Lue keskustelun säännöt.
Seuraava askel seurustelusta: yhteenmuutto vai kihlat?
10.02.2011 |
Leikimme miesystävän kanssa ajatusleikkiä suhteemme seuraavasta askeleesta ja tästä seurasikin hyvin mielenkiintoinen keskustelu.
Mielestäni seurustelusta edetään asumaan saman katon alle. Kihlat vaihdetaan vasta kun on todellakin varma, että haluaa juuri hänen kanssaan naimisiin ja lapsia. Mies taas on kihlojen kannalla, koska se vakuuttaa hänet, että oikeasti tahdon hänen kanssaan myös yhdessä asua.
Ottakaahan kantaa ja heittäkää mielipiteitä.
Kommentit (10)
itse en mennyt kihloihin ollenkaan; en halunnut koska kihlat merkitsivät mulle jotain höpölöpöä jota puolet noin 25-vuotiaista pareista harrastaa (harrastivat 10 vuotta sitten..) päätymättä "koskaan" naimisiin.
Yhdessä asuttiin pari vuotta ennen avioitumista.
Tosin olen sitä mieltä, että puolet teineistä on kihloissa =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka yhtä aikaa -kilhta ja yhteenmuutto? Minusta se olisi mukavaa: tuparit ja kihlajaiset:)
Mut jos on ihan pakko valita toinen ensin niin olen miehesi kannalla; ensin kihlat.
mielestäni yhteenmuutto todellakin.Yhdessä asuessa oppii tuntemaan toisen paremmin ja todella näkee onko suhde kehityskelpoinen jatkoa ajatellen. Eikö 2000-luvulla voi muuttaa ihan rauhassa yhteen pelkäämättä leimatuksi tulemisesta?Kihlat vaihtaisin vasta siinä vaiheessa kun on ehdottoman varma toisesta sekä suhteen kestävyydestä.Toisaalta,jokaiselle sopii omanlainen ratkaisu=)Onnea vain onnellisesta suhteesta,sehän siinä tärkeintä on jokatauksessa,=)
kihloihin voi mennä, kun hääpäivä on päätettynä.
Kummallinen nykytrendi etenkin nuorisolla, että heti kahden viikon päästä pitää olla kihloissa ja sitten erotaan ja uutta putkeen, ja uusi kihlaus ja niin edelleen. Ei tuo kihloissa oleminen nykyään oikein merkitse mitään.
Kummasti tuntuu vaan, että se sormus pitää sormeen saada, että pitäisi muut naiset/miehet baareissa loitolla omasta siipasta. Mutta, jos ei voi luottaa ilman sormusta, niin missähän olisi vika?
lupaus avioliitosta, ei lupaus yhteenmuutosta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kihlat tulee ainakin, yhteenmuutosta on puhuttu, mutta sen ajankohtaa ei olla päätetty, kihlojen on.
Tavallaan me ollaan jo henkisesti kihloissa vaikka ne sormukset puuttuukin. Minusta niin pitää mennäkin, että ensin kihloihin, ja sitten yhteenmuutto.
Olen jotenkin pitänyt oletuksena, että seuraava askel olisi nimenomaan yhteen muuttaminen. Mutta nyt, kun itse olen yh:na tapaillut pitkään erästä miestä, niin seuraava askel olisi nimenomaan kihlat... Epäloogista; miehen pitäisi kokeilematta tietää, kestääkö elää lapsiperheen arkea, toisaalta taas itse en ilman sen sorttista sitoutumista ole valmis lähtemään mihinkään kotileikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta olis ihanaa jos mies haluaisi kihloihin. Itse suhtaudun yhteenmuuttoonkin sellaisella vakavuudella että suunnitelmissa on loppuelämä yhdessä eikä vain mikään kokeilu. Voisin mennä kihloihin ja sen jälkeen vasta muuttaa yhteen. Tai toisinpäin. Mutta en halua vain muuttaa yhteen ilman suunnitelmia tulevaisuudesta.
tuntemaan ennen kuin asuu yhdessä, eikä puolestaan kannata mennä kihloihin, jos ei kunnolla tunne toista, joten...
itse en mennyt kihloihin ollenkaan; en halunnut koska kihlat merkitsivät mulle jotain höpölöpöä jota puolet noin 25-vuotiaista pareista harrastaa (harrastivat 10 vuotta sitten..) päätymättä "koskaan" naimisiin.
Yhdessä asuttiin pari vuotta ennen avioitumista.