Miten te äidit kestätte, jos teillä ei ole koskaan omaa aikaa tai viikonloppuja ilman lapsia?

Tätä ihmettelen monesti että kuinka jotkut jaksavat aina yhtä pitkähermoisena ja iloisena viettää päivästä toiseen ja viikosta toiseen kotona lastensa kanssa.

Ja sanon tämän ihan kunnioituksella teitä kohtaan, itse ei minusta siihen ole.



Mun on saatava välillä (n. kerran kolmessa kuukaudessa) jokin pikkureissu esim. viikonloppu miehen kanssa jossain muualla kuin kotitöiden parissa ja ilman lapsia. Tämän lisäksi n. kerranpari kuussa jokin ilta kaupungilla esim. syömässä tai leffassa ystävien kanssa. Mun hermo ei yksinkertaisesti kestä pitkää kotona oloa ja tällainen levoton sielu olen ollut aina, lapsesta saakka. Nyt ollaan huomenna lähdössä viikonlopuksi matkalle miehen kanssa ja tämä edellinen päivä on aina yhtä tuskaa odottamista.



Ja meillä siis kaksi lasta ja luojan kiitos meillä on hyvä tukiverkko joka mahdollistaa tämän. Mummola ja maksettu luotettava lapsenvahti.



Mutta kunnioitukseni sellaisille pullantuoksuisille ja pitkähermoisille äideille, jotka eivät edes kaipaa omaa aikaa vaan omistautuu aina 100% lapsilleen.