Lue keskustelun säännöt.
Olenko ymmärtänyt tämän Facebookin ihan väärin?
10.02.2011 |
En ole itse facebookissa, mutta mieheni meni sinne muutama viikko sitten. Heti lisähuomautus: emme ole teinejä vaan keski-ikäisiä.
Hän on sinne saanut kavereikseen paljon nuoruudentuttuja ja työkavereita (naisvaltaisella alalla). No, nyt sinne on "kaveriksi" ilmaantunut myös paras ystäväni. Kumpikaan ei ole maininnut tästä minulle mitään, itsekin huomasin asian vahingossa, kun sivu oli jäänyt auki.
Minusta on outoa, kun miehellä on yhtäkkiä monia naisia "ystävinä" ja nyt myös tämä minun henk.koht. ystäväni.
Mies elää virtuaalimaailmassa suhteessa näihin ihmisiin, joista minä en tiedä mitään + suhteessa ystävääni virtuaalisesti. Tuntuu, että selkäni takana eletään nyt jotain ihan omaa erilaista elämää, kuin mitä kasvotusten tosielämässä.
On pöllämystynt olo. Mitä tämä touhu on? Mitä tällainen tarkoittaa?
Onko muilla kokemusta tällaisesta?
Kommentit (12)
jos tuntevat toisensa ni tietysti voi pyytää kaveriks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huono itsetunto ja joka haluaa kontrolloida miehensä kaikkia tekemisiä ja sanomisia. Varo ettei ukkos käy paskalla sun tietämättä... ajatteles kun se kertoo siitä ekana Facebookissa eikä sulle! Palsta kurppanan maailma romahtaa, iiiiik!
Jos ei mene Facebookiin, pitää hyväksyä se, että siellä olevilla on oma "juttu". Se voi olla läpänheittoa, kuulumisten kertomista tai elämän jakamista - mikä kenenkin tyyliin ja linjavetoihin sopii.
Tuohan kuulostaa aivan normaalilta. Mulla on ystävieni puolisoita kavereina enkä näe siinä mitään ongelmaa. Eihän fb-kaverina olo tarkoita sitä, että siellä vehtailtas sun selän takana jotain tai edes oltais henk.koht. yhteydessä päivittäin(tai ollenkaan) oltais.
on mullakin fb-kamuina mun miehen kavereita.
Mies lopetti fb-tilinsä -älkää kysykö syytä, en tiedä..
Ota ja luo sinä ap oma fb-tilisi! Mun mielestä se on ihan kiva juttu. Olen 35-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei mene Facebookiin, pitää hyväksyä se, että siellä olevilla on oma "juttu". Se voi olla läpänheittoa, kuulumisten kertomista tai elämän jakamista - mikä kenenkin tyyliin ja linjavetoihin sopii.
Facebookin olemukseen kuitenkin kuuluu, että joidenkin ihmisten kanssakäyminen saattaa jäädä siihen kaveripyynnön lähettämiseen ja hyväksymiseen. Siellä ei siis välttämättä (tai jopa yleensä) olla aktiivisesti tekemisissä kaikkien niiden kanssa, joihin on verkostoitunut.
Eli tuskin on syytä huoleen, mustasukkaisuuteen tai ahdistukseen.
Tai jos huolettaa, voithan aina kirjautua sinne myös itse. Ei siellä ole pakko jakaa valokuvia, omia tekemisiä ja menemisiä tai muutenkaan olla kovin aktiivinen. Sen sijan saatat vaikka saada yhteyden kauan "kadoksissa" olleeseen ystävään.
juuri se, että kavereiksi pyydetään ja otetaan mahdollisimman paljon ihmisiä, sellaisiakin, jotka tuntee ensisijaisesti jonkun toisen kautta. Mulla esim. on paljon miehen kavereita ja omien ystävieni kavereita, joiden kanssa olen moikkaustuttu, mutten oma-aloitteisesti pidä muuten yhteyttä kuin Facebookissa.
Eli relaa ap, kaveruus Facebookissa on ihan eri asia kuin että sun mies & ystävä tapais toisiaan ilman sua kertomatta sulle. Jos et tätä tajua, niin kurjasti on sulla asiat. Vaikka kai on niitäkin ihmisiä, joille Facebook on pettämisen esiareena. Mutta mulle tuollaiset ajatukset kuin mitä ap:lla on, on tosi tosi vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen pitäisi raportoida mulle, keitä sillä on Facebook-kavereina. Toki kun itsekin olen lärvärissä, voisin miehen kaverilistaa käydä säännöllisesti selailemassa, mutta en vaan ole tapana, ei kiinnosta niin paljon.
En todellakaan ajattele, että mies olisi jotenkin erityisessä "suhteessa" niihin, keitä kaverilistalla on, sen enempää kuin ennen Facebook-ystävyyttäkään.
on kavereina useita tuttuja ja myös miehen tuttuja. Yhteydenpito on kuitenkin sitä luokkaa, että on tullut kaveripyyntö tai minä olen sellaisen laittanut, se on hyväksytty, ja sen jälkeen ei olla oikeastaan missään yhteydessä, ei laitella viestejä tai kirjoitella toisen seinälle. On vaan pyydetty kaveriksi sen takia kun tunnetaan. Eli fb-kaveruus ei välttämättä ole sama kuin yhteydenpito. Ja en minäkään kaikkia kavereitani miehelleni raportoi. Tosin fb ei ole mikään salainen sivusto, joten kyllähän se oman profiilinsa kautta pääsee mun kaverit selaan läpi jos sitä kiinnostaa.
Oo nyt siis ihan huoletta vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos et itse ole siellä. :) Voi tuntua vähän oudolta ja turhan tungettelevalta. Mutta voin toisaalta samaistua myös ystävääsi, ehkä ajatuskuviona on ollut "oi kun kiva, Petri on liittynyt Facebookiin, pyydänpä kaveriksi; ei varmaan mene kauan kuin Satukin liittyy!" (satu and petri being you and... no, tajusit). Siellä tuskin sen kummemmin yhteyttä pidetään, ja kun molemmat tietävät ettet itse ole innostunut, niin ei noita kaveripyyntöjä/-hyväksymisiäkään pidetä mainitsemisen arvoisena asiana. Kun sinä kuitenkin olet heidän elämässään, nyt he vain ovat tavallaan "kaverikirja"-tuttuja (muistatko nuoruudesta?). Heille ohimennen tehty juttu - kaveripyyntö ja hyväksyminen, kun kuitenkin tuntevat - eikä ole käynyt mielessäkään että se sinua edes ihmetyttäisi.
Tuskin selkäsi takana mitään sen kummempaa elämää edelleenkään pidetään, mulla on n. 200 ystävää Facebookissa; osan kanssa olen sen myötä lähentynyt, osa on vanhoja koulukavereita, osa nimenomaan ystävien puolisoita; ihmisiä, ketkä tunnen ja joihin olen Facebookissa sitten törmännyt. Kenenkään kanssa ei ole mitään salamyhkäistä, ei edes niiden nuoruuden poikaystävien! :) On vaan ollut kiva törmätä ja tietää nyt, mitä niille kauan kadoksissa olleille ihmisille kuuluu; se selviää profiilista, ei siihen vaadita edes mitään viestien vaihtoa.
Myös miehellä on entisiä tyttöystäviä kavereinaan eikä se ole ongelma mulle. Me olemme me, he ovat hänen menneisyyttään ja varmaan ihan mukavia ihmisiä, joten ei ongelmaa. No, tämä oli jo vähän off topic.
Liity itsekin jos kiinnostaa, jos ei, niin unohda. :)
ei siellä välttämättä mitään jutella niiden ystävien kanssa. Itse en esim. ole koskaan käyttänyt fb:n chättiä (olen 30v, 150 fb-ystävää). "Kaukaisempien" ystävien kanssa en välttämättä ole missään kontaktissa koskaan. Joskus voin kommentoida hauskaa statusta tms. Harvemmin viestittelen fb:n kautta läheisimpienkään kanssa, livenä mieluummin. Monet laittaa heti ystäväpyynnön kun näkee edes jollain lailla tutun ilmestyneen linjoille. Tajuat jos menet sinne itse...
Jos ei mene Facebookiin, pitää hyväksyä se, että siellä olevilla on oma "juttu". Se voi olla läpänheittoa, kuulumisten kertomista tai elämän jakamista - mikä kenenkin tyyliin ja linjavetoihin sopii.
Facebookin olemukseen kuitenkin kuuluu, että joidenkin ihmisten kanssakäyminen saattaa jäädä siihen kaveripyynnön lähettämiseen ja hyväksymiseen. Siellä ei siis välttämättä (tai jopa yleensä) olla aktiivisesti tekemisissä kaikkien niiden kanssa, joihin on verkostoitunut.Eli tuskin on syytä huoleen, mustasukkaisuuteen tai ahdistukseen.
Tai jos huolettaa, voithan aina kirjautua sinne myös itse. Ei siellä ole pakko jakaa valokuvia, omia tekemisiä ja menemisiä tai muutenkaan olla kovin aktiivinen. Sen sijan saatat vaikka saada yhteyden kauan "kadoksissa" olleeseen ystävään.
Jos paras ystäväsi on myös miehesi tuttu, on ihan normaalia että he ovat kavereita facebookissa.