat. Menette siis KOTIIN kun menette anoppilaan...

ottaisitiko sinä siskosi lapsen / kummilapsesi / naapurin lapsen teille kylään viikonlopuksi tai edes pariksi tunniksi leikkimään, jos itse olisit sairaana???

Tässä on kyse ihan samasta asiasta.

Tämän jälkeen voi kyllä lopettaa kaiken lässytyksen kuinka vain vanhemmat eroavat toisistaan, eivät lapsistaan! Tuleeko erossa etävanhemmasta todella mielestäsi isovanhempaan, tätiin, kummiin rinnastettava "vieraampi" henkilö? Kyllä etävanhemman pitäisi edelleen olla lapselle vanhempi ja kyllä, hänen kotinsa PITÄÄ olla myös lapsen koti riippumatta siitä paljonko lapsi siellä viettää aikaa. Milloinhan se lapsi sitten etävanhemmalleen voi mennä, eiköhän talviaikaankin aina sairasta joku, joko lapsi itse tai uuden onnen osoitukset (joita tietenkin pitää heti hankkia vaikka ei kiinnostus ja rahkeet riitä edellisistäkään huolehtimiseen). Hyvä isä olisi ap:n tapauksessakin jo alunperinkin huolehtinut ettei ole töissä tapaamisviikonloppuna, ei varmaankaan viikonloppu yllätyksenä tullut. Edellsiten tapaan kyllä kiittelen omaa ydinperhekuviota, kyllä se vanhempien ero näyttää monesti lapsille samaa tarkoittavan kuin ero toisesta vanhemmasta.

Pikaista paranemista jokatapauksessa!!

siinäpähän äiti järjestää lasten hoidon parhaaksi katsomallaan tavalla. Lapsilla on oikeus tavata isäänsä....joo, mut isän uusi puoliso ei ole mikään lastenhoitoautomaatti.

Isän uudella ei ole mitään velvollisuuksia, etäisällä ei ole mitään velvollisuuksia. Ainoa jolla tuntuu olevan velvollisuuksia on lasten ÄITI, joka saa taas sumplia viikonlopun parhaansa mukaan. Nyt lasten isä laahaa sen takamuksensa sieltä työmatkalta ja huolehtii lapsistaan kun ei hänen kerran tarvitse sitä tehdä kuin muutamana päivänä kuukaudessa. Kannattaisi ap kuitenkin harkita ettet ainakaan enempää niitä lapsia tee miehelle, joka ei kerkeä huolehtimaan edellisistäkään?!

Tuntuu aivan uskomattomalta tämä ajatusmaailma, että tapaamisviikonloput järjestyy jos järjestyy, ja tuskin järjestuu jos etävanhempaa ei oikein hotsitakaan.

Kyllä se on ihan ap:n ja miehensä valinta tehdä lisää lapsia tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen ( miehen PAKKO tehdä töitä viikonloppuisin), ja kun näin ovat valinneet, se on heidän tehtävänsä hoitaa asiat niin, että lapset kuitenkin tapaisivat isäänsäkin.

USkomatonta, että ihminen, jonka tehtävänä on hoitaa OMIA lapsiaan n 4vrk/kk ei siihen kykene, ja ämmälauma vielä kuorossa huutaa, että se on ihan ok, eikä varsinkaan tuon tilanteen toisen aiheuttajan (=AP:n) tarvitse millään lailla kantaa korteaan kekoon.

Aivan uskomatonta meininkiä.

asiat hoituu siten että kaikilla olis hyvä olla. Eli jos jommassakummassa paikassa ollaan sairaita niin sitä tapaamisviikonloppua voidaan siirtää. Aina se ei tietenkään onnistu, mutta yrittää voi. Sekä etä- että lähivanhempi. Ei se nyt ole mikään lapsen etu, että hampaat irvessä pidetään sovituista viikonlopuista kiinni ja lähetetään lapset oksennustautiseen perheeseen. Tai että sairaat lapset passitetaan isän luo kun nyt sattuu olemaan sen viikonloppu. Joskus on pakko, se on totta, mutta jos ei ole niin eikö silloin voi joustaa ja siirtää sitä tapaamista.

On se itsellekin eduksi että tarpeen vaatiessa osaa joustaa, silloin näet myös se toinen osapuoli on useinmiten valmis joustamaan tarpeen vaatiessa. On ainakin helpompi kysyä että vosiko tapaamisviikonloppua muuttaa jos itselle tuleekin joku meno väärälle aikaa.

Joten en ymmärrä sellaista äitiä/isää, joka ehdoin tahdoin sysää lapsensa oksennustautiseen perheeseen vain koska nyt on sen vuoro ottaa lapset. Sitten myöhemmin viikolla vielä raivotaan kaikille kuinka exä ja sen uusi eukko tartutti lapsiin oksennustaudin.

Olisin perunut jo sen takia että mies ei ole kotona !

siksi vähän epäilen, että kiikuttaa lapset huomenna tänne, vaikka ilmoittaisin, että me olemme oksennustaudissa. ap

niin yksin kertaista se on. Nyt sanot sille miehellesi etät soittaa ex:lleen ja sanoo että on työmatkalla eikä voi ottaa lapsia. Tuollaiset asiat on kyllä tiedossa jo aikaisemmin ja niistä on ilmoitettava aikaisemmin lasten äidille. Sinun tehtäväsi ei ole mitenkään hoitaa lapsia, isäänsähän niiden pitäisi tulla tapaamaan.

Ootte te kans melkoinen susilauma..Heti ootte haukkumassa isän uutta perhettä, ihan kuin se olisi tuon nykyisen äidin vika, että tilanne on nyt tämä?

Ap kertoi tuolla jossain viestissään, että mies on menossa viikonlopuksi TÖIHIN (eli ei ole viikonloppuna kotona), jotta perheellä on varaa elää ja mm. maksaa elareita tälle äidille. En nyt ymmärrä miksi siitä pitää noin kovasti hermostua, jos ap ei halua kipeänä hoitaa kolmea pientä lasta? Miksi näiden lasten äiti haluaisi tuoda lapsensa viikonlopuksi sellaiseen paikkaan, josta todennäköisesti saa oksennustaudin?

(siis siihen, että mies ei ole paikalla lastensa tullessa), kuvittelisin, että ei yksikään täysjärkinen äiti (tai isä) ehdoin tahdoin lähetä lapsiaan viikonlopuksi paikkaan, jossa suurella varmuudella saa vatsataudin!



Aivan sama, onko kyse etäkodista vai lähikodista vai kyläpaikasta, jos on vaihtoehtona olla siellä, missä EI sairasteta oks. tautia, miksi ihmeessä tätä edes tarvitsee miettiä?

siinäpähän äiti järjestää lasten hoidon parhaaksi katsomallaan tavalla. Lapsilla on oikeus tavata isäänsä....joo, mut isän uusi puoliso ei ole mikään lastenhoitoautomaatti.

Isän uudella ei ole mitään velvollisuuksia, etäisällä ei ole mitään velvollisuuksia. Ainoa jolla tuntuu olevan velvollisuuksia on lasten ÄITI, joka saa taas sumplia viikonlopun parhaansa mukaan. Nyt lasten isä laahaa sen takamuksensa sieltä työmatkalta ja huolehtii lapsistaan kun ei hänen kerran tarvitse sitä tehdä kuin muutamana päivänä kuukaudessa. Kannattaisi ap kuitenkin harkita ettet ainakaan enempää niitä lapsia tee miehelle, joka ei kerkeä huolehtimaan edellisistäkään?!

Tuntuu aivan uskomattomalta tämä ajatusmaailma, että tapaamisviikonloput järjestyy jos järjestyy, ja tuskin järjestuu jos etävanhempaa ei oikein hotsitakaan. Kyllä se on ihan ap:n ja miehensä valinta tehdä lisää lapsia tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen ( miehen PAKKO tehdä töitä viikonloppuisin), ja kun näin ovat valinneet, se on heidän tehtävänsä hoitaa asiat niin, että lapset kuitenkin tapaisivat isäänsäkin. USkomatonta, että ihminen, jonka tehtävänä on hoitaa OMIA lapsiaan n 4vrk/kk ei siihen kykene, ja ämmälauma vielä kuorossa huutaa, että se on ihan ok, eikä varsinkaan tuon tilanteen toisen aiheuttajan (=AP:n) tarvitse millään lailla kantaa korteaan kekoon. Aivan uskomatonta meininkiä.

ja ihan omasta tahdosta!! Mutta siinä meni kyllä raja, että omia lapsia olisin jättänyt hankkimatta sen takia, että miehen lapsilla olisi parempi.

Miehen työ on sellaista, että sitä on minä päivinä sattuu, ei siis koko viikkoa kaikkina päivinä. Esim. tällä viikolla töitä vain pe, la, su. Jos olisi jättänyt nämä päivät tekemättä, olisi tämän viikon tuntisaldo 0. Ja sellaiseen ei meillä ole varaa.

Alkaa kyllä niin keittää, kun itse tiedä, kuinka paljon hyvää olen mieheni lasten eteen tehnyt ja sitten haukutaan. Mutta joo, itse kuitenkin tiedä, mikä on asian todellinen laita.

Joku kyseli, miten tässä kävi...nyt on mies ilmoittanut exälleen, että ollaan kipeitä, sopisiko vaihtaa esim. ensi viikonloppuun. Exä ei ole vielä vastannut mitään...(hänelle ei saa soitta, vaan täytyy lähettää tekstiviesti...)

ap

päättäköön sitten itse, tuoko kersansa sulle vai ei.

siinäpähän äiti järjestää lasten hoidon parhaaksi katsomallaan tavalla. Lapsilla on oikeus tavata isäänsä....joo, mut isän uusi puoliso ei ole mikään lastenhoitoautomaatti.

Isän uudella ei ole mitään velvollisuuksia, etäisällä ei ole mitään velvollisuuksia. Ainoa jolla tuntuu olevan velvollisuuksia on lasten ÄITI, joka saa taas sumplia viikonlopun parhaansa mukaan. Nyt lasten isä laahaa sen takamuksensa sieltä työmatkalta ja huolehtii lapsistaan kun ei hänen kerran tarvitse sitä tehdä kuin muutamana päivänä kuukaudessa. Kannattaisi ap kuitenkin harkita ettet ainakaan enempää niitä lapsia tee miehelle, joka ei kerkeä huolehtimaan edellisistäkään?!

Tuntuu aivan uskomattomalta tämä ajatusmaailma, että tapaamisviikonloput järjestyy jos järjestyy, ja tuskin järjestuu jos etävanhempaa ei oikein hotsitakaan. Kyllä se on ihan ap:n ja miehensä valinta tehdä lisää lapsia tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen ( miehen PAKKO tehdä töitä viikonloppuisin), ja kun näin ovat valinneet, se on heidän tehtävänsä hoitaa asiat niin, että lapset kuitenkin tapaisivat isäänsäkin. USkomatonta, että ihminen, jonka tehtävänä on hoitaa OMIA lapsiaan n 4vrk/kk ei siihen kykene, ja ämmälauma vielä kuorossa huutaa, että se on ihan ok, eikä varsinkaan tuon tilanteen toisen aiheuttajan (=AP:n) tarvitse millään lailla kantaa korteaan kekoon. Aivan uskomatonta meininkiä.

ja ihan omasta tahdosta!! Mutta siinä meni kyllä raja, että omia lapsia olisin jättänyt hankkimatta sen takia, että miehen lapsilla olisi parempi. Miehen työ on sellaista, että sitä on minä päivinä sattuu, ei siis koko viikkoa kaikkina päivinä. Esim. tällä viikolla töitä vain pe, la, su. Jos olisi jättänyt nämä päivät tekemättä, olisi tämän viikon tuntisaldo 0. Ja sellaiseen ei meillä ole varaa. Alkaa kyllä niin keittää, kun itse tiedä, kuinka paljon hyvää olen mieheni lasten eteen tehnyt ja sitten haukutaan. Mutta joo, itse kuitenkin tiedä, mikä on asian todellinen laita. Joku kyseli, miten tässä kävi...nyt on mies ilmoittanut exälleen, että ollaan kipeitä, sopisiko vaihtaa esim. ensi viikonloppuun. Exä ei ole vielä vastannut mitään...(hänelle ei saa soitta, vaan täytyy lähettää tekstiviesti...) ap

lapsia, alle kouluikäisiä kun ovat, voi ottaa sitten arkena sinne teille, jos kerran töitä on vain noin vähän? Sitä isäänsä ne lapset edelleenkin ovat tulossa tapaamaan, eivät sinua.

Mutta hyvä jos vaihto onnistuu. Se onkin ihan reilua, peruminen sen sijaan ei ole.

ja päätös on sitten siellä toisessa päässä, jos tahtovat tulla.

Eli lähiäiti olisi lähettänyt pienen tytön meille hakemaan oksennustaudin. Haukkui meitä kun emme ottaneet. Siis fb:ssa "kun eivät huoli lasta kun ovat oksutaudissa". Ihan kiva..:( No, tyttö tosiaan pieni ja laiha muutenkin, eli ilmoitimme että ei sovi, emme halua tartuttaa lasta.

t:toinen äitipuoli

Täytyykin muistaa tänä iltana taas pitää hyvänä omaa ukkokultaa, on se vaan ihana, kun meillä on vaan omat lapset ja vaan yksi perhe, jossa kaikki tietää kuuluvansa tähän omaan perheeseen. Kenenkään ei tarvitse pomppia kodista toiseen yhdenkään vieraan aikuisen muilutettavaksi.



Luojan kiitos.

Eli lähiäiti olisi lähettänyt pienen tytön meille hakemaan oksennustaudin. Haukkui meitä kun emme ottaneet. Siis fb:ssa "kun eivät huoli lasta kun ovat oksutaudissa". Ihan kiva..:( No, tyttö tosiaan pieni ja laiha muutenkin, eli ilmoitimme että ei sovi, emme halua tartuttaa lasta. t:toinen äitipuoli

PERUTAANKO tapaaminen, vai siirretäänkö sitä.

Ap. kertoi vasta paljon myöhemmin, että yrittävät vaihtaa viikonloppua, mikä on ihan ok, vai sanotaanko vaan, että joo sori, nyt ei käy.

Eli kertokaahan nyt miten te sitten oikein toimitte?

siinäpähän äiti järjestää lasten hoidon parhaaksi katsomallaan tavalla. Lapsilla on oikeus tavata isäänsä....joo, mut isän uusi puoliso ei ole mikään lastenhoitoautomaatti.

Isän uudella ei ole mitään velvollisuuksia, etäisällä ei ole mitään velvollisuuksia. Ainoa jolla tuntuu olevan velvollisuuksia on lasten ÄITI, joka saa taas sumplia viikonlopun parhaansa mukaan. Nyt lasten isä laahaa sen takamuksensa sieltä työmatkalta ja huolehtii lapsistaan kun ei hänen kerran tarvitse sitä tehdä kuin muutamana päivänä kuukaudessa. Kannattaisi ap kuitenkin harkita ettet ainakaan enempää niitä lapsia tee miehelle, joka ei kerkeä huolehtimaan edellisistäkään?!

Tuntuu aivan uskomattomalta tämä ajatusmaailma, että tapaamisviikonloput järjestyy jos järjestyy, ja tuskin järjestuu jos etävanhempaa ei oikein hotsitakaan.

Kyllä se on ihan ap:n ja miehensä valinta tehdä lisää lapsia tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen ( miehen PAKKO tehdä töitä viikonloppuisin), ja kun näin ovat valinneet, se on heidän tehtävänsä hoitaa asiat niin, että lapset kuitenkin tapaisivat isäänsäkin.

USkomatonta, että ihminen, jonka tehtävänä on hoitaa OMIA lapsiaan n 4vrk/kk ei siihen kykene, ja ämmälauma vielä kuorossa huutaa, että se on ihan ok, eikä varsinkaan tuon tilanteen toisen aiheuttajan (=AP:n) tarvitse millään lailla kantaa korteaan kekoon.

Aivan uskomatonta meininkiä.

Ap:n perheessä on oksennustautia. Tahallaanko hänen pitäisi tartuttaa se miehen lapsiin ja sairaana hoitaa heitä? Entä jos vauva kuivuu ja pitää lähteä sairaalaan? Koko porukka oksutaudissa sinne.

Kannattaisi lukea koko ketju ennenkuin alat moittimaan. Ap:han on ottanut lapsia luokseen vaikka isä ei ole paikalla. Ilmeisesti aina lapset ovat päässeet heidän luo.

Sitten voisin olla kanssasi samaa mieltä jos ap ja vauva eivät olisi sairaina. Mutta kun oksutauti jyllää, ei sinne kannata viedä muitakin lapsia sairastamaan.

Oletko sinä niitä vanhemoia jotka pitävät kynsin ja hampain kaikesta kiinni eikä osaa joustaa? Kaikki menee juuri kuin sinä sanot? Aivan sama sairastuvatko lapset niinkö`

siinäpähän äiti järjestää lasten hoidon parhaaksi katsomallaan tavalla. Lapsilla on oikeus tavata isäänsä....joo, mut isän uusi puoliso ei ole mikään lastenhoitoautomaatti.

Isän uudella ei ole mitään velvollisuuksia, etäisällä ei ole mitään velvollisuuksia. Ainoa jolla tuntuu olevan velvollisuuksia on lasten ÄITI, joka saa taas sumplia viikonlopun parhaansa mukaan. Nyt lasten isä laahaa sen takamuksensa sieltä työmatkalta ja huolehtii lapsistaan kun ei hänen kerran tarvitse sitä tehdä kuin muutamana päivänä kuukaudessa. Kannattaisi ap kuitenkin harkita ettet ainakaan enempää niitä lapsia tee miehelle, joka ei kerkeä huolehtimaan edellisistäkään?!

Tuntuu aivan uskomattomalta tämä ajatusmaailma, että tapaamisviikonloput järjestyy jos järjestyy, ja tuskin järjestuu jos etävanhempaa ei oikein hotsitakaan. Kyllä se on ihan ap:n ja miehensä valinta tehdä lisää lapsia tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen ( miehen PAKKO tehdä töitä viikonloppuisin), ja kun näin ovat valinneet, se on heidän tehtävänsä hoitaa asiat niin, että lapset kuitenkin tapaisivat isäänsäkin. USkomatonta, että ihminen, jonka tehtävänä on hoitaa OMIA lapsiaan n 4vrk/kk ei siihen kykene, ja ämmälauma vielä kuorossa huutaa, että se on ihan ok, eikä varsinkaan tuon tilanteen toisen aiheuttajan (=AP:n) tarvitse millään lailla kantaa korteaan kekoon. Aivan uskomatonta meininkiä.

ja ihan omasta tahdosta!! Mutta siinä meni kyllä raja, että omia lapsia olisin jättänyt hankkimatta sen takia, että miehen lapsilla olisi parempi. Miehen työ on sellaista, että sitä on minä päivinä sattuu, ei siis koko viikkoa kaikkina päivinä. Esim. tällä viikolla töitä vain pe, la, su. Jos olisi jättänyt nämä päivät tekemättä, olisi tämän viikon tuntisaldo 0. Ja sellaiseen ei meillä ole varaa. Alkaa kyllä niin keittää, kun itse tiedä, kuinka paljon hyvää olen mieheni lasten eteen tehnyt ja sitten haukutaan. Mutta joo, itse kuitenkin tiedä, mikä on asian todellinen laita. Joku kyseli, miten tässä kävi...nyt on mies ilmoittanut exälleen, että ollaan kipeitä, sopisiko vaihtaa esim. ensi viikonloppuun. Exä ei ole vielä vastannut mitään...(hänelle ei saa soitta, vaan täytyy lähettää tekstiviesti...) ap

lapsia, alle kouluikäisiä kun ovat, voi ottaa sitten arkena sinne teille, jos kerran töitä on vain noin vähän? Sitä isäänsä ne lapset edelleenkin ovat tulossa tapaamaan, eivät sinua. Mutta hyvä jos vaihto onnistuu. Se onkin ihan reilua, peruminen sen sijaan ei ole.

hänen kanssaan kun on valitettavasti vaikea sopia asioista. no, kunhan lapset vähän kasvavat, niin alkavat itse ymmärtää ja heidän kanssa voi sitten sopia.

ja siis vaihtamista tässä ollaan koko ajan haettu, vaikka perumisestakin olen puhunut. tarkoitan siis, että tämä viikonloppu perutaan ja toki tulisivat sitten esim. ensi viikonloppuna, jos äidille sopii.

ap

ps. nyt oli äiti vastannut miehelleni, että hän kyllä tuo lapset tänne, kun niin on sovittu.

joka järkkää itsensä töihin, kun omat laset ovat tulossa kotiin. Tässä menetellään niin, että isä hommaa itsensä kotia ja ottaa lapsistaan vastun.

Voisihan olla niinkin, että lapset ovat jo isän luona ja joku sairastuu sitten. Palauttaisitteko siinä tapauksessa lapset postipaketteina äitinsä luo kesken viikonlopun?



Lapset varmasti odottavat viikonlopua isän kanssa ja ei niitä peruta joka röhän takia. Ja voihan teillä olla muutakin kuin tartuntavaarallista tautia.