Onko murrosikä jonkinasteinen psykoosi?

Se hormoonit myllertää myrskyssä, etkö itse enää muista millasta silloin oli?

t. 15-vuotiaan äiti

Se hormoonit myllertää myrskyssä, etkö itse enää muista millasta silloin oli?

esim. olemaan väkivaltainen! Toivottavasti ei ihan sellaisesta ole kyse.

ensimmäinen vahvatahtoinen tytär tiesi mitä tahtoi, totteli kun oli pakko. Toinen hilajisempi poika menee ja murahtelee. Mitään ylipääsemätöntä ei ole ilmaantunut-vielä...



lapset siis 17,15,8 ja 6

välillä tuntuu, että eikö se ikinä lopu...

Henkinen kehitys tuntuu taantuvan muutamaksi vuodeksi, mutta kyllä se tuntuu palautuvan

Se hormoonit myllertää myrskyssä, etkö itse enää muista millasta silloin oli?

Tuo on kyllä vähän outo ajatus, esim. itselläni murrosikä oli tosi tasainen. En siis oikein osaa sanoa millaista se oli!

tv: ei-ap

nyt.

Ja ei, ei sentään väkivaltainen ole. Muuten vain erittäin epäsiisti, epäjärjestelmällinen, epärealistinen.... epäkohtelias =)

ap.

kaikki järki ja logiikka katoaa, valahtaa ilmeisesti sukuelimiin tai jonnekin pikkuvarpaan tienoille

mutta kerran tuli mielenkiintoinen tv-ohjelma, jossa Amerikan ihmemaassa oli tehty aivotutkimuksia. Siinä oli vertailtu vauvan, uhmaikäisen, koululaisen, murrosikäisen, aikuisen ja vanhuksen aivojen toimintoja toisiinsa. Tarkemmin en muista. Mutta yksi jäi mieleen:



Murros- ja uhmaikäisen aivot muistutti eniten toisiaan.

...vetää nyrkillä ikkunalasin palasiksi ja toiset kääntyvät sisäänpäin.

Minä kuuluin niihin näennäisen rauhallisiin, jotka eivät tehneet mitään pahaa. Sisälläni myllersi hormonit. Oli maailmantuska, itseinhoa jopa masennusta.

Apua en pyytänyt, eikä sitä kukaan huomannut edes antaa.

Nyt olen melko selväjärkinen aikuinen ihminen.

klo 7.30 teini herää (15 v tyttö)

klo 8.15 ei ole vieläkään aamiaispöydässä ja mä menen katsomaan, mikä on vikana

klo 8.16 teini ulisee huoneessaan, koska koko elämä on pilalla kun ei ole sopivaa päällepantavaa ja aloittaa möykkäämisen missä-mun-kaikki-vaatteet-on-ja-kuka-ne-on-varastanu (neidillä on kaappi pullollaan kaikenlaista tekstiilitekelettä ja samoin sängynalus näköjään täynnä myös)

klo 8.20 on jo hysteerisessä tilassa, edelleenkin kehii itse itselleen jonkinlaista huutoitkupotkuraivaria vaateasiasta

klo 8.25 on ilmeistä ettei ehdi meikata eikä syödä (ja pukeutuahan ei voi kun ei ole vaatetta)

klo 8.30 on ilmeistä että myöhästyy bussistakin

klo 8.35 huutaa ja kiljuu tuulikaapissa ja näyttää puimurin läpi vedetyltä punkkarilta koska tukka on laittamatta

klo 8.40 on mun, pikkusisarusten ja isoveljen (joka ei ole ollut edes paikalla klo 7.30 lähtien) että hän myöhästyy koulusta, ei ole ehtinyt meikata eikä ole vaatettakaan

klo 8.42 rääkyy pihalla matkalla autolle, koska olen päättänyt viedä hänet kouluun (eihän tuota helevetti vieköön kukaan kestäisi jos se jäisi yhdeksikin lisätunniksi kotiin odottamaan seuraavaa bussia)

klo 8.55 huutaa mä-en-voi-elää ja haistavittu kun poistuu autosta koululla

klo 11.00 tekstaa ruokatunnilta: sori äiti, oli pinna vähän tiukalla aamulla

taantuu joksikin aikaa siinä hormonimyllerryksessä.

miten reagoit tuohon kiukutteluun?



t. samassa tilanteessa, tai ainakin melkein

klo 7.30 teini herää (15 v tyttö) klo 8.15 ei ole vieläkään aamiaispöydässä ja mä menen katsomaan, mikä on vikana klo 8.16 teini ulisee huoneessaan, koska koko elämä on pilalla kun ei ole sopivaa päällepantavaa ja aloittaa möykkäämisen missä-mun-kaikki-vaatteet-on-ja-kuka-ne-on-varastanu (neidillä on kaappi pullollaan kaikenlaista tekstiilitekelettä ja samoin sängynalus näköjään täynnä myös) klo 8.20 on jo hysteerisessä tilassa, edelleenkin kehii itse itselleen jonkinlaista huutoitkupotkuraivaria vaateasiasta klo 8.25 on ilmeistä ettei ehdi meikata eikä syödä (ja pukeutuahan ei voi kun ei ole vaatetta) klo 8.30 on ilmeistä että myöhästyy bussistakin klo 8.35 huutaa ja kiljuu tuulikaapissa ja näyttää puimurin läpi vedetyltä punkkarilta koska tukka on laittamatta klo 8.40 on mun, pikkusisarusten ja isoveljen (joka ei ole ollut edes paikalla klo 7.30 lähtien) että hän myöhästyy koulusta, ei ole ehtinyt meikata eikä ole vaatettakaan klo 8.42 rääkyy pihalla matkalla autolle, koska olen päättänyt viedä hänet kouluun (eihän tuota helevetti vieköön kukaan kestäisi jos se jäisi yhdeksikin lisätunniksi kotiin odottamaan seuraavaa bussia) klo 8.55 huutaa mä-en-voi-elää ja haistavittu kun poistuu autosta koululla klo 11.00 tekstaa ruokatunnilta: sori äiti, oli pinna vähän tiukalla aamulla

Meillä välillä samanlaista... tyttö vasta 13v.

Useimmiten muistan kysyä ed. iltana, että olethan varmasti tuonut pyykkiin vaatteen, jota tarvitset huomenna. Jos en muista eikä tyttö muista asia, niin aamulla voi olla juuri tuollainen "psykoosi"!

miten reagoit tuohon kiukutteluun?

t. samassa tilanteessa, tai ainakin melkein

että hiljaisella ironialla, turha ruveta tekemään itseään yhtä idiootiksi möykkäämällä takaisin (se on kyllä KOKEILTU, ei sen puoleen....) vaikka toki ottaa aivoon tuo haistattelu.

Jotenkin olen koittanu ajatella että se ei ole henkilökohtaista vaan semmoista yleistä "tilanneraivoa", miten sen nyt kuvaisi parhaiten. Olen kyllä monta kertaa sanonut ja toistanut että haistattelu on rumaa, väärin ja plääplääplää, sillä samalla tavalla takasin huutaminen ei ainakaan auta.

Tyttö näyttää ainakin toistaseks ymmärtävän että on tehny väärin ja on tosi kiva kun tekstas anteeksipyynnön.

Eniten mua ihmetyttää että tyttö pystyy kehittämään itse itselleen kauhean raivotilan ilman ulkopuolista syytä tai sitten jostain ihan sikapienestä asiasta kilahtaa mut se nyt kai vaan kuuluu ikään. Eikä tää tarkota että me siedettäs mitä vaan, rajoista meilläkin riidellään tytön kanssa nykyään aika paljon.

Tässä on opettelemista kun 2 v vanhempi veljensä on ihan toista maata. Sillä ei murrosikää ole tämän viestin aloituksen tarkoittamissa merkeissä ikinä ollukaan.

taantuu joksikin aikaa siinä hormonimyllerryksessä.

vaikuttaa, mutta musta oli aikamoista todellisuuspakoa viime sunnuntain hesarissa se juttu, jossa kuvattiin kahta tosi rajusti murrosikää oireillutta nuorta ja annettiin se kuva, että väkivalta-huumeet-syrjäytymiskierre nyt vaan iskee joillekin murrosiässä, että suunnilleen puun takaa iskee ja vie mennessään, vaikka kaikki asiat elämässä ja perheessa oli sitä ennen aivan kunnossa. As if...

kaikki järki ja logiikka katoaa, valahtaa ilmeisesti sukuelimiin tai jonnekin pikkuvarpaan tienoille

niin vaadittiin multakin aikoinaan ja ehjänä selvittiin. Kiivasluonteinen olen kyllä edelleen, mutta ei senkään piikkiin mitä vain voi panna...

vaikuttaa, mutta musta oli aikamoista todellisuuspakoa viime sunnuntain hesarissa se juttu, jossa kuvattiin kahta tosi rajusti murrosikää oireillutta nuorta ja annettiin se kuva, että väkivalta-huumeet-syrjäytymiskierre nyt vaan iskee joillekin murrosiässä, että suunnilleen puun takaa iskee ja vie mennessään, vaikka kaikki asiat elämässä ja perheessa oli sitä ennen aivan kunnossa. As if...

mielenterveysongelmat, murrosiän aiheuttamat tavalliset muutokset ja päihteiden väärinkäyttö. Ne ovat erillisiä asioita aluksi mutta niistä tulee helposti sotkuinen vyyhti jos niitä ei pureta erikseen. Kaiken avain on aikainen puuttuminen asioihin, vaikka nuori kuinka raivoaisi!

vaikuttaa, mutta musta oli aikamoista todellisuuspakoa viime sunnuntain hesarissa se juttu, jossa kuvattiin kahta tosi rajusti murrosikää oireillutta nuorta ja annettiin se kuva, että väkivalta-huumeet-syrjäytymiskierre nyt vaan iskee joillekin murrosiässä, että suunnilleen puun takaa iskee ja vie mennessään, vaikka kaikki asiat elämässä ja perheessa oli sitä ennen aivan kunnossa. As if...

joka jossain sanoi, että on suuri virhe olettaa murrosiän olevan joku hirviö, joka napsii lapsiuhreja ilman, että kukaan mahtaa mitään...