Häpeätkö kastenimeäsi jos käytät sitä toista?
Kommentit (7)
on vähän sukumme traditioita. En siis häpeä, mutta aina on outoa jos minua kutsutaan ekalla nimelläni.
jotain niin kamalaa että pyysin isiä ja äitiä kutsumaan mua Irmeliksi joka on siis toinen nimeni!
äitini sai ensimmäiseksi nimekseen oman äitinsä ensimmäisen nimen ja häntä on aina kutsuttu toisella nimellä, minä taas sain äitini kutsumanimen ensimmäiseksi nimekseni ja minua on aina kutsuttu toisella nimelläni.
Minä sen sijaan katkaisin ketjun ja tyttäreni sai ihan oman ensimmäisen nimen.
käytän vain ja ainoastaan sitä nimen toista osaa.
Ensimmäinen osa nimestä on sen verran outo, että joudun aina ja kaikkialla selittelemään sitä ja kuuntelemaan ihmettelyjä.
Nimeni on siis ainoa laatuaan. Olen ainoa koko maailmassa tämän niminen!
En vaan jaksa!
Siksi omat lapseni saivat normaalit, suomalaiset nimet!
En käsitä, miten vanhemmat eivät tajua, minkälaisen taakan ne lapsilleen antavat, kun keksivät mitä ihmeellisempiä "nimiä"!! Omasta mielestään ovat varmaan tosi fiksuja ja näppäriä!
annettu nimi muotoa xxxx yyyyy-zzzzzz ja vauvasta asti kutsuttu tuolla yhdysnimellä. Toki aina ja joka paikassa yritetään kutsua ensimmäisellä etunimellä, jota en koe kutsumanimekseni, vaikka mikään laki ei määrää että se olisi automaattisesti kutsumanimi. Nimi kuulostaisi tosi tyhmältä jos ensin olisi tuo pitkä yhdysnimi ja sitten nelikirjaiminen "toinen nimi". Mutta käytännöllisyyden vuoksi olen kaikille omille lapsilleni vaatinut kutsumanimeksi ensimmäisen nimen.
Puolet elämästä käytin ekaa, nyt tokaa.Eikä hävetä.