Vauvani on intersukupuolinen :(

itse en voisi vanhempana ottaa vastuuta asiasta koska mahdollisuus, että valinta osuu pieleen, on liian suuri.

säästä lapsi suurelta kärsimykseltä,joka tulee ympäristöstä siitä hyvästä,että on kummajainen.

kun taa asia ei ole niin yksinkertainen. Ennen tehtiin juuri noin kuin ehdotat, ja tuloksena oli paljon vaaria paatoksia joista lapsi itse karsi aikuisena (ja joita ei valttamatta voinut enaa korjata, sikali kun oli tehty leikkauksia, annettu hormonihoitoa jne.). Ennemminkin tarvitaan asiallista valistusta - ajan kanssa asenteet muuttuvat (vrt. esim. nykyajan asenteet vaikka vammaisuuteen ja vastaavat sata vuotta sitten).

siksi pitäisi päättää,ETTEI SITÄ LAPSIRAUKKAA KIUSATA!!!!!!!!!

Pistä ylimääräinen energiasi kiusaamisen ehkäisemiseen äläkä sen pelkäämiseen.

jos vauvalle "valittu" sukupuoli osoittautuu vääräksi. Leikkaus sen sijaan on peruuttamaton.

Ja sitten tuohon, että vanhemmat ei voi päättää lapsen puolesta. Pakko se valinta on jossain jonkun tehtävä, käykö tyttöjen vai poikien liikuntatunnilla, vessassa jne.

Kouluikäinen lapsi tietää jo kumpaa sukupuolta hän tuntee olevansa. Tässä oli kyse sukupuolen valitsemisesta vauvan puolesta, hän kun ei vielä osaa kertoa tunteeko itsensä tytöksi vai pojaksi.

Eli valintaongelma on tavalla tai toisella kyllä kouluikään mennessä ratkennut.

että asia on aina noin "selvä"? Eikö ole olemassa niin epäselviä tapauksia, että se hetu vedetään hatusta?

Minkä henkilötunnuksen lapsi saa? Eikö hetun loppunumerosta voinut ainakin joskus päätellä henkilön sukupuolen? Voi tietenkin olla, että systeemi on muuttunut, mutta muistelen, että sukupuolenvaihdoksen tehnyt henkilö sai uuden hetun.

että intersukupuolisuutta on olemassa montaa erilaista lajia. Esim. sellaista, että työllä on vatsassa kives. Aika itsestään selvää, kumman hetun tyttö saa.

jolla oli valtaisa tuska, kun ei tiedä onko nainen vai mies. Kÿllähän sukupuoli vaikuttaa moneen sosiaaliseen tilanteeseen. Käytkö uimahallissa naisten vai miesten puolella. Ja on varmasti vaikeaa, jos se ero on oikeasti näkyvä, jos esim. ulkoisesti näkyy kummatkin sukupuolielimet. Harvinaistahan se on, mutta on varmasti vaikea tilanne.

en tiedä olin pieni lapsi silloin. On jo kuollut, ei sydämellisempää ihmistä ollut. Ennen oli ennen nykyään on eri juttu.

Jotainhan silloin pitää päättää. Valitettavasti koulussa on joitain sukupuolisia asioita kuten tyttöjen ja poikien omat liikuntatunnit, sukupuolille omat wc-tilat jne.

jolla oli valtaisa tuska, kun ei tiedä onko nainen vai mies.

paineista. Ei ihminen ole sellainen että se vihaa ja häpeää itsessään jotain sellaista mitä ei ole sille osoitettu muitten taholta. Armeiliaampaa suhtautumista erilaisiin ihmisiin ja tällaiset ongelmat lievittyy huomattavasti.

mukaan henkilötunnus tule sukupuolen mukaan. itse olen nainen, eikä mulla oo kirjain viimeisenö kuten kaikilla muilla ikäisilläni naisilla. olenko siis saanut väärän hetun tän perusteella?



eikä sitä kaiketi voi mennä muuttaamnaan vaikka sukuolen ja nimen muutta, eikös se oo aina pysyvä? :O

sukupuolen merkitsee loppuosan toiseksi viimeinen merkki, se on naisilla parillinen ja miehillä pariton.

mukaan henkilötunnus tule sukupuolen mukaan. itse olen nainen, eikä mulla oo kirjain viimeisenö kuten kaikilla muilla ikäisilläni naisilla. olenko siis saanut väärän hetun tän perusteella?

eikä sitä kaiketi voi mennä muuttaamnaan vaikka sukuolen ja nimen muutta, eikös se oo aina pysyvä? :O

mulla toiseksi viimeinen merkki on nolla ja olen nainen

sukupuolen merkitsee loppuosan toiseksi viimeinen merkki, se on naisilla parillinen ja miehillä pariton.

mukaan henkilötunnus tule sukupuolen mukaan. itse olen nainen, eikä mulla oo kirjain viimeisenö kuten kaikilla muilla ikäisilläni naisilla. olenko siis saanut väärän hetun tän perusteella? eikä sitä kaiketi voi mennä muuttaamnaan vaikka sukuolen ja nimen muutta, eikös se oo aina pysyvä? :O

Joka tapauksessa onnea vauvasta, rakas ja ainutlaatuinen, omanlaisekseen luotu yksilö!



Mun poika on ns. poika, mutta syntyessään hänellä todettiin hypospadia, ts. virtsateiden poikkeavuus. Jo synnyttyään sanottiin, että pippeli on pieni. Meille se ei oo ollu mikään ongelma.Pippeliä on operoitu 3 isossa leikkauksessa. Pojan itsetuntoa on yritetty tietoisesti tukea ja mielestäni onnistuttukin. Poika on nyt 8 v. Ei silti oo helppoa ns. miehisessä maailmassa. Välillä tulevaisuus surettaa pojan puolesta, vaikka varmasti tulee selviytymäänkin vahvan luonteensa vuoksi. Pippeli on edelleen pieni, mutta nyt poika pystyy edes pissaamaan seisoaltaan. Poika on meille rakas, ja arkipäivässä vaiva unohtuu, mutta esim. uimahallireissuilla pulpahtaa aina esille.





Meillä pojan operoi OYS:ssä Mika Venhola, joka on erikoistunut juuri intersukupuolisiin. Kannattaa googlata ja vaikka ottaa yhteyttä, jos haluaa jutella. On oikeesti suomessa tän asian expertti!



Asian kanssa ei kannata hätäillä, meillekin annettiin vinkkinä, että kannattaa kuunnella tarkkaan lapsen omaa mielipidettä operoinneista ja turhia leikkauksia tulee vbälttää.



Enkuleitä teidän matkallenne!

mitä kertoisitte tuossa tilanteessa vaikka lapsen hoitajille päiväkodissa? Tai sukulaisille ja ystävillenne? Entä hyvänpäiväntutuille?? Veikkaan että aika moni kallistuisi valitsemaan lapsensa puolesta.

kumpi siitä lapsesta tulee?

tarhassa kiusataan,ja koulussa kivitetään tuollainen erikoisuus:(

mikäli ei ole selvää ja se on tarpeellista, että lapsi on intersukupuolinen.

Itse en tiettävästi tunne yhtään intersukupuolista, mutta en voi käsittää miten kukaan täällä on oikeasti sitä mieltä, että lapsen sukupuoli pitää väkisin vääntää joksikin. Intersukupuolinen ei ole sama kuin sukupuoleton tai jos on, niin sitten on. Pitääkö kaikki aina yrittää ajaa sen oman ahtaan mielikuvituksen mukaisiin lokeroihin? On todella julmaa rikkoa toisen oma sukupuolisuus vain sen vuoksi, että itse on ahdasmielinen. Mitä vikaa intersukupuolisessa vauvassa sitten on ap, ei kerta kaikkiaan yhtään mitään vikaa! Sinulla on ihana lapsi ja nyt vaan nautit elämästä hänen kanssaan. Ei pidä miettiä mitä muut miettivät. Se on vaan niin typerää. Lopulta sukupuolisuuden merkitys esimerkiksi seksuaalisuuden suhteen on täysin lapsesi oma asia. Ja jos tämä lapsellesi joskus koituu ongelmaksi, niin tuet lasta hänen omien tuntemuksiensa mukaan. Mutta mielestäni vanhemman ei pitäisi lapselle mitään leikkauksia tehdä, ei välttämättä edes hänen pyynnöstään, koska lapsi ei ehkä ole valmis arvioimaan leikkauksen komplikaatioita ja pysyviä seurauksia. Kannustaisin nyt vaan keskittymään oleelliseen eli elämästä nauttimiseen ja uuden oppimiseen ja rakastamiseen.

Joka tapauksessa onnea vauvasta, rakas ja ainutlaatuinen, omanlaisekseen luotu yksilö!

Mun poika on ns. poika, mutta syntyessään hänellä todettiin hypospadia, ts. virtsateiden poikkeavuus. Jo synnyttyään sanottiin, että pippeli on pieni. Meille se ei oo ollu mikään ongelma.Pippeliä on operoitu 3 isossa leikkauksessa. Pojan itsetuntoa on yritetty tietoisesti tukea ja mielestäni onnistuttukin. Poika on nyt 8 v. Ei silti oo helppoa ns. miehisessä maailmassa. Välillä tulevaisuus surettaa pojan puolesta, vaikka varmasti tulee selviytymäänkin vahvan luonteensa vuoksi. Pippeli on edelleen pieni, mutta nyt poika pystyy edes pissaamaan seisoaltaan. Poika on meille rakas, ja arkipäivässä vaiva unohtuu, mutta esim. uimahallireissuilla pulpahtaa aina esille.

Meillä pojan operoi OYS:ssä Mika Venhola, joka on erikoistunut juuri intersukupuolisiin. Kannattaa googlata ja vaikka ottaa yhteyttä, jos haluaa jutella. On oikeesti suomessa tän asian expertti!

Asian kanssa ei kannata hätäillä, meillekin annettiin vinkkinä, että kannattaa kuunnella tarkkaan lapsen omaa mielipidettä operoinneista ja turhia leikkauksia tulee vbälttää.

Enkuleitä teidän matkallenne!

On tosi tärkeää, että ette itse annan mielikuvaa, että koko merkitsee. Ei se merkitse. Jos teitä ahdistaa lapsen tuleva seksielämä, niin kannattaa lopettaa ahdistuminen siihen paikkaan. Asia ei ole teidän ongelma, eikä se ole edes ongelma. Seksuaalisuuden pitäisi olla ihana asia ja sen takia ei kannata esittää pettynyttä jo nyt, kun ette voi tietää millaiseksi lapsenne elämä muodostuu. Uskon kyllä, että asia voi tuottaa vaikeuksia, mutta uskon myös, että vanhempien asenne on niin merkityksellinen. Jos poikanne ei ole normaali poika, niin miksi sitten pitää verrata normaaliin poikaan. Eikö vaan ole mahdollista hyväksyä erilaisuutta? Mieluummin käyttäkää energiaa vertaistuen etsimiseen ja keskusteluihin sitten kun niiden aika on merkityksellistä. Lapsen on varmaan ihan hyvä tajuta, että ei ole ainut intersukupuolinen ja maailmassa kaikki on toisaalta yksilöitä ja erilaisia, eikä hänen tarvitse tuntea itseään miksikään kummajaiseksi.

Jos se on jotenkin jossain harvinaisissa paljastavissa tilanteissa vaikeaa intersukupuoliselle, niin miksi sen pitää olla vaikeaa meille muille? Jos näkisin uimahallin pukkarissa ihmisen jolla on sekä pippeli ja pimppi, niin näkisin ihmisen jolla on sekä pippeli ja pimppi. Sitten jatkaisin omia toimiani.

Jos se on jotenkin jossain harvinaisissa paljastavissa tilanteissa vaikeaa intersukupuoliselle, niin miksi sen pitää olla vaikeaa meille muille? Jos näkisin uimahallin pukkarissa ihmisen jolla on sekä pippeli ja pimppi, niin näkisin ihmisen jolla on sekä pippeli ja pimppi. Sitten jatkaisin omia toimiani.

viittasin 37 tekstiin.

Jos se on jotenkin jossain harvinaisissa paljastavissa tilanteissa vaikeaa intersukupuoliselle, niin miksi sen pitää olla vaikeaa meille muille? Jos näkisin uimahallin pukkarissa ihmisen jolla on sekä pippeli ja pimppi, niin näkisin ihmisen jolla on sekä pippeli ja pimppi. Sitten jatkaisin omia toimiani.

viittasin 37 tekstiin.

eli

sinulla on vauva :) (mikä ihana asia!), joka sattuu olemaan intersukupuolinen (ei niin oleellista, mutta ei varsinkaan surullista).

vielä jatkaa...

Lisäänpä asiallisen linkin asiantuntijan suusta



http://www.kaleva.fi/uutiset/intersukupuolisia-leikataan-surutta-nayta-…

että ap on asiasta murheissaan. Omalla lapsellani ei ole sen pahempaa kuin suulakihalkio ja kyllä asiaa on surtu ja murehdittu. Tietysti on shokki vanhemmille, jos omalla lapsella on sellaisia poikkeamia tai erityispiirteitä, jotka todennäköisesti tulevat vaikeuttamaan hänen elämäänsä. (Vaikka on selvää, että kaikki olemme erilaisia, kaikilla on vaikeutemme jne.) Voimia!