minä ja vauva oksennustaudissa. onko ok perua miehen lasten viikonloppu meillä?

Mutta isän pitää joustaa joka asiasta?

Onko muutaman edeltä käsin sovitun päivän hoitaminen sovitun mukaisesti joustamista? Tottakai odottaisin sitä että molemmat voivat joustaa, mutta täälläkin on taas niin monia jotka ilman muuta työntävät ongelman (=lapset) äidilleen, isän ei tarvitse pientä päätään alkaa edes vaivaamaan lastensa takia. Eikö tässä tilanteessa ensi sijaisesti isän olisi velvollisuus huolehtia lapsiensa hoidosta, joko selvittämällä exältä onnistuuko vaihto tai sitten järjestämällä lapsiensa hoito muutoin?

Mutta minä kyllä neuvottelisin vakavasti lasten äidin kanssa. Itse en ainakaan oksennustaudissa jaksaisi mitenkään hoitaa oman oksennnustaudissa olevan lapseni lisäksi kahta vierasta lasta, jotka mahdollisesti saavat oksennustaudin myös. Jos lasten äidillä olisi joku välttämätön meno, jota ei voi siirtää niin kai heidät sitten olisi pakko ottaa mutta hölmöä taudinkierrättämistä se mielestäni olisi. Mieluummin siirtäisin viikolla tätä kyläilyviikonloppua. Perheellämme on kokemusta oksennustaudin pitkittymisestä enkä kyllä todellakaan turhaa riskiä tällaisten tautien leviämisessä haluaisi ottaa.

sun ei tartte päästää niitä lapsia sinne teille. Mä en avaisi ovea jos tuommoinen hullu tulisi tuomaan lapsiaan yrjötautisille... Enkä haluaisi kyllä viedä lapsia isälle jos isä ei olisi paikalla. Se on äidin ongelma jos on sopinut menoja isäviikonlopulle ja ne peruuntuvat. (OT olen itse lähivanhempi ja minulla ei ole mitään ongelmia etäisän kanssa, mutta olen näihin asioihin varmuuden vuoksi perehtynyt.) Laitat sille lasten äidille viestiä että nyt ei sovi, turha tuoda ketään ovelle, en aio avata.



Etäisällä ei ole MITÄÄN velvollisuutta ottaa lapsia ikinä luokseen jos sitä ei vaikka vaan huvita. Se voi tehdä kiusaa ja jättää ottamatta lapset vaikka kaks tuntia ennen kuin niitten pitäis tulla. Lain mukaan hänellä on OIKEUS tavata lapsiaan sovittuina ajankohtina. Tää on perseestä mutta näinhän se menee.

riitaa, että kummalle vanhemmalle lapset menee. Sitten "voittaja" saa lapset ja myöhemmin alkaa vinkumaan ja kiristämään tapaamisilla ja joustomahdollisuutta ei tunneta.

Miksi ei sitten antanut alunperinkin lapsia sille toiselle vanhemmalle niin ei tarvitse vinkua.

Sama juttu mulla kuin lainauksessa. Alkuun mua ei haitannut yhtään miehen poikaa hoitaa, vaikka mies ei kotona olisikaan, leikittiin ja luettiin, käytiin yhdessä siellä sun täällä, korjasin vaatteita, ostin uusia jne. (isä ei useinkaan silloin meidän laikki- ja lukuhetkiin osallistunut vaikka kotona olisi ollutkin)

Kun saatiin yhteinen lapsi, ei mulla mielenterveys enää riittänytkään tähän hommaan (poika vieläpä asui meillä vauvan syntymän aikaan väliaikaisesti) Ammattiauttajan juttusilla kävin, ja imetyksen jouduin lopettamaan mielialalääkkeiden takia :(

Mitään kiitosta tai tunnustusta en ole mistään suunnasta saanut, kavereiltani tukea vaikeaan tilanteeseen vain. (Mua ei -ainakaan tietääkseni- ole vielä kuitenkaan haukuttu selän takana yms.)

Tapaamiset muutettiin sitten niin, että poika tulee isälleen vain silloin kun on itse kotona, ja hoitaa myös itse "viihdytykset".

Jos olisin tiennyt, miten vaikeaa uusperheen arki tulee olemaan, olisin hankkinut lapsettoman miehen...

Mutta asiat onneksi nyt hyvin, meillä kaksi lasta, ja vieraileva tähti tulee kun isän työt antavat myöden.

Eli aloitukseen vastaan, että et missään nimessä ota lapsia hoitoosi!

Tää on taas näitä. Exä haluaa vapaat viikonloppunsa eikä suostu joustamaan. Ilmeisesti hän myös tuo lapset teille vaikka ovat sairata? Tartuttaen sinut ja vauvan?

Ilmoitat miehellesi, että et voi ottaa näitä lapsia, olkoonpa sitten minkä ikäisiä tahansa, pieniä tai isoja ja varsinkin kun ovat pieniä.

1.) 0let kipeä, et jaksa hoitaa

2.) vauva on kipeä, ja joudut hoitamaan vauvan sairrana

3) TARTUTAT NE MIEHEN LAPSET, JA HE TARTUTTAVAT ÄITINSÄ JA KOKO PÄIVÄKOTIRYHMÄNSÄ

4.) mies = lasten isä itse ei ole paikalla ja SINULLA EI OLE MITÄÄN VELVOTTEITA HOITAA MIEHESI LAPSIA eikä varsinkaan sairaana

Jos mies peruu työkeikkansa, sitten lapset voi tulla.

Jos äidillä on joku meno, jota ei voi perua se on äidin ongelma, ei sinun.

Teillä on ilmeisesti aika nuori tämä uusperhejuttu?

Kuvittelet, että kun olet kiltti ja annat ajastasi ja itsestäsi, myös joskus "saat" takaisin? - jos asian voisi näin ilmaista, mutta tarkoitan, että vielä koittaa aika, että sinuakin huomioidaan jne ym. ja kun on kiltti, joskus on ne välit hyvät joka suuntaan.

Minäkin olin alussa aika kiltti ja ajattelin ja kuvittelin, että minulla olisi paitsi tiettyjä "oikeuksia" myös velvotteita ja vastuita miehen lapsia kohtaan. Olenhan toinsen aikuinen talossa ja naimisissa näiden lasten isän kanssa.

Ostin vaatteita, opetin asioita jne jne. Kuljetin kivoihin paikkoihin, varasin lasten puuharetkiä ym.

Lapset tuli meille sairaanakin, ja olihan homma pitää leikki-ikäinen erossa, ettei täit ja kihomadot tartu.. Hoidin heitä myös, kun olivat kipeitä.

Lopputulos on, että lasten äiti oli haukkunut minua lapsilleen, mitätöinyt, vähätellyt - ja käskenyt olla ilkeä minulle ja kiusata meidän pientä lasta.

Lapset pitivät minua vain ja ainoastaan ilkeänä, koska jouduin myös kieltämään ja rajaamaan hietä.

Toisaalta he eivät oikeasti piitanneet minusta, olin heille aivan ilmaa. Luulin muuta, he olivat tatavia lapsia. Mutta kun aikaa kului ja lapset kasvoivat, tulivat kouluikään; minua syytettin varkaaksi ja he olivat ikään kuin minua ei olisi olemasskaan, eivät vastanneet kun puhuin, eivät reagoineet lainkaan kun sanoin jotain.....

Tämä siis ajan myötä, ja kaikkihan alkoi kuten sinullakin, että pidin lapsista, otin heitä aina jne jne jne....

Nyt harmittaa. Olisi pitänyt antaa olla ja todeta miehelle, että hoida omat lapsesi. LAPSET TULEVAT TAPAAMAAN ISÄÄNSÄ eivät äitipuolta. Ja siitä lähtökohdasta olisi pitänyt minunkin lähteä, ja jättää aivan kaikki lapsiin liittyvä isälleen - ja heidän äidilleen.

Mutta jos haluat uuvuttaa itsesi, niin anna mennä vaan.

Ymmärrän miehen suhtautumisen - mutta entäs jos sinä joutuisit sairaalaan? Mites yhteinen lapsi? Entäs jos sinua ei olisi kuvossa ollenkaan? Miten hän järjestäisi työn ja lasten tapaamiset silloin????

Et sinäkään saa vauvaasi hoitoon kun olet kipeä.

vastuu lapsist aon heidän biologisilla vanhemmillaan. AINA. Ei uusilla kumppaneilla.

Onko muutaman edeltä käsin sovitun päivän hoitaminen sovitun mukaisesti joustamista? Tottakai odottaisin sitä että molemmat voivat joustaa, mutta täälläkin on taas niin monia jotka ilman muuta työntävät ongelman (=lapset) äidilleen, isän ei tarvitse pientä päätään alkaa edes vaivaamaan lastensa takia. Eikö tässä tilanteessa ensi sijaisesti isän olisi velvollisuus huolehtia lapsiensa hoidosta, joko selvittämällä exältä onnistuuko vaihto tai sitten järjestämällä lapsiensa hoito muutoin?

Johan tässä on moni sanonut että lasten isän ja äidin pitää homma sopia, ap:n ei tarvitse sairaana ottaa lapsia sinne.

Jos isä on töissä, ap sairaana niin kuka jää jäljelle?

lisättäköön nyt vielä ennenkuin kukaan alkaa valittamaan, että masennukseeni oli toki muitakin syitä kuin miehen poika aiemmasta suhteesta, mutta se oli ehkä isoin asia mikä teki arjesta haastavaa.

kun näitä uusperhe-kuvioita täältä lukee, niin vahvistuu mielipide siitä, että jos ikinä eroaisimme, niin minusta tulisi etä-äiti.

ja meillä ei ole paperilla sopimuksia lapsen tapaamisista. Me, kaksi aikuista ihmistä kykenemme sopimaan ne aivan keskenään ilman tappelua. Joustetaan tarvittaessa yms.

Kaiken lisäksi olen käytännön syistä yksinhuoltaja, mutta siitä huolimatta lapsen isä on tietoinen lapsen asioista yhtä lailla kuin minäkin.

Jaa, että miksi erosimme...no ihan isoista syistä, mutta lapsen vuoksi kykenemme tekemään yhteistyötä.

kun näitä uusperhe-kuvioita täältä lukee, niin vahvistuu mielipide siitä, että jos ikinä eroaisimme, niin minusta tulisi etä-äiti.

Voisi poimia rusinat pullasta, tavata jos haluttaa ja olla tapaamatta jos ei. Tuskinpa tuohon kykenisin, mutta helpolla siinä kyllä pääsisi.

lisättäköön nyt vielä ennenkuin kukaan alkaa valittamaan, että masennukseeni oli toki muitakin syitä kuin miehen poika aiemmasta suhteesta, mutta se oli ehkä isoin asia mikä teki arjesta haastavaa.

Vastasit minun pitkään viestiini, en muista mikä nro olen tai mikä oli otsikkoni.

Minullakin sitten lopulta loppui voimat. Siinä vaiheessa minulla oli leikki-ikäinen, pieni vauva ja miehen teini-ikäinen lapsi joka asui meillä kokoaikaisesti tuolloin vähän aikaa. Ja mies loisti poissaolollaan.

Minun väsymiseni syynä ei ollut minun omat lapset. Kummallista se vain on, että omansa aina jaksaa, vauvat, sairaatkin. Muitakin tekijöitä oli, kuin miehen teini, mutta valitettavasti se oli kuitenkin erittäin iso tekijä mikä romahdutti minut(kin), teki arjesta niin raskaan ettei sitä jaksanut - miehen loistaessa poissaolollaan.

Sain paljon neuvoja, miten minun kuuluu tukea, olla läsnä, olla aikuinen, ymmärtää, auttaa, ja huolehtia tästä miehen lapsesta. Kukaan neuvojista ei silti tullut konkreettisesti auttamaan arjessa, eikä kukaan jauhanut näitä samoja elämisen ja olemisen ohjeista miehelle - lapsen isälle . Naisen tehtävä on olla sitä ja tätä joka suuntaan, ja jaksaa. Mies voi asettaa työn ja itsensä etusijalle. Nainen ei edes omia biologisia lapsiaan.

Kunnes sitten ei jaksakaan, ja koko paletti menee aivan uusiksi. Ja syyttävät sormet osoittavat äitipuolta.

:/

Näistä jutuista ja esimerkeistä riittäisi viestejä vaikka kuinka ja paljon...

Lähinnä mielessä on, kuinka katkera olin pitkään tilanteestani (vasta n. vuosi sitten aloin päästä asiasta yli), kuinka minulta oli mielestäni riistetty ainutkertainen mahdollisuus elää rauhallista aikaa vastasyntyneen kanssa, kuinka minulla sitten kului kaikki energia täysin muuhun.

Nykyään en enää kuskaa miehen poikaa minnekään, ellei minulla satu olemaan menoa siihen suuntaan, olen täysin irtisanoutunut pojan hoidosta ja asioista. Toki kuuntelen, mitä mies kertoo pojan koulujutuista yms. ja luen papereita poikaan liittyen mitä meille tulee, mutta täysin on isänsä hoidettavissa kaikki asiat. Ja tämä on ok kaikille osapuolille kun asiat saatiin rullaamaan hyvin. Exä on onneksi ymmärtäväinen isän töiden suhteen, eikä nipota tapaamisista.

lisättäköön nyt vielä ennenkuin kukaan alkaa valittamaan, että masennukseeni oli toki muitakin syitä kuin miehen poika aiemmasta suhteesta, mutta se oli ehkä isoin asia mikä teki arjesta haastavaa.

Vastasit minun pitkään viestiini, en muista mikä nro olen tai mikä oli otsikkoni.

Minullakin sitten lopulta loppui voimat. Siinä vaiheessa minulla oli leikki-ikäinen, pieni vauva ja miehen teini-ikäinen lapsi joka asui meillä kokoaikaisesti tuolloin vähän aikaa. Ja mies loisti poissaolollaan.

Minun väsymiseni syynä ei ollut minun omat lapset. Kummallista se vain on, että omansa aina jaksaa, vauvat, sairaatkin. Muitakin tekijöitä oli, kuin miehen teini, mutta valitettavasti se oli kuitenkin erittäin iso tekijä mikä romahdutti minut(kin), teki arjesta niin raskaan ettei sitä jaksanut - miehen loistaessa poissaolollaan.

Sain paljon neuvoja, miten minun kuuluu tukea, olla läsnä, olla aikuinen, ymmärtää, auttaa, ja huolehtia tästä miehen lapsesta. Kukaan neuvojista ei silti tullut konkreettisesti auttamaan arjessa, eikä kukaan jauhanut näitä samoja elämisen ja olemisen ohjeista miehelle - lapsen isälle . Naisen tehtävä on olla sitä ja tätä joka suuntaan, ja jaksaa. Mies voi asettaa työn ja itsensä etusijalle. Nainen ei edes omia biologisia lapsiaan.

Kunnes sitten ei jaksakaan, ja koko paletti menee aivan uusiksi. Ja syyttävät sormet osoittavat äitipuolta.

:/

Minä kun olen äiti-ihminen, niin eipä tulisi mieleen sanoa esikoiselle että nyt kun mulla ja vauvalla on mahatauti, ni mees vaikka kaverin luokse yöksi.



Eihän ne lapset teille hoitoon tule. Vaan kotiinsa. Harmi ettei isä ole kotona. Mutta lapsethan on toisessa kodissaan teillä.

Mitään kiitosta tai tunnustusta en ole mistään suunnasta saanut, kavereiltani tukea vaikeaan tilanteeseen vain. (Mua ei -ainakaan tietääkseni- ole vielä kuitenkaan haukuttu selän takana yms.) Tapaamiset muutettiin sitten niin, että poika tulee isälleen vain silloin kun on itse kotona, ja hoitaa myös itse "viihdytykset". Jos olisin tiennyt, miten vaikeaa uusperheen arki tulee olemaan, olisin hankkinut lapsettoman miehen... Mutta asiat onneksi nyt hyvin, meillä kaksi lasta, ja

vieraileva tähti tulee kun isän työt antavat myöden.

Eli aloitukseen vastaan, että et missään nimessä ota lapsia hoitoosi!

Siis oletko tosiaan noin idiotti, että lapsesi mies on kodissaan vieraileva tähti? Lapsi parka.

Sinä olet ollut tyhmä, kun olet antanut käyttää itseäsi hyväksi. Miehesi poikaa et tästä voi kuitenkaan syyttää. Vain MIESTÄSI joka EI KANTANUT OMAA ISYYDEN VASTUUTAAN.

Vieraileva tähti, voi v---u.

lapsesi mies

Piti sanoa miehesi lapsi.

Etkö ääliö yhtään osaa asettua lapsen asemaan??????????????????????????????

Vai tulee se lapsi kotiinsa isänsä luo oikein hoitoon...

Sinä siellä olet se vieraileva tähti, kuule. Ainakin minun huushollissa olisit. Ja olen mies. ISÄ.

Minä kun olen äiti-ihminen, niin eipä tulisi mieleen sanoa esikoiselle että nyt kun mulla ja vauvalla on mahatauti, ni mees vaikka kaverin luokse yöksi.

Eihän ne lapset teille hoitoon tule. Vaan kotiinsa. Harmi ettei isä ole kotona. Mutta lapsethan on toisessa kodissaan teillä.

Enhän minäkään laittaisi lapsiani kaverille jos itse olen oksutaudissa vauvan kanssa.

Mutta jos minä ja mieheni oltaisiin erottu ja siellä olisi tällainen tilanne, en laittaisi lapsia hakemaan tartuntaa. Enhän laittaisi lapsiani kaverinkaan luokse hakemaan tartuntaa.

Totta, onhan se lasten toinen koti siinä vaiheessa, mutta miksi laittaisin lapset sinne jos porukka on sairaana? Se on sitä joustamista.

Enkä myöskään laittaisi lapsia sinne sairastamaan jos minun luonani oksutauti tulisi.

Järkeä on tervettä käyttää.

jos susta tuntuu ettet jaksa hoitaa kahta alle kouluikäistä kun olette sairaana, niin ilmoitat vaan äidille ettei teille voi nyt tulla. mitäs jos vauva vaikka kuivuu oksentelun takia ja joudut lähtemään sairaalaan?

Mulla oli uusperhe, onneksi tajusin erota, tosin syynä miehen pettäminen. Hoidin hänen lastaan koko ajan, koulun tapaamisiinkin piti mun mennä koska biovanhempia ei jaksanut kiinnostaa...

Minä kun olen äiti-ihminen, niin eipä tulisi mieleen sanoa esikoiselle että nyt kun mulla ja vauvalla on mahatauti, ni mees vaikka kaverin luokse yöksi. Eihän ne lapset teille hoitoon tule. Vaan kotiinsa. Harmi ettei isä ole kotona. Mutta lapsethan on toisessa kodissaan teillä.

Kyllä sen lapsen / lasten koti on siellä, missä he arkensa elävät, mistä käsin koulussa ja päiväkodissa käyvät ja suurimman osan ajastaan viettävät.

Täälläkin on viikko-viikko-systeemistä huudettu, että ihmisellä voi olla vain yksi koti jne. ja vaihda itse kotia viikottain. Tässä on sama asia.Eivät lapset mihinkään kotiin tule, he lähtevät kotoaan ja menevät isänsä luo.

Lapsilla on koti äitinsä luona, mutta he käyvät isän luona - isän kodissa - säännöllisesti. Se, että olonsa voi tuntea kotoistaksi ja tervetulleeksi isän luona, on eri asia.

Vai oletko sitä mieltä, että sinulla on KOTI anoppilassa? Onhan se sinun miehesi lapsuuskoti tai ainakin siellä on miehesi vanhemmat. Menette siis KOTIIN kun menette anoppilaan...

ottaisitiko sinä siskosi lapsen / kummilapsesi / naapurin lapsen teille kylään viikonlopuksi tai edes pariksi tunniksi leikkimään, jos itse olisit sairaana???

Tässä on kyse ihan samasta asiasta.

tästä ydinperhe-elämästä!