Onko murrosikä jonkinasteinen psykoosi?

Hirviövanhemmista tietysti. En yhtään ihmettele kylläkään, kun tätä palstaa lukee.

Sinkkosen kanssa eri mieltä, mutta tästä murrosikäasiasta aivan samoilla linjoilla. Murrosikä ei automaattisesti tarkoita päihdeongelmia, väkivaltaa ym. vaan kaikki ne ovat erillisiä ongelmia, joihin voi ja pitää vaikuttaa eikä vaan selittää että kyl se nuori vaan nyt on hormonipsykoosissa.



Mietin myös aika yleistä väitettä että murrosikäiselle nuorelle tarjottiin avuksi vain huostaanottoa, vaikka kaikki oli perheessä hyvin... Sos.viranomaisethan ei voi tuollaisia lehti- ja nettiväitteitä oikoa, kun niillä on vaitiolovelvollisuus.

Sinkkosen kanssa eri mieltä, mutta tästä murrosikäasiasta aivan samoilla linjoilla. Murrosikä ei automaattisesti tarkoita päihdeongelmia, väkivaltaa ym. vaan kaikki ne ovat erillisiä ongelmia, joihin voi ja pitää vaikuttaa eikä vaan selittää että kyl se nuori vaan nyt on hormonipsykoosissa.

Mietin myös aika yleistä väitettä että murrosikäiselle nuorelle tarjottiin avuksi vain huostaanottoa, vaikka kaikki oli perheessä hyvin... Sos.viranomaisethan ei voi tuollaisia lehti- ja nettiväitteitä oikoa, kun niillä on vaitiolovelvollisuus.

kommentoida esimerkiksi läheisten tai omaisten väitteitä, sillä jos he tekevät niin, he tekevät virkavirheen joka on pätevä syy esim. potkuille. Siksi omaisten väärät tai vajavaiset tiedot jäävät elämään urbaanilegendoiksi. Lisäksi pitää muistaa, että moni omainen joka on laiminlyönyt oman velvollisuutensa, esittää medialle vain itselleen edulliset paperit ja näkökohdat. Ei hän innostu kertomaan miten hyvin tai oikein viranomaiset ovat toimineet, ei todellakaan. Pientä lähdekritiikkiä siis, kiitos!

Laita musiikki soimaan, ja pienemmät sisarukset kouluun. Pysy tyynenä ja mene töihin/vaikka nettiin, ihan mihin vain, mutta ei murkun lähelle. Toi käytös kestää korkeintaan pari vuotta, ja sen jälkeen sulla on taas kotona mitä ihanin tyttö. Ei kannata kommentoida murrosikäsille oikein mitään, vähimmällä pääsee molemmat. terv. 4 murrosiän ohittaneen äiti, ja pienempiäkin on vielä liuta.

Minä eikä sisarukseni KOSKAAN haistateltu vanhemmillemme. Sen verran on taottu päähän että vanhempiaan tulee kunnioittaa koska ilman niitä a)ei oltaisi olemassa b)ei juuri olisi kattoa pään päällä eikä ruokaa lautasella eikä niitä "tekstiilejä" vaatekaapissa.



En tajua nykyteinejä ja niiden vanhempia. Kaikki laitetaan kylmänrauhallisesti murkkuiän piikkiin eikä mitään rajoja aseteta. Oma lapsi saa kyllä kuulla kunniansa jos KOSKAAN haistattelee minulle tai miehelleni. Kyllä murkullakin pitää käytöstavat olla.

meillä tehtiin kotona hyvin selväksi, että ruoka tippuu lautaselle ja vaatteet tulee komeroon nimenomaan vanhempien tekemän työn ansiosta eikä ilmatteeksi ja sen edestä valitus umpeen ja teet, kuten tässä talossa sanotaan. Tai sitten alat tienaamaan leipäsi ja vuokrasi itte.



Isoisäni joutui 16-veenä ryssien siviilisotavankileirille. Siellä kuoli pikkuvauvoja kuin kärpäsiä nälkään. Olisi saanut se ulkomaanmatka jäädä kuulemma tekemättä. Ja silloista ulkoministeri Kekkosta, jonka moka oli kyseessä, ei kiitellyt myöhemminkään. Ukki ei ehtiny pitää mitään murkkuikää. Tai no, Tali-Ihantalassa sai sitten leikkiä ihan oikeilla pyssyillä, ei mitään väripanosammuntoja firman virkistyspäivillä.....



Isäni taas jäi 14-veenä 2 hehtaarin pientilan isännäksi ja piti elättää 6-päinen sisarusparvi ja äite. Sillä ei ollut aikaa murrosikään. Sille tuli tutummaksi toi Kalle Päätalon romaani Kunnan jauhot.



Ja siksi mä luulenkin teitäväni miksi nykynuorilla on niin vaikeeta: niillä ei ole OIKEITA suruja ja OIKEITA töitä ja lössöt vanhemmat!

On kyllä totta, että esim. nuorena sotaan joutuneet eivät murrosikää "pystyneet" kokemaan. Tai isäsi, joka joutui ottamaan vastuuta turhan varhain.



He selvisivät, mutta eivät välttämättä hyvin. Nuoruusikään kuuluu tietty kapina, tietty irtiotto vanhemmista ja auktoriteeteista. Toisilla tämä näkyy rajumpana, toisilla menee helpommin. Kuitenkin tämä kuuluu asiaan.



Psykoosi on väärä sana, psykoosi on eri juttu.



Mutta aika moinen taantuma ja myllerryshän nuorilla käy.

vanhemmistani ilman haistattelua ja luopumista käytöstavoista.



Ymmärrän teini-iän haasteet ja myllerryksen, mutta tuntuu olevan varsin uutta tämä kaikensortin kiittämättömyys teineillä ja asennevammat. Ei noita voi selittää pelkästään fyysisillä ja henkisillä muutoksilla. Teinikin on vastuussa sanomisistaan ja tekemisistään.

Minä eikä sisarukseni KOSKAAN haistateltu vanhemmillemme. Sen verran on taottu päähän että vanhempiaan tulee kunnioittaa koska ilman niitä a)ei oltaisi olemassa b)ei juuri olisi kattoa pään päällä eikä ruokaa lautasella eikä niitä "tekstiilejä" vaatekaapissa. En tajua nykyteinejä ja niiden vanhempia. Kaikki laitetaan kylmänrauhallisesti murkkuiän piikkiin eikä mitään rajoja aseteta. Oma lapsi saa kyllä kuulla kunniansa jos KOSKAAN haistattelee minulle tai miehelleni. Kyllä murkullakin pitää käytöstavat olla.

Mutta sinnikkäästä kasvatuksesta ja rajojen asettamisesta huolimatta esikoinen hasitattelee ja kiroaa nyt teininä,kun pinna palaa.

Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka tietenkin kotikasvatuksen merkitys on suuri, vaikuttaa teini-ikäisen käytökseen paljon myös muu ympäristö. Esimerkiksi aikuisten kunnioittaminen absoluuttisena tosiseikkana iskostettiin aikoinaan meidön nykykeski-ikäisten päähän jo koulussa. Opettajaa oli puhuteltava asiallisesti tai tuli jälki-istuntoa, ellei peräti korvatillikka tai vastaavaa. Opettajia ei sinuteltu. Ei tullut mieleenkään sanoa kenellekään aikuiselle "isosti" vastaan. Siitä kun mennään vielä sukupolvi taaksepäin, lapsille opetettiin, että aikuiselle saa puhua vain puhuteltaessa ja että kiltti lapsi = hiljainen ja "näkymätön" lapsi.

Nykyään lapsista vastaavat aikuiset ovat etunimituttuja kavereita jo päiväkoti-iästä, opettajia puhutellaan niinikään etunimellä eikä minkäänlaisia kurinpitotoimenpiteitä sallita! Ei kai ole mikään ihme, että tämän kehityksen myötä myös se aikuisen ehdoton kunnioittaminen on hävinnyt. Eikä se mitään haittaa, maailma muuttuu ja se pitää hyväksyä. Mutta on kyllä älyn köyhyyttä (tai ainakin kokemuksen puutetta) verrata nykyajan teini-ikäisten käyttäytymistä omaan teini-ikään tai aikaisempien sukupolvien teini-ikään...

käyttäytyy tänään illalla?

:=)

Onkohan viestin kirjoittaja paikalla? Voisitko postata neidin käytöksestä raporttia illalla?

Psykoosi se ei ole, mutta murkkuiässä tapahtuu hyvin paljon turhan lyhyessä ajassa. Ensin keho muuttuu vauhdilla aikuiseksi, lasta aletaankin yhtäkkiä kohdella kuin teiniä/aikuista, kun pari vuotta aiemmin nimiteltiin pojanklopiksi tai tytöntylleröksi. Lapsi joutuu irrottautumaan henkisesti vanhemmistaan ja vanhempien "auktoriteettikatto" katoaa, kun nuori huomaa, että hänen aiemmin jumalan roolissa olleet vanhempansa ovatkin aivan tavallisia ihmisiä. Uusia vastuita, vanhemmat ja muut alkavat odottaa lapseltaan enemmän. Seksuaalisuus herää, sydänsurut ja mahdolliset parisuhdeongelmat alkavat heijastua kotiinkiin. Teiniseurustelut ovat yleensä myrskyisiä......Ja kaikkeen tähän lapsi kehittyy parissa vuodessa. Ei ihme jos ovet paukkuvat ja on vaikeaa. Noin parikymppisenä nuori on jo seestynyt, koska on oppinut ja omaksunut roolinsa vastuullisena aikuisena.

klo 7.30 teini herää (15 v tyttö)

klo 8.15 ei ole vieläkään aamiaispöydässä ja mä menen katsomaan, mikä on vikana

klo 8.16 teini ulisee huoneessaan, koska koko elämä on pilalla kun ei ole sopivaa päällepantavaa ja aloittaa möykkäämisen missä-mun-kaikki-vaatteet-on-ja-kuka-ne-on-varastanu (neidillä on kaappi pullollaan kaikenlaista tekstiilitekelettä ja samoin sängynalus näköjään täynnä myös)

klo 8.20 on jo hysteerisessä tilassa, edelleenkin kehii itse itselleen jonkinlaista huutoitkupotkuraivaria vaateasiasta

klo 8.25 on ilmeistä ettei ehdi meikata eikä syödä (ja pukeutuahan ei voi kun ei ole vaatetta)

klo 8.30 on ilmeistä että myöhästyy bussistakin

klo 8.35 huutaa ja kiljuu tuulikaapissa ja näyttää puimurin läpi vedetyltä punkkarilta koska tukka on laittamatta

klo 8.40 on mun, pikkusisarusten ja isoveljen (joka ei ole ollut edes paikalla klo 7.30 lähtien) että hän myöhästyy koulusta, ei ole ehtinyt meikata eikä ole vaatettakaan

klo 8.42 rääkyy pihalla matkalla autolle, koska olen päättänyt viedä hänet kouluun (eihän tuota helevetti vieköön kukaan kestäisi jos se jäisi yhdeksikin lisätunniksi kotiin odottamaan seuraavaa bussia)

klo 8.55 huutaa mä-en-voi-elää ja haistavittu kun poistuu autosta koululla

klo 11.00 tekstaa ruokatunnilta: sori äiti, oli pinna vähän tiukalla aamulla

Onneksi ei sentään joka päivä, mutta aina välillä. Tyttö on 14 v.

mutta se johtuu aivojen kehityksestä ja on ihan normaalia:



http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/murrosika/277/mita_nuoren_aivoissa_…



http://www.tiede.fi/artikkeli/604/teinin_aivoissa_tyrskyy

Meillä on 2 lasta 15v. tyttö ja 11v. poika.

Tyttö on 2 viimeisen vuoden aikana ollut koko ajan enemmän tai vähemmän hankala ja oikeen mikään ei mene hyvin...kaikki on niin vaikeaa ja kaikki tökkii.

Nyt pojallakin alkaa olla murrosiän merkkejä.

Loukkaantuu herkästi, negatiivinen asenne kaikkeen ja harrastus ei kiinnosta enää.

Jotenkin koko perhe on jatkuvasti pahalla tuulella kun elämä on yhtä taistelemista jotta arki edes jotenkin sujuisi.

Päivä alkaa kun pitää "kiskoa" lapset ylös sängystä ja päivä loppuu kun pitää ne taas pakottaa sängyyn. Ja siihen väliin mahtuu monta riitaa, pahaa mieltä ja draamaa.

Nykyään ymmärränkin paremmin vanhempia jotka eivät jaksa pitää huolta nuoristaa koska välillä tekee mieli "lyödä hanskat tiskiin"...tehkää mitä haluatte ja menkää minne haluatte...tos on rahaa...heippa!

Vaikka elämä onkin vaikeaa niin meillä ei kyllä kiroilla eikä meille vanhemmille haistatella tai meitä ei haukuta ym....se olisi kyllä viimeinen pisara! En kyllä jaksaisi sellaista kuunnella kun ihan tarpeeksi on riitaa ja huutamista muutenkin.

Meillä on 2 lasta 15v. tyttö ja 11v. poika. Tyttö on 2 viimeisen vuoden aikana ollut koko ajan enemmän tai vähemmän hankala ja oikeen mikään ei mene hyvin...kaikki on niin vaikeaa ja kaikki tökkii. Nyt pojallakin alkaa olla murrosiän merkkejä. Loukkaantuu herkästi, negatiivinen asenne kaikkeen ja harrastus ei kiinnosta enää. Jotenkin koko perhe on jatkuvasti pahalla tuulella kun elämä on yhtä taistelemista jotta arki edes jotenkin sujuisi. Päivä alkaa kun pitää "kiskoa" lapset ylös sängystä ja päivä loppuu kun pitää ne taas pakottaa sängyyn. Ja siihen väliin mahtuu monta riitaa, pahaa mieltä ja draamaa. Nykyään ymmärränkin paremmin vanhempia jotka eivät jaksa pitää huolta nuoristaa koska välillä tekee mieli "lyödä hanskat tiskiin"...tehkää mitä haluatte ja menkää minne haluatte...tos on rahaa...heippa! Vaikka elämä onkin vaikeaa niin meillä ei kyllä kiroilla eikä meille vanhemmille haistatella tai meitä ei haukuta ym....se olisi kyllä viimeinen pisara! En kyllä jaksaisi sellaista kuunnella kun ihan tarpeeksi on riitaa ja huutamista muutenkin.

ja lepsuillut joissakin, koska ihan joka asiasta en jaksa tapella. Kotiintuloajat, nukkumaanmeno arkisin, koulussa käyminen, päihteettömyys yms. on asioita, joissa olen tiukkana, mutta lepsuilen esim. syömisessä, rahan antamisessa, vaatteiden yms. hankkimisessa, siivousjutuissa ym. (tosin rahaa ym. tavaraa ei ole välillä saanut yhtään, sitä on käytetty kiristys-/rangaistuskeinona, mutta jos siis noudattaa sääntöjä, olen aika lepsu sen suhteen).

Meillä meni pahin vaihe ohi vajaassa kahdessa vuodessa, ja muutos parempaan oli yhtä nopea ja yhtä suuri yllätys kuin aikoinaan käännös pehempaan. Tyttö nyt 16 v. ja pahasta murrosiästä selvittiin isommitta vaurioitta :)

On se! Kestää puolesta vuodesta puoleentoista ja tasaantuu sitten!

Tsemppiä!

ennemmin jonkinasteinen persoonallisuushäiriö.

Minä eikä sisarukseni KOSKAAN haistateltu vanhemmillemme. Sen verran on taottu päähän että vanhempiaan tulee kunnioittaa koska ilman niitä a)ei oltaisi olemassa b)ei juuri olisi kattoa pään päällä eikä ruokaa lautasella eikä niitä "tekstiilejä" vaatekaapissa. En tajua nykyteinejä ja niiden vanhempia. Kaikki laitetaan kylmänrauhallisesti murkkuiän piikkiin eikä mitään rajoja aseteta. Oma lapsi saa kyllä kuulla kunniansa jos KOSKAAN haistattelee minulle tai miehelleni. Kyllä murkullakin pitää käytöstavat olla.

Eikä meillä enää haistatella kun se käy pahasti viikkorahan päälle. Muuten kyllä raivotaan ja kehitetään kaikenlaisia ongelmia. Tuon erään äidin kertoma aamupsykoosi kuulosti ihan tutulta.

ap