Lue keskustelun säännöt.
Mitäs kun aika ei kultaakaan muistoja tapailukumppanista, vaan päähän putkahtaa satunnaisia ilkeyksiä päivittäin?
28.10.2024 |
Niin mistä tämmöinen johtuu?
Yleensä ihmiset puhuvat, että aika kultaa muistot ja esim. jostain parisuhteesta tai tapailusuhteesta muistaa myöhemmin vain ne parhaat palat ja ne huonot hetket katoaa muistista. Ja siihen perustuu ne on-off suhteetkin. Eli off vaiheessa siitä toisesta alkaa muistamaan vaan ne hyvät jutut ja sitten yhtäkkiä ollaankin taas suhteessa, kunnes tulee taas paskaa niskaan ja sitten taas mennään off vaiheeseen.
Niin mihin perustuu se, että mä vaan muistan kaiken sen paskan siitä toisesta, kaikki ne ilkeät sanat ja teot? Ne putkahtelee joka päivä mieleen, yksittäisiä lauseita vuosien takaa. Ja joka viikko putkahtaa aivoihin joku ilkeys, teko tai ilkeä lause, mitä en ollut muistanutkaan vuosiin. Jostain yhtäkkiä se vain lävähtää päähän. Miksi nämä tulevat päähän ns. tyhjästä? Se toinen satutti sanoillaan ja teoillaan silloin aikoinaan todella pahasti, että tunsin sen fyysisenä kipuna ja ahdistuksena kehossa. Kun nää vanhat jutut pamahtaa päähän, se sama fyysinen ahdistus vyöryy päälle samanlaisena, kuin tilanne olisi juuri tapahtunut. Olenko traumatisoitunut vai?
Tuntuu, etten muista edes mitään hyvää hetkeä enää, vaikka tietenkin niitä oli. Tämä ei koske vain yhtä ihmistä, vaan monta ihmistä, niin kunnon seurustelukumppania kuin tapailukumppaneitakin.
Kommentit (20)
kokemuksia, että muistaa vain huonot hetket ja jopa satunnaisia ilkeitä lauseita vuosien takaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo traumatisoitumiselta kuulostaa, nuo ovat flashbackeja. Itsellekin tulee niitä päivittäin ja ajatus ihmisistä, jotka joukolla minua satuttivat, on usein aamulla ensimmäisenä mielessä. Tämä on toisaalta tosi raskasta, mutta nykyään en ainakaan itke 24/7, toisin kuin välittömästi tapahtumien jälkeen
Yksittäisiä traumakokemuksia voi parantaa ainakin mielikuvaharjoittelemalla. Esim. minulle tapahtuneeseen liittyi monia pieniä tekoja, ja yksi erityisen paha. Tämä erityisen paha oli aluksi kaikista häiritsevin ja aiheutti aina mieleen tullessa täysin lamaannuttavan paniikkikohtauksen, itkin usein tunteja. Mielikuva looppassi päässäni ja se oli tietysti todella ahdistavaa
Tämä muisto ei kuitenkaan enää palaa mieleeni ollenkaan. Johtuen siitä, että koska se oli niin äärimmäisen häiritsevä, työstin sitä paljon. Mietin, miten tilanteen olisi pitänyt edetä niin, että asiat olisivat voineet mennä oikein ja hyvin ja mielikuvittelin sitä. Kun sain kiinni tällaisesta mielikuvasta, eläydyin siihen täysillä. Loin tavallaan itselleni siis valemuiston mielikuvittelemalla. Ja tämä oikeasti toimii, tämä aivan järkyttävän kamala tapahtuma ei enää palaa mieleeni, toisin kuin muut, pienemmät jutut
Pitäisi varmaan tehdä sama niille pienemmillekin jutuille. Se vaan vaatii, että ottaa hieman aikaa ja "mielikuvittelee". On paljon kivempaa vaan yrittää mennä eteenpäin, kuin pysähtyä miettimään menneitä...
"However, research shows that humans often remember negative or traumatic experiences over positive ones. This persistent recall of negative memories might be an evolutionary defense mechanism, but it can also lead to psychological impediments, like depression or anxiety."
Kuitenkin, tutkimukset osoittavat, että ihmiset usein muistavat negatiiviset tai traumaattiset kokemukset positiivisten kokemusten sijasta. Tämä sinnikäs negatiivisten muistojen muistaminen voi olla evoluution puolustusmekanismi, mutta se voi johtaa myös psykologisiin haittoihin, kuten masennukseen tai ahdistukseen.
Minulla on samaa, tosin ne muistot tulevat useimmiten tilanteissa, jotka muistuttavat sitä tilannetta missä ne sanat on sanottu. Eli normaalissa arjessa yleensä eivät tule mieleen, mutta tapaillessani jotakuta ne ovat pinnalla hyvinkin vahvasti ja vaikuttavat käytökseeni.
Vaikka ihmisellä on taipumusta positiivisen nostalgisointiin, yksittäiset ikävät muistot jäävät vankemmin muistoihin. Kielteiset muistot nimittäin haihtuvat mielestä hyviä muistoja hitaammin.
Lähes kaikki ihmiset muistavat negatiiviset asiat positiivisia voimakkaammin, kertoo Stanfordin yliopiston kommunikaation professori Clifford Nass The New York Times -lehdessä.
Ihminen muistaa esimerkiksi paremmin haukut kuin kehut, ja ystävän menettämisen suru peittoaa tunteen ystävän saamisesta. Tutkijoiden mukaan negatiivisiin tunteisiin yhdistyy yleensä enemmän ajattelua, ja näitä tietoja käsitellään positiivisia tunteita perusteellisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"However, research shows that humans often remember negative or traumatic experiences over positive ones. This persistent recall of negative memories might be an evolutionary defense mechanism, but it can also lead to psychological impediments, like depression or anxiety."
Kuitenkin, tutkimukset osoittavat, että ihmiset usein muistavat negatiiviset tai traumaattiset kokemukset positiivisten kokemusten sijasta. Tämä sinnikäs negatiivisten muistojen muistaminen voi olla evoluution puolustusmekanismi, mutta se voi johtaa myös psykologisiin haittoihin, kuten masennukseen tai ahdistukseen.
Kyllähän huonot kokemukset tuottavat adaptaation, esim. itse välttelen miesten päästämistä läheisyyteeni. Eikä se varsinaisesti häiritse elämääni muuten kuin siltä osin, että moni muu vielä pakottaa parisuhdetta ja sukupuolisuhteita. Itse olisin ihan tyytyväinen järjestelyyn, että paritellaan kun nainen haluaa vauvan ja vuorovaikutus jää siihen
Olet katkeroitunut vanha äm mä.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun se ajatus putkahtaa päähän, niin totea vaikka itseksesi, että sellaista se oli ja jatka eteenpäin.
Kyllä itsellänikin tulee joskus negatiivisia asioita existä mieleen ja ei mitään positiivisia hetkiä. Ne on exiä ihan syystä, turha ylianalysoida asiaa. Nyt 15 vuotta taivalta nykyisen mieheni kanssa ja kyllä alkaa haalistumaan ja katoamaan noi asiat. Hyvä kun nimiä edes muistan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet katkeroitunut vanha äm mä.....
Ja sinä ilmeisesti ilkeä mies, joka syystäkin on yksin.
Juu. Ja unet. On yritettävä katkaista ajatuksia sinne. Ja puhdistettava. Ajatuksia muualle. Joku manaus suurin piirtein ja rukous. Ehkä yrttitee ja joku aivojen tasapainotus auttaa, luonnollinen musisiointi tms. Vai muutto, siivous, vitamiinit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ehkä kultaa muistot, jos kyse on ollut normaalista suhteesta. Sinä sen sijaan olet ollut henkisen väkivallan uhrina ja olet traumatisoitunut siitä.
Suosittelen sinulle terapiaa, koska et ilmeisesti vielä edes oikein ymmärrä, mitä sinulle on tapahtunut, eikä toipuminen etene.
Ei aika kultaa paskaa. Eihän kukaan muistele kaihoten kokemaansa ryöstöä tai autokolaria. Miksi väkivaltaisen suhteen kokenut muistelisi sitä mielellään?
Vierailija kirjoitti:
Aika ehkä kultaa muistot, jos kyse on ollut normaalista suhteesta. Sinä sen sijaan olet ollut henkisen väkivallan uhrina ja olet traumatisoitunut siitä.
Suosittelen sinulle terapiaa, koska et ilmeisesti vielä edes oikein ymmärrä, mitä sinulle on tapahtunut, eikä toipuminen etene.
Ei aika kultaa paskaa. Eihän kukaan muistele kaihoten kokemaansa ryöstöä tai autokolaria. Miksi väkivaltaisen suhteen kokenut muistelisi sitä mielellään?
Mutta tässä suhteessa oli myös hyvät hetket, enemmän hyviä hetkiä kuin pahoja. Miksei niitä hyviä edes kykene oikein muistamaan? Vain putkahtelee tyhjästä ilkeitä lauseita, mitä sanottiin. Tai ilkeitä tekoja, mitä tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko flashbackit siis traumoja? Kun niihin flashbackeihin liittyy fyysinen ahdistus?
Aloittajan pitää olla onnellinen että on eksä tuollaiselle.
Ihan kamalaa. Ja tämmöisten partnereiden kanssa teillä on sitten ollut seksiä ja on ehkä lapsiakin. Lapset oikeasti kantaa teitä ja parisuhdettanne ihan omassa DNA:ssaankin. Ajatelkaa vaan lasta jonka toinen vanhempi uskoo Jumalaan ja toinen on ateisti oikeasti. Ei siitä tule mitään! Lapsi ei pysty valitsemaan ja 'sekoaa' tavalla tai toisella - häneltä puuttuu harmonia persoonastaan.
No sulla ei aika kultaa muistoja ja hyvä juttuhan se on. Kauanko erosta on aikaa?
Huonoja nyt vain on paljon ja yleensä se ero tulee aina syystä. Itsekään en kaipaa ainuttakaan päättynyttä suhdetta. Tämä nykyinen on ainoa, jota luultavasti jäisin kaipaamaan, jos se loppuisi syystä tai toisesta.